Lahjakkuutta ei ole olemassa

The Good Morning

Minä vapautin paljon lukossa ollutta kapasiteettia käyttööni, kun opin ettei lahjakkuutta ole olemassa ja minusta olisi mahtavaa, jos muutkin sitä sanaa jatkuvasti käyttävät oivaltaisivat sen. Jotenkin koko sana on sellainen alaspäin vetävä voima joka eriarvoistaa ihmiset meidän omissa pikku päissämme. Että joku onnekas nyt vain olisi syntynyt jonkin "lahjan" kera, eikä hänellä itsellään olisi varsinaisesti mitään tekemistä osaamisensa kanssa? Tai että jonkin luovan asian tekeminen, kuten vaikkapa maalaaminen, tanssiminen, näytteleminen tai valokuvaaminen vaatisi jotain erityistä synnynnäistä lahjakkuutta, jotta siinä voisi tulla hyväksi?

Ööö, ei! Eiköhän me kaikki synnytä samanlaisina huutavina rääpäleinä, jotka eivät osaa vielä muuta kuin juoda ja kakkia. Tietysti rääpäleitä erottaa omat uniikit geenit ja niissä kulkevat mahdolliset taipumukset, mutta että suoranaisia valmiita taitoja? Heitetään se ajatus romukoppaan. Elämämme on paljon antoisampaa niin.
Minä uskon että me yksinkertaisesti olemme hyviä, tai siis "lahjakkaita" niissä asioissa, joita olemme tehneet paljon. Ei Mozart syntynyt neroksi, hänen päivänsä sisälsivät jo alle kouluikäisenä loputtomia tunteja harjoittelua. Mahdollisesti jopa liian kurinalaisestikin, mutta silloin järkevästä lastenkasvatuksesta ei kai ollut niin paljon dataa.

Mehän "valitsemme" asiat, joista me pidämme jo aika nuorina, aika tiedostamattomina. Jotkut lapset tykkäävät temppuilla, jotkut piirtää, jotkut esiintyä, jotkut ratkoa ongelmia. Ja ne kaikki niiden hauskojen puuhien parissa vietetyt tunnit kerryttävät meille sitä taitoa, jota aikuisena sitten vähätellään "lahjakkuudeksi". Anteeksi vain, mutta olen kyllä harjoitellut tämän taidon ihan itse.Ainakin kun mietin omaa lapsuuttani, niin kyllähän minä tein paljon juuri niitä asioita, joissa koen tänä päivänä olevani hyvä, ja joita jotkut kutsuvat minun lahjakkuuksikseni. Tein tanssiesityksiä, sirkusesityksiä ja vappuriehoja parhaiden kavereideni kanssa ja kutsuin koko kadun asukkaat katsomaan niitä. Rakastin esiintymistä ja huomion keskipisteenä olemista. Äänitin kasetille omaa radio-ohjelmaa, jossa vieraili milloin kukakin; joskus joku perheenjäsen, joskus esitin itse vierailijan roolin. Minussa asui myös jo pieni bisnesnainen; pidimme omaa kauppaa talomme edustalla, jossa myimme suklaamunista löytyneitä yllätyksiä ja muuta roinaa. Tosin, heitimme usein ansaitsemamme kolikot läheiseen kaivoon ja rukoilimme Jumalaa, että saisimme vanhemmiltamme luvan yökyläillä tulevan yönä.

Opin kirjoittamaan itsenäisesti jo ennen koulua ja kirjoittelin omia tarinoita ja laulunsanoja vaaleanpunaraidalliseen kirjaan. Lisäksi pidin päiväkirjaa, toivekirjaa ja unikirjaa. Muistan miten intohimoinen olin jo silloin kirjoittamisen suhteen. Se oli niin siistiä, että pystyin laittamaan ajatuksiani ylös, eikä ne enää kadonneetkaan jonnekin ilmaan. Minulle luettiin myös iltasatuja, joista opin Ruman ankanpoikasen ulkoa. Lopulta isäni istui sänkyni laidalla vain kääntämässä sivua ja minä luettelin ulkomuistista koko tarinan sanasta sanaan. Olin aina tarkka sanoista ja lauseista. Ne jäivät mieleeni aina juuri sellaisina, kun ne oli sanottu. Kun meille tuli internet, opin kirjoittamaan tietokoneen näppäimillä ja se jos joku vasta olikin siistiä. Kuvittelin näkymättömän näppäimistön aina eteeni minne ikinä meninkään, ja kirjoitin niille kaiken kuulemani ja sanomani, pilkkuineen, pisteineen ja välilyönteineen. Se oli todella outo tapa ja se naurattaa nykyään. Tapaa taidettiin vähän rajoittaakin joissain paikoissa. Isosiskoni kiivaat sanat "Kaisa, älä kirjota!", ovat jääneet elävänä mieleeni.

Toisaalta taas on niitä asioita, joita en hirveämmin lapsena tehnyt, mutta joissa olen halunnut myöhemmin kehittyä ja sekin on onnistunut, kun sitä on pitkäjänteisesti harjoitellut. Syy miksi aikuisena kehitys ei ole enää niin nopeaa kuin lapsena johtuu varmasti herkkyyskausista - lapsilla nyt vain on psykologinen alttius oppia nopeammin kuin aikuisilla, mutta varmasti myös suurilta osin siitä, että lasten oppiminen on hauskaa. He tekevät siitä hauskaa. Tai itseasiassa he eivät edes ajattele oppimista, vaan sitä, mikä on kivaa, ja tekevät sitä siksi että se on kivaa. Kehitys tulee siinä sivussa. Aikuisuudessa on kuitenkin se hyvä puoli, että taitoja voi harjoitella tietoisesti ja analysoida omaa oppimista. Mutta liian harvoin siitä muista tehdä kivaa.
Miksemme me aikuisetkin siis voisi tehdä oppimisesta enemmän kivaa? On se sitten treenaaminen, terveellisemmin syöminen, piirtäminen, akrobatia, maalaaminen, tanssiminen, näytteleminen, kirjoittaminen tai mikä tahansa, missä haluaa palavasti kehittyä. Avain on siinä, että nauttii siitä, mitä tekee, eikä vain suorita maaliviiva mielessä. Nauttiessa haluaa nimittäin vain tehdä lisää, lisää ja lisää. Ja se, että pitää välillä mennä syömään, on ärsyttävää, niin kuin lapsena. Mutta onneksi sen jälkeen pääsee taas into piukeana, uudella energialla jatkamaan.

Bottom line: Älä ajattele olevasi "luonnostaan" huono jossakin tai kadehdi niitä jotka ovat "luonnostaan" hyviä jossain, mitä sinäkin haluaisit osata. Tällainen ajattelu ei tule viemään sinua sinne, missä haluaisit olla. Ajattele, että nyt tiedät, mitä taitoa haluat harjoitella ja ryhdy toimiin. Ja muista, kehityksellä ei ole rajaa. Vain aikamme täällä pallolla on rajallinen, joten mikset aloittaisi jo tänään matkaa unelmia kohti!

Share

Kommentit

Hanna (Ei varmistettu)

Kiitos, ihan oikeasti kiitos <3 Taidanpa hakea pääsykoekirjat nurkasta johon ne minuutti sitten heitin ajateltuani ettei minusta ole ikinä kouluun koska en ole lahjakas. Pitäisi vain muistaa kuinka monta kertaa jokun lasku tuntuukin helpolta kun on vain istunut peppu kiinni penkissä ja harjoitellut, harjoitellut ja harjoitellut. Pelastit päiväni, mukavaa kun kirjoitat taas blogiin aktiivisesti, nää tekstit on huippuja!

kaisaminni
The Good Morning

Kiitos! Parasta palautetta. :)

Ella Saastamoinen
Armas Elu

Ihan mahtavaa! Olen nyt vasta aikuisena löytänyt sen oman harrastuksen jossa oikeasti haluan kehittyä ja oi kuinka monta kertaa olen seissyt treeneissä tassitangon vieressä ja salaa kurkkinut muita jotka ovat mielessäni minua notkeapmia, keveämpiä, voimakkaampia ja, no, lahjakkaampia. Nyt lakkaan todella itseni kiusaamisen ja menen tänään itsestäni ylpeänä harjoittelemaan lisää uusia tempuja. Tänään vuorossa on liputus ja tavoitteena itseläni on liputtaa tangolla sinivalkoisin vaattein itsenäisyyspäivänä satavuotiaan Suomen kunniaksi, matka on pitkä mutta sen kulkeminen on jo aloitettu! Kiitos ihan super inspiroivasta tekstistä!

kaisaminni
The Good Morning

Hahahah! :D Huikea idea! Tsemppiä tavoitteeseen!

Ellunkananen (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksesta! Juuri samoilla ajatuksilla keplottelin itseni lääketieteelliseen. No, en tosiaan keplotellut, vaan luin viisi pitkää ja työntäyteistä vuotta ja nyt eka vuosi lääkiksessä lähenee loppuaan! Muistan miten alussa nurisin kun himputti kun en vaan tätä fysiikkaa osaa voi perkule kun en syntynyt "lahjakkaana". Edelleen kuulen "hyvä sun on sanoo ku oot noin hyvä, kai sä nyt hei pääsit sisälle". Niin, en tosiaan osannut edes helpoimpia kinetiikan laskuja aloittaessani yksikkömuunnoksista puhumattakaan... Lukeminenhan ei tosiaan pääsykokeeseen lopu, mutta onneksi koulusta ei ihan helpolla potkita pihalle. Olen myös aika paljon kuullut kuittailua siitä, että jouduin hakemaan niin kauan. No, tervetuloa vaan kokeilemaan itse. :D Kukaan sisäänpäässyt ei siis ole tästä pottuilut. Mainitsit Kaisa jossakin postauksessa "olisko kannattanut hakea esim. lääkikseen" niin sanon sulle: et ole todellakaan liian vanha tai tyhmä hakemaan sinne (tai siis tänne?:D), jos vielä haluat. Tosin uskon, että sinulla olisi annettavaa muillekin aloille, lääkis voi masentaa!

kaisaminni
The Good Morning

Moi! Kiva kuulla että oot elävä todiste siitä, mistä tekstissä puhuin! :D Ja haha, tarkka muisti ;) Mulla ei kyllä sinällään intressiä juuri lääketieteelliseen ole, se oli ehkä pikemminkin sellainen vitsi kun elämä välillä on tällaista laineilla eloa :D Mutta tsemppii sulle opiskeluihin ja unelmien toteuttamiseen! :)

Mari (Ei varmistettu)

Lukion tämän kevään äidinkielen preliminäärin yksi esseen aiheista oli juuri lahjakkuus vastaan ahkeruus, ja se, kumpi ratkaisee. Minä olen samaa mieltä kanssasi ja kyseenalaistan koko lahjakkuuden, ei sellaista ole, joten kiitos tästä postauksesta, oli mukava lukea samoja ajatuksia. Yleensä saan mielipiteen ilmaistuani vain täys tyrmäyksen. Useat ihmiset haluavat usko lahjakkuuteen, mutta itse en ymmärrä miksi. Haluan ainakin itse olla ylpeä saavutuksistani ja ahkeruudestani jonkun tietyn asian parissa! (:

kaisaminni
The Good Morning

Totta turiset. :) Ja aika hyvä esseekysymys! Ehkä jotkut pystyvät selittämään itselleen unelmiensa toteutumattomuutta sillä, että se tarvitsisi lahjakkuutta, jota itsellä ei ole?

kaisaminni
The Good Morning

Kiitos! <3

kaisaminni
The Good Morning

Kiitos! Noh, kirjoitin laudaturit valinnaisista reaaleista, eli aineista, jotka minua aidosti kiinnosti: psykologia ja terveystieto (yllätys yllätys:D), kun taas aineet, joista en paljoa välittänyt, kuten pitkä matematiikka, kirjoitin A:n :D Hyvin ne menee! Niitä myöhemmin miettii niin lämpimästi, meni ne miten tahansa! Eikä maailma niihin kaadukaan :)

Taru Mari
Stuff About

Just näin! Kyllä sitä ihminen oppii vaikka mitä jos vain haluaa. :)

kaisaminni
The Good Morning

Näin on!

Mimey

Kerrassaan valloittava kirjoitus!

dina (Ei varmistettu)

Todella hyvä kirjoitus! Tämä teksti todella laitto miettimään, että montako asiaa itse on hylännyt sen takia, että on luullut olevan lahjaton siinä asiassa... Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn tämän kevään abina, että minkälaiset tulokset sait kirjotuksista? Mitä viimehetken vinkkejä annat kirjotuksiin? :) Sun snäpit on muuten parhaita, aina innolla odotan, että onko Kaisaminni päivittäny jotain!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.