Landella

Suuret pahoittelut pienestä postaustauosta! Otin muutaman päivän blogiloman ja lähdin poikaystävän kotikonnuille esittäytymään! Hahaa! Eilen illalla saavuttiin takaisin stadiin, enkä ehtinyt Helsingin ilmaa hengittää edes vuorokautta, kun täytyi jo päästä takaisin luonnonhelmaan. Kun skutsimoden saa päälle, stadi tuntuu maailman tylsimmältä kaupungilta. Tällä kertaa matkaan omille konnuille Savoon. Onneksi on mahdollisuus liikkua! Juuri nyt kaipaan stressitöntä, seisahtanutta ilmapiiriä, luontoa ja vapautta.

Kaupungissa ei muutenkaan kunnolla pääse lomamodeen - varsinkin kun on tällainen vähän erikoisempi työ. Oma kämppä on toimisto eli siellä olo muistuttaa jatkuvasti duuneista. Nyt päätin että meitsillä alkoi kesäloma! Aion olla niin paljon poissa kotonta kuin mahdollista. Katsotaan kuinka pitkälle tätä pystyy venyttämään!

Viime päivät on kyllä herättäneet sellaisia fiiliksiä, että jonain päivänä muutan vielä maalle. Ehkä vuoden kuluttua tai ehkä neljäkymppisenä, mutta jonain päivänä. Haluaisin asua lähellä luomutiloja, joista hakisin suoraan maidon, munat, lihat ja kasvikset ja saisin syödä joka päivä niin hyvin kuin mahdollista. Kalan voisi pyydystää itse järvestä. Leipoisin raakakakkua ja prodeleivoksia ja minulla olisi takapihalla ulkogymi. Levytanko, penkki ja pari kahvakuulaa riittäisi siihen. Ehkä kirjoittelisin silloin vielä blogia ja sitten tästä tulisi joku remppablogi. Kunnostaisin jostain vanhasta ladosta itselleni isoikkunaisen landehuvilan. Haha!

Tosin eräs merkittävä seikka unohtuu aina; onhan maaseudulla kivaa nimenomaan kesäisin. Toista se on olla talvella keskellä ei mitään, kun kaikkialla on kuollutta. Kahvakuulatkin olisivat lumen peitossa jäätyneenä maahan... Silloin saattaisi Helsingin virikkeisyys ja eläväisyys alkaa yhtäkkiä taas kiinnostaa.

Ilmoitusluontoinen asia! Olen onnellinen, että löysin perseilypaikan somesta. Sellaisen, minne voi ladata hetken mielijohteet ja ideat turvallisin mielin ja päivittää vaikka viiden minuutin välein kaikkea turhaa, eikä kukaan tuomitse olemalla tykkäämättä. Nimittäin Snapchatin! Olen riehunut sinne jo muutaman päivän ajan matskua elämästäni ja koukussa ollaan. Niin kätevä sovellus! Sinne jopa uskaltaa laittaa videoita, kun tietää ettei kukaan voi toistaa niitä repeatilla ja nauraa vahingoniloisesti.

Nyt Instagramin käyttöäkin voi rauhoittaa ja toteuttaa hieman harkitummin. Sinne olen aina tähän asti laittanut päähänpistot, ja sitten ne ovat olleet rumannäköisiä muuten ehjässä kokonaisuudessa ja olen joutunut myöhemmin poistelemaan säilyttääkseni edes jonkinnäköisen estetiikan profiilissa (minkä estetiikan?).

Eli nyt hopi hopi kaikki seuraamaan Snapchattiin, nimimerkki on vanha tuttu kaisaminni.

Meikä se jatkaa landeilua Mikkelissä, kunhan tämä bussi saapuu perille. Vanhemmat ovat reissussa, eli kämppä tyhjänä eli bileet eli tarkoittaa että kuuntelen Tsaikovskia vinyyliltä, leivon raakakakun (ja syön sen itse), valtaan piha-alueen meditointikäyttöön, taikojen tekoon sekä yleiseen riehumiseen, lämmittelen saunaa minkä kerkiän ja pyöräilen ostamaan mansikoita.

Eikai tässä sit muuta kun:

Ja mukavaa viikonjatkoa!

Kommentit

Maiski (Ei varmistettu)

Voi hitsi, tuli tän tekstin myötä hirmuinen kaipaus kotikonnuille Mikkeliin ja landelle :) on se kesällä vaan niin

Cayisamaria (Ei varmistettu)

NIIIIN ihana postaus, itsekin oon ollut paossa kaupungista pari viikkoa ja kyllä, viikonpäivät ja kellonajat menettää merkityksensä :D

j (Ei varmistettu)

miten snapissä voi seurata? (:

Kaisa Merelä

Tai siis lisää kaveriksi, tarkoitin :D :)

Kati (Ei varmistettu)

Ai että! Nauti olostasi siellä :)

Itsekin oon haaveillut asettuvani sitten joskus pysyvästi maalle. Naapureina olisi maatilan isäntiä ja emäntiä ja eläimiä. Mutta haluaisin kuitenkin että lähimpään isohkoon kaupunkiin pääsisi suht kätevästi, koska työpaikka pitäisi jossain olla ja muutenkin tykkään välillä käydä kaupungissa piristymässä. Oikeastaan tällainen mesta missä nyt asun, on aikas lähellä täydellistä: maaseutumaista tämä on ja oikea rauhan tyyssija mutta iso kaupunki hyvien yhteyksien päässä.

Syksyn ja talven rakastajana juuri nautin tuosta kuolleisuudesta. Tai sanotaanpa nätimmin: hiljaisuudesta.

Jyyli
Spice 'n' Shine

Mulla on kanssa unelma, että jonain päivänä asun maalla. En nyt ihan missään Jumalan selän takana, lähikauppaan max. 10 km, mutta keskellä metsiä ja peltoja, kaukana liikenteen hälystä. Haluan paljon eläimiä ja oman kasvimaan, olla mahdollisimman omavarainen. Lihaksi tulevat eläimet joutuisin kyllä hakemaan muualta, olen vähän liian kova kiintymään omiin elukoihin :D

Mutta talveksi olisi kiva olla kaupunkiasunto. Sellainen, jonka ikkunasta katsella lumipyryä ja josta olisi lyhyt matka paeta lämpöiseen kahvilaan.

Miten se menikään - If you can dream it, you can do it :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.