Lempi urheilulaji: riehuminen

The Good Morning

Kärrynpyörä. Taito, jota olen ihaillut niin kauan kuin muistan. Onnellisen lapsuuteni pahimmat pettymykset sijoittuvat takapihaleikkeihin ja liikuntatunteihin, joissa kaikki kaverit osasi mahtavan ja näyttävän kärrynpyörän. Vaan minä en. Tein pupunloikkia ja ajattelin, että ehkä minua ei ole tarkoitettu kovin atleettiseksi ihmiseksi. Ehkä minulla ei vain ole tarpeeksi voimaa eikä rohkeutta potkaista jalkoja korkealle. Ei nyt eikä koskaan.

Sitten kasvoin isoksi ja huomasin, että kaikki taidot ovat pelkästään duunista ja asenteesta kiinni, sillä luonnonlahjakkuudet tuppaavat olemaan laiskoja tapauksia. Tänä päivänä voinkin sanoa että minä Kaisa 20 vee osaan ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä (melkein) kärrynpyörän. Se vaatii vielä vähän (paljon) hiomista, mutta jalat nousee jo korkealle, ja se jos joku on siisti tunne! Sinänsä hassua että olen seissyt käsillä, tehnyt kaatosiltoja ja ukemeja aina, mutta jostain syystä kärrynpyörässä on ollut jokin ylitsepääsemätön lukko.

Ihanaa todistaa se, ettei lapset aina välttämättä ole ketteriä ja notkeita, jotka kieppuvat miten sattuu, ja mitä vanhemmaksi tulee, sen kankeammaksi muuttuu, vaan joskus ne lapsuuden pihatemmellykset oppii vasta aikuisena Hesperian puistossa. Meinasin sanoa että sad but true, mutta itseasiassa se onkin aika lohduttavaa.

Ollaan viime aikoina roudattu kahvakuula läheiseen puistoon ja riehuttu itsemme hikeen. Kärrynpyörien ja kuulailun ohella puistossa voi hyvin esim. askelkyykätä, punnertaa (vaikka sillassa) tai tehdä noloja pakaraliikkeitä, joista ei mielellään haluaisi kuvia todistusaineistoksi. Mutta kun kerran tuli ihan hieno kuva, niin laitetaan nyt sitten julkiseen levitykseenkin. Kas näin.

Eilen intouduttiin treenin jälkeen heittämään kengät pois ja ryhtymään painiin. Ensin seisaalteen, mutta epäreilun pituuseron vuoksi lopulta maassa könyten. Tosi kovaa vääntöä varmaan puolisen tuntia, mutta kyllähän siinä lopulta meitsi hävisi. Tämä ei tosin jäänyt tähän! Painit on nyt sovittu puistotreenien päätteeksi jatkossakin. Niin kivaa! Painiminen on parasta! Ja kerrankin olen löytänyt painikaverin, jota ei satu ja joka jaksaa vääntää takaisin. Olen onnellinen.

Missä puistoissa te olette treenailleet tänä kesänä? Onko koirien/hanhien ulosteettomia suosituksia?

Share

Kommentit

EllaE
Ella Elers

Kiva postaus Kaisa, riehuminen on hubaa! :) Mä oon todennut Helsingin parhaaksi riehumispaikaksi Hietsun, tosin siellä menee sitten taas hiekkaa semmosiin paikkoihin mihin ei ikinä pitäis mennä hiekkaa. Mutta on se vähän kivempi kun hanhenkakka selässä ehkä sitten kuitennii.

Ihanaa kesää sulle söpöläinen <3

Laurarosilla (Ei varmistettu) http://shakeitoff-laura.blogspot.fi

Riehuminen on parasta! Mä löydän itteni aina kans tekemästä siltakaatoja, kärrynpyöriä ja käsilläseisontajuttuja:D Nyt kesällä on ihanaa vaan heilua ulkona puistossa! Ja niin, tuosta lapsuuden aikojen ketteryydestä, niin mä olin aina just se joka ei lapsena osannut mitään temppuja ja kateellisena katselin, kun kaverit veteli hienoja siltakaatoja ja kärräreitä. Mut nyt onki ollut niin siisitä huomata, kuinka kaikki noi on pelkästään opettelmisen päässä ja oon pystynyt viimeaikoina vaikka mihin sellasiin juttuihin, mihin lapsena kuvittelin, etten ikinä pystyis! On kannattanu siis riehua:)

R (Ei varmistettu)

Itellä kans ne muistot koulusta kun olin ainoa tyttö joka ei osannu kärrynpyörää eikä myöskään seisoa käsillään, pää pisti liikaa vastaan mennä "väärinpäin" ja nyt 21v sit päätin keväällä että määhän kävelen käsillään ennen joulua! Kaveri on entinen voimistelija niin muutama kerta ollaan eksytty jumpan yhteydessä ettimään salilta tyhjä seinä ja lähetty reenaamaan. Ekalla kerralla molemmat mietittiin että mihin ollaan ryhdytty koska ekat yritykset oli jotain ihan kauheaa katseltavaa varmasti

R (Ei varmistettu)

Oho se karkas! Mutta nyt aletaan sit tosiaan jo miettiä seinän jättämistä pois:) että kyllä sitä voi vielä vanhempanakin oppia vaikka mitä kunhan vaan haluaa! Ja se tunne kun onnistuu vihdoin on vaan paras!:)

HenriikkaV

Riehuminen on parasta ja just se kun kumppani tykkää kans painia :D Vielä ei olla uskaltauduttu oman kämpän ulkopuolelle painimaan, vaan jokaviikkoiset painit tulee vedettyä olkkarin matolla :D Onneksi meillä ei ole enää alakerrassa naapuria, niin ei pitäisi haitata ketään se rymyäminen :D

Kommentoi