Marokossa sataa lunta

The Good Morning

Neljäs päivä Marokossa. On selvinnyt, että sisäpihamme sitruunapuu onkin mandariinipuu, ja että ollaan ajoitettu matkamme Marokon historian kylmimmälle viikolle. Normaalisti täällä olisi parikymmentä astetta lämmintä ja ikuinen pilvetön taivas tähän aikaan vuodesta. Emme uskaltaneet vaatimattomina suomalaisina myöntää, että se oli aika pitkälti myös se syy, miksi juuri tänne lennot varasimme, vaan sanoimme vain että "it’s okay, at least it’s warmer than in Finland."

Mutta hei! Saapahan ilokseen pitää samaa nuhjuista villakangastakkia täällä, mitä koto-Helsingissäkin. Täällä se sama villakangastakki ratsastaa kamelilla, joka Helsingissä odottelee metroa. Kaulahuivikin on sama, kuin Suomen talvessa. Harmaa, halpa ja nuhjuinen. Olen halunnut ostaa täältä uuden, värikkään pashminahuivin, kun niitä joka paikassa kaupustellaan. En ole löytänyt sellaista, joka iskisi suoraan sieluuni. Vaikka eipä kai sen huivin tarvitse niin kovin sieluun iskeäkään. Kunhan on sellainen, jota tykkää käyttää.

Ostin kyllä sormuksen, joka iski ainakin aika lähelle sielua. Se on hopeinen violetilla kivellä. Muut sormukset olivat liian isoja. Tämä oli sopiva, ja sen kivi oli lempiväriäni. Tumman violetti. Syvä ja kylmä. Ajattelin alkaa keräillä sormuksia eri paikoista, joissa käyn. 

Tällä hetkellä istumme bussissa matkalla pois Marrakechin vilinästä, kohti erästä rantakaupunkia ja ulkona pyryttää lunta. En ole varma, onko enää kauhean paljon lämpimämpää kuin Suomessa. Olemme kuitenkin pysyneet positiivisina. Kun sinisen taivaan peitti pilvikerros, valittamisen sijaan totesimme ”ainakaan ei sada!” Kun alkoi sataa, totesimme vitsikkäinä ”ainakaan ei sada lunta!”. Nyt emme ole sanoneet enää mitään. Eteläisessä Marokossa palmuja peittää paksu lumikerros. Meidän isäntämme näytti siitä kuvan tänään aamupalalla. Kaikki ovat ihmeissään ja vähän innoissaan tästä luonnonilmiöstä. Paitsi me, suomalaiset.

Onnistuttiin siis valitsemaan reissumme ajankohdalle hyvä viikko. Kaiken lisäksi valittiin myös sellainen viikko, jonka aikana Kaisalla alkoi kivuliaat kuukautiset. No, uskokaa tai älkää, jopa pienet ränsistyneet kioskit Marrakechin kaduilla myyvät siteitä! Sekin oli ihan oma reissunsa se niiden ostaminen. En ollut ensinnäkään ollenkaan varma, onko täällä saatavilla siteitä, vai käyttävätkö paikalliset naiset hameidensa alla jotakin liinoista käärittyä vaippaa, vai jäävätkö he ehkä kotiin kuukautisten ajaksi. En tiennyt, voinko kysyä kioskin mieskauppialtaa siteistä, vai onko se liian saastaista, vapautunutta ja länsimaalaista. 

No, ilokseni huomasin katukioskin lasivitriinissä tutun näköisen ja värisen paketin, jossa luki Libressen tilalla Nana. Miten sidepakkauksilla onkin joka puolella maailmaa sama värikoodi? Olin niiin onnellinen sidelöydöstäni (jotka käyttöön otettuani totesin paksuutensa vuoksi itseasiassa vaipoiksi, mutta lämmittääpähän mukavasti) ja mieskauppias hymyili minulle ystävällisesti kassalla.

Ihan kohta olemme perillä rantakaupungissa, jossa pitäisi kaikkien mukaan olla lämpimämpää. Ja hei, kirjoittamisen aikana lumipyry on vaihtunut pilvettömäksi taivaaksi!

Share

Kommentit

merikukkaa (Ei varmistettu)

Tää on sellainen tilanne, että ei voi kun nauraa. Repesin siinä vaiheessa, kun ostit vaippoja . Varmasti ikimuistettava reissu.

kaisaminni
The Good Morning

Hahah, joo. Paikalliset kuukautiset on varmaan runsaat. Tai sitten siteiden valmistaja mies. :D 

Ens kerralla suosiolla Balille (Ei varmistettu)

Voi apua, varmasti ikimuistoinen reissu.. Siellä tuskin on juurikaan lämmityslaitteita joten varmaan tuntuu todella kylmältä. Koittakaahan pärjäillä siellä kuitenkin. Ollut joskus samanlaisessa tilanteessa joten I feel for you <3 yhtään vähemmän positiiviset tyypit tuskin itkemättä selviäisivät ha ha

kaisaminni
The Good Morning

Hah, no joo :D Positiivisuutta on testattu! Mutta yllättävän kivaa ollut. Tänään ollaan oltu auringossa ja on ollut ihan supermegaihanaa, mutta ei se sadekaan kamalaa ole ollut ;)

rosa1 (Ei varmistettu)

Tiedätkö, kuulostaa tavallaan aika romanttiselta! Mäkin olin muutama vuosi sitten Pariisissa keväällä ja aina matkaa etukäteen miettiessäni olin kuvitellut itseni pyörimässä Eiffel-tornin juurella sandaaleissa ja farkkutakissa ja kahviloiden terasseilla istuskelemassa. Oikeasti Pariisin iski siksi viikoksi älytön lumisade, oli ihan yhtä kylmä kuin Suomessakin, enkä todellakaan pyörinyt Eiffelin juurella sandaaleissa.. Mutta lopulta se reissu oli juuri sään takia erityisen ikimuistoinen. Oli jotenkin elokuvamaista olla lumimyrskyisessä Pariisissa ja ainakin musta kuulostaa vielä elokuvamaisemmalta olla lumisessa Marokossa. Ihanaa, romanttista ja elokuvamaista loppureissua siis teille! <3

kaisaminni
The Good Morning

Ihana kommentti!!! Juuri tätä olen kanssa pohtinut. Että pettyminenhän tarkoittaa sitä, että on ollut jokin ennakkokäsitys ja olettamus ja juuri tuo kuva päässä itsestään uima-altaalla :D Mutta sitten kun päivät ottaa vastaan sellaisena kuin ne tulevat, niin kaikki onkin hyvin. Haha, helppohan se on tosin nyt sanoa, kun lekottelen täällä uima-altaalla uimapuku päällä! Lämpö saapui siis Marokkoonkin. :) 

Kommentoi