Luvassa jotain pinkkiä

No eikö ole aivan hirveän ihana uusi banneri? Instakyselyn perusteella (@kaisaminni) 22% teistä rakastaa sitä ja 78% vihaa. Itse rakastan ehkä yhden prosentin enemmän kuin vihaan, ja siksi se tuonne päätyikin toivottamaan teidät tervetulleiksi!

Hitsit. Olin sunnuntaina siskoni blogin julkkarikekkereissä. Teemana oli puutarhajuhlat ja ylipukeuduin tietenkin, kuten yleensä. No, ei siinä. Kivat juhlat. Mutta teinpä erään hyvin surullisen havainnon, joka pitää aivan satavarmasti paikkansa jokaisella bloggaajalla, enkä minä satavarmasti ole ainoa.

Nimittäin se into, joka siellä huoneessa leijaili. Se uuden blogin tuoma into, jota voisi verrata rakastumiseen, lottovoittoon tai tunteja jatkuneeseen esileikkiin. Se ilon ja inspiraation siemen, mistä blogin perustaminen jokaisella lähtee. Voi että, miten ohikiitävää se on... Se on puhdasta halua jakaa omia ideoita, auttaa. Ilmaista itseään. Se on niin viatonta ja kaunista. Vauvabloggaajana sitä ajattelee niin tuorein ja hämmästyttävän luovin aivoin, kun ei ole vielä uria, joita pitkin mennä. Uusi blogi on kuin koskematon hanki. 

Ja tämähän sai Kaisan tuntemaan itsensä a. veteraaniksi b. tyhjäksi kaivoksi, josta on puristettu kaikki innostava jo vuosia sitten ulos sekä c. kyyniseksi mummoksi, joka käveli juhlissa kuin hautakivi muistuttamassa juhlakansaa siitä, että kaikki innostava päättyy kyllä katkeraan tuhoon aikanaan. Katsokaa miten tuollekin mummelille kävi. Näettekö hänen rypyt ja mustat silmänaluset? Näettekö miten hän nääntyy? 

Samuel kysyi minulta juhlien jälkeen elämäni kannalta viime aikojen tärkeimmän kysymyksen. Istuimme ruokapöydän ääressä, kuten hyvin usein istumme keskustellessamme jostain hyvin tärkeästä. Tällä kertaa se oli minun blogikriisini numero 20018453. Minä join kahvia, Samuel ei. Hän kysyi: No, rakkahani, jos perustaisit nyt blogin, minkälainen se olisi?

Ja voi hyvää päivää! Positiivista oli jo pelkästään se, etten ajatellut "no en kyllä vitussa perustaisi", vaan mieleni hakeutui heti mahdollisen innostuksen ääreen. Ja kylläpä voi ihmisen koko elämä mennä yhdestä kysymyksestä sekaisin. "En ainakaan tällaista blogia." Siis aivan pöyristyttävää tajuta, etten ainakaan tällaista.

Tekisin rohkeammin ja taiteellisemmin. Tekisin niin paljon monipuolisemmin. Uudistaisin ihan koko ajan ja olisin joka päivä erilainen. Olisin freesimpi. Kirjoittaisin seksistä ja feminismistä enkä ajattelisi että voi voi, nyt sitä ollaan feministibloggaajien leirissä. Nyt sitä ollaan seksihulluja sitten. Voi voi, kirjoitin feminiinistä ja maskuliinista, nyt olen tantrahuuhaa. Voi voi voi. Who the fuck cares? Olisin ihan että kukkuluuruu, kun minulta kysyttäisin palavereissa että mihin kategoriaan tämä blogi menee ja mikä tässä voisi asiakkaita kiinnostaa. 

Niin. Tämä siis, jos perustaisin nyt uuden blogin, eikä minulla olisi mitään pilattavaa tai menetettävää. Rupesin siinä sitten miettimään, että pitäisikö sitä perustaa sitten uusi blogi. Samuel sanoi, että no ei todellakaan, kun jatkat samalla vain, niin kuin se olisi uusi. Ihan helppoa!

No, helposta en tiedä, mutta hei. Sieltä se siis iski. Blogi-idea. Sellainen tuore ja vielä siemenen sisällä oleva. En ole ihan varma mitä sieltä tarkalleen tuli, mutta visio se oli. Visioita on vaikeaa laittaa sanoiksi, mutta yhden jutun minä näin. Näin pinkin bannerin. Muutaman hetken kuluttua olinkin jo päivittämässä blogiini maailman historian ruminta ja epäammattimaisinta banneria.

Että eipä tällä kertaa muuta. Ty bii kontinjyyd. Palataan heti huomenna. Olen nimittäin lukenut kirjan, josta haluan kertoa teille.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Aivan ihanaa. Oot mahtava Kaisa! Toi sinun rohkeus on jotain, mitä ihailen. Siitä olen saanut niin paljon omaankin elämään.

Kaisa Merelä

Kiitos ihana <3 Uppeeta kuulla!

juli.
Juli

pinkki on pop ja hyvin keväinen:)

Kaisa Merelä

Jee! Niin on! Ja siellä on myös keväänvihreää. <3

Yksityinen_ajattelija (Ei varmistettu)

Oon seurannut sun blogia pitkään ja musta siinä on just parasta se että se elää ja muuttuu eikä ole sellainen tuttu turvallinen ja aina ennustettava ja samanlainen. No tää on mun mielipide ja olen ihmisenä aina vähemmistössä mielipiteineni mutta täältä tulee peukku sun ajatuksille! : ) ja banneri on vaan banneri, voit muuttaa sen vaikka kuukauden päästä taas toiseksi jos siltä tuntuu eikös : )

Kaisa Merelä

Kiitos Yksityinen ajattelija! :) Huibbuu kuulla. Banneri todellakin on banneri, mutta jotenkin se symboloi myös koko blogia - ainakin bloggaajalle itselleen :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaisa oot ihan mahtava! On niin piristävää lukea jotaa kunnon asiatekstiä, joka provosoi ajatuksia ja haastaa samalla omia ajattelumalleja. Itse kuuluin tuohon 22% banneriäänestyksessä, koska se on niin random ja Paintilla tehdyn näkönen että se on jo hieno haha!! Mutta joo ehdottomasti go for it girl ja jatka blogia just siihen suuntaan minne haluat &lt;3

Kaisa Merelä

Yeah!! <3 Kiitos :) Se on upea kyllä, päivä päivältä diggaan enemmän ja enemmän. :D

Martza (Ei varmistettu)

Ihanaa Kaisa! Banneri on hauska, mutta kuitenkin vain banneri, ei ole niin vakavaa jos enemmistö antaiskin sille alapeukkua. Kuulostaa siltä, että olet vakavissasi löytänyt taas inspiraation kipinän, joka on ihan mahtavaa sillä kaikesta sisällöstä jota meille tuotat on blogi kyllä minun silmissäni ihan ykkönen. Ihanaa jos alat kirjoittamaan useammin ja aiheista, jotka todella sinua koskettavat! Tämä aito palo kirjoitusten takana varmsti välittyy myös ruudun tälle puolelle. Kaikkea hyvää Kaisa olet ihana ja inspiroiva! &lt;3

Kaisa Merelä

Haha ihanaa että tekstin läpi huokuu vakava inspiraatio. Siltä se myös tuntuu! Ja voi että, kiitoksia <33

tarzaaaaaan (Ei varmistettu)

Voi tee ihan mitä vaan ikinä haluat! Yks parhaista puolista sun blogissa on just se, että jos rupee selaamaan vanhoja postauksia (niinkuin esimerkiksi minä olen muutaman kerran yleisen inspiraation puutteessa tehnyt), huomaa sen että ihmiset ja elämät muuttuu. Ja se on ihan helvetin kiinnostavaa. Sama mistä aiheesta sä kirjoitat niin sun postaukset ei oo ikinä ollut semmoisia mitkä vaan äkkiä selaa ja katsoo kuvat, vaan ne oikeasti luetaan ihan rauhassa hyvänä hetkenä ja yritetään imeä mahdollisimman paljon vaikutteita ja asennetta. You go girl &lt;3

Kaisa Merelä

Wow kiitos! :D Ihana kommentti. Mieletöntä kuulla!

ktnen (Ei varmistettu)

Naurahdin ääneen tälle postaukselle sporassa, ja pakko oli tulla ihan tänne kommenttiboksin puolelle vähän kehumaan, että oot kyllä niin mahtava ettei oo tosikaan! Varsinkin loppupuolen "olisin ihan että kukkuluuruu, kun minulta kysyttäisin palavereissa että mihin kategoriaan tämä blogi menee ja mikä tässä voisi asiakkaita kiinnostaa." sai mut hykertelemään, IHANA!! oot inspiroivan omapäinen ja vaikutat menevän just sinne mikä tuntuu milläkin hetkellä oikealta suunnalta. En varmaan ikinä lopeta juttujesi lukemista, elämässä on ihan liian vähän tyyppejä ketkä saa kesken spora matkan kattomaan hymy naamalla ulos ikkunasta ja toteamaan, että kukkuluuruu vaan kaikki, ja tajuamaan, että ihan kaikki on sallittua ja mahdollista. Kiitos kun oot just sä!

Kaisa Merelä

Haha, IHANA!! :D Voi että, tässähän ihan menee ihan mykäksi että mitä tuohon nyt sanois. Kiitos! <3 <3 Jos saan jonkun hykertelemään sporassa niin enemmän kuin tavoite on saavutettu!

JuuliOlga (Ei varmistettu)

Mä olen kasvanut sun ja sun blogin parissa jo vuosia, hyvin samaa tahtia. Oot aina ollut se tyyppi, joka tuikkaa muhun inspiraation tai innostuksen kipinän ja sun blogi on ollut se henkireikä, pakopaikka tästä todellisuudesta. Musta on ihan mieletöntä, että sä et ole vieläkään urautunut, vaan uskallat rohkeasti tehdä just sitä mikä susta siinä hetkessä tuntuu oikealta! Intuitioksi sitä voisi kai kutsua. Sä olet aikoinaan ollut se, joka on saanut mut uskomaan ja luottamaan omaan intuitioon.

Uusi pinkki banneri vaihtelee mun fiiliksissä oksennusrefleksin ja rakastumisen välillä. Mut ehkä se on hyvä just sellasena. Ostin muuten jokin aika sitten vihdoin teidän kirjan, ja se on saanut rattaat pyörimään hirveää vauhtia ja tosi kovaäänisesti mun päässä. Olen kirjoittanut opintojen puolesta jo kaksi esseetäkin käyttäen teidän kirjaa lähteenä! Kiitos siis siitä, se on ihan huikea ja karisti rähmät mun silmänurkista. :) Jos kiinnostaa lukea mun viimeisimpiä teidän inspiroimia ajatuksia hyvinvoinnista ja sen merkityksestä menestymiseen, klikkaa tänne: http://esseepankki.proakatemia.fi/soluessee-onko-kokonaisvaltainen-hyvin... Samalta kirjoittajalta löydät myös esseen onnellisuudesta, jossa Elämänopas on ollut yksi lähteistä.

juha k (Ei varmistettu) http://superpotential.co/fi

Hei Kaisa. En tiedä miksi, mutta tässä oli todella paljon ainesta inspiraatiolle. Ponkaisin sängyn pohjalta ylös, vedin kupin kahvia ja rupesin draivilla itsekin kirjoittamaan. Blogissa kuin blogissa tärkeintä lienee just se, ettei rajoita liikaa mitään, vaan mahdollistaa itselle maksimaalisen luovuuden tilan - sellaisen, että voi kirjoittaa lähes mistä huvittaa, milloin vain ja toteuttaa täysillä just niitä visioita, jotka sinä päivänä innostaa eniten.

t. uus lukija ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.