Maisemanvaihdos

The Good Morning

Siltä varalta, että joku kokee parhaillaan kaupungin sykkeessä tarvetta päästä luontoon:

Haluan säännöllisin väliajoin luontoon. Tai ei, minun täytyy päästä säännöllisin väliajoin luontoon. Metsät, pellot, järvet ja niityt laskevat itselläni paremmin kortisolitasoja kuin yksikään reishijuoma, ystävän halaus tai joogatunti. Olen huomannut, että mitä stressaantuneempi olen, sen liikuttavampaa on päästä yksin hiljaisen ja hyväksyvän luonnon syleilyyn. Jos oikein on patoutumia, siellä saattaa purskahtaa vaikka itkuun. Tai nauruun.

Luonto herättää tunteita ja se saa ajatuksen virtaamaan huolettomasti; esteittä, luonnollisesti. Kaikki mielen hajonneet palaset loksahtavat kohdilleen. Ja vaikkei mahdolliset mieltä painavat asiat ratkeisikaan istuttuasi mättäällä parikymmentä minuuttia, niin ainakin saat niihin aivan uuden, tyynemmän perspektiivin.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa näin sielua ruokkivassa ympäristössä.

PS. en pilaa zen-momenttiani somettamalla pellolla, vaan painan puhelimesta wi-fi-yhteydellä kameran laukaisijaa. Olinhan zen-momentoimassa yksinäni ilman kuvaajaa. Kameranjalustana käytin heinäpaalia. Näin meillä idässä blogataan! ;)

Share

Kommentit

Tuulia (Ei varmistettu)

Ihana postaus ja ihanat kuvat! Etenkin tuo alimmaisin kuva on jotenkin tosi sympaattinen :)) Ja päiväni lähti uuteen nousuun nähtyäni nuo upeanväriset juoksukengät!

Sunday moments

Ihan sama fiilis!

Pepsii (Ei varmistettu)

aaaaa, kiitos tästä kaisa <3 Tuli ihan ikävä mökille Mikkeliin kun siellä on ihan saman näköistä :D Tää Hakaniemi on niin pirun harmaa. Ehkä luen sen sun "harmaa on kaunis väri" -postauksen uudelleen ja yritän löytää tästä jotain kaunista!

Aurinkoisia päiviä :)

Luonnonlapsi (Ei varmistettu)

On monta kertaa pitänyt kommentoida, mutta enpähän ole aiemmin saanut aikaiseksi. Oon lukenut siun blogia keväästä alkaen ja olen ihan koukussa. Nämä positiiviset postaukset piristävät päivää, kiitos siitä:)

Voin niin samaistua tähän postaukseen. Oon itekin kotoisin Mikkelistä ja vielä maalta, ja mielestäni parasta kotikonnuilla käymisessä on, kun pääsee korpeen rauhoittumaan (tietty perheen ja kavereitten näkemisen lisäksi). Oon myös huomannut, että juoksukin kulkee paremmin luonnossa. Harmi vain, että kotona pääsee käymään niin harvoin, kun opiskelen toisella puolella Suomea, mutta toisaalta luontoon pääsemisen fiilis on silloin vielä parempi. Joululomaa tässä odotellessa.

PS. Ja näin joulufriikkinä kaikki jouluun liittyvät postaukset ovat oikein tervetulleita! Ja jatka samaan malliin:)

Kommentoi