Mitä on rakkaus?

Rakkaus puhututtaa. Haluaisin syventää ja selventää vielä vähän viime postauksessa noussutta näkemystäni rakkaudesta. Joku kommentoi, että pelkää juuri nimenomaan sitä, että rakkaus vain on. Että silloinhan sitä ei voi hallita ja kuka vaan voi ottaa sen häneltä pois. Hänestä tuntui pahalta ajatus siitä, että hänen vasta alkanut suhdehan voi koska vain päättyä.

Ensinnäkin, rakkautta ei kuulu voida hallita. Se on meidän syvin olemuksemme, meidän aidoin tilamme, kaiken alku ja juuri, meidän pohjamutamme. Täten sitä ei voi kukaan myöskään viedä meiltä pois.Tämä näkökulma rakkaudesta, jonka kohta selitän, saattaa siihen tottumatonta aluksi järkyttää, tuottaa ehkä jopa pettymyksen ja herättää vastareaktion, mutta ne ovat kaikki oireita siitä, että sisimmässäsi tiedät totuuden. Alat pikkuhiljaa siirtyä kohti täyttävämpää, kestävämpää rakkautta ja irtautua omistamisesta.

Todellinen oivallus ei tule lukiessasi tätä tekstiä. Teoria tarvitaan oivallukseen, mutta itse oivallus tapahtuu vasta omakohtaisen kokemuksen kautta. Valaistuminen, havahtuminen, rakastuminen, sitä voi kutsua miksi haluaa. Se saapuu sinulle jonain päivänä. Kehosi täyttyy lämmöllä ja se alkaa hykerrellä, aivan kuin suonissasi virtaisi glitteriä. Kyyneleet saattavat nousta silmiisi ja kylmät väreet kiirivät kropassasi. Olet vapaa. Ja se juuri on se meidän luonnollinen tilamme, missä onnellisuutta ei tarvitse etsiä, sekin vain on.

Vakuutan, että kun lähdet harjoittelemaan tätä tapaa rakastaa, sinun ei tarvitse enää ikinä olla yksinäinen ja elämäsi on päivä päivältä nautinnollisempaa ja merkityksellisempää. Sinä et enää ikinä vaadi rakkautta toiselta ihmiseltä. Et sulje myöskään rakkaudenosoituksia (joita kyllä kohdallesi satelee) pois, mutta et varsinaisesti keskity enää rakkauden kalasteluun. Sinulla on jo kädet täynnä hommaa rakastaessasi kaikkea muuta olevaista.
Okei. Näin ajattelen. On olemassa "rakkautta" ja on olemassa Rakkautta. Ensimmäiseksi mainittu on se elokuvista, kirjoista ja muusta taiteesta oppimamme käsitys romanttisesta rakkaudesta joka on kahden ihmisen välistä intohimoista, omistavaa, sovittua rakkautta. Korostan, että se on täysin opittu. "Olen sinun, olet minun" Tämä rakkaus ei ole sitä, mitä tarkoitan kun puhun Rakkaudesta, jonka synonyymi taas on vapaus. Tämä rakkaus on halua kontrolloida ja omistaa toinen ihminen ja käyttää häntä oman onnellisuuden hankkimiseen ja tarpeiden tyydyttämiseen, jotka eivät koskaan lopu. Tämä rakkaus tuottaa sivutuotteena pelkoa, vihaa, omistushalua, riippuvuutta, mustasukkaisuutta, väkivaltaa, selittämätöntä surua ja tyytymättömyyttä omaan elämään. Rakkaus, jonka kuuluisi vain olla, on sidottu toiseen ihmiseen, oma onnellisuus on sidottu toiseen ihmiseen. Rakkaus ei toimi niin. Se ei toimi käskystä. Ja tämänlainen rakkaus tulee tuottamaan niin kauan ikäviä tunteita, kun se kestää. Ikävissä tunteissa pyristely ajoittaisten onnen hetkien tähden on ihan ok, mikäli sellaisen elämän on halukas elämään! Ja monethan elääkin.

On kuitenkin olemassa jotain paljon parempaa.. Nimittäin Rakkaus... voi pojat, sen oivaltaminen on itse valaistuminen! Kun havahdut Rakkauteen, et tarvitse enää ikinä omistavaa rakkautta, ihailua, huomiota, toista ihmistä tekemään sinut täydeksi. Heräät siihen, että aidolla rakkaudella ei ole välttämättä mitään tekemistä kumppanisi, ihastuksesi tai edes sinua puoleenvetävän sukupuolen kanssa. Ne ovat vain pieni osa kokonaisuutta. 

Tämä Rakkaus antaa sinulle pelkkää hyvää, ei ikinä pahaa. Tällä Rakkaudella ole maksimirajaa, se vain lisääntyy samalla kun tietoisuutemme siitä lisääntyy. Ymmärrät oikean Rakkauden löytyvän itsestäsi, puista, teistä, merestä, joesta, ruuasta, vedestä, maalaamisesta, laulamisesta, itsesi silittämisestä, kuusta, eläimistä, varpaankynnestäsi, bussikuskista, läsnäolosta, ilmasta, luomestasi, hymyistä, auringosta, hengityksestä, sateesta ja kosketuksesta. Kaikesta, mikä meitä ympäröi.

Olet niin rakastunut itseesi, maailmaan ja elämään, että jokainen tarinaasi astuva ihminen, joka saa kunnian tulla osaksi sinua ympäröivää Rakkautta, on vain "pelkkää plussaa", ei itse rakkauden lähde tai kohde. Ja tämä ihminen saa kunnian vielä viedä sinut raketilla avaruuteen ja voitte kokea uskomattomia asioita yhdessä, joista omistava rakkaus ei edes tiedä mitään. Tämä rakettimatka voi olla hyvin perinteinenkin rakkaustarina, mutta siinä eletään vapaudesta, ei vaatimisesta. Siinä ei pelätä suhteen päättyvän ja yhteyden katkeavan. Tai tarkalleen, tällaisessa rakkaudessahan yhteys ei koskaan katkea. Näiden kahden ihmisen teiden erkaantuessa heidän energiansa eivät vain enää palvele toisiaan kuten aiemmin, ja niinpä elämään on kuin itsestään tullut uutta, erilaista energiaa, joka alkaa vetää puoleensa.

Mutta silti, rakkaus on. Se pysyy. Se pysyy aina. Se on kaiken lähtökohta. Ja se asuu sinussa ja kulkee mukanasi minne menetkään. Sinun täytyy vain oivaltaa sen olemassaolo, jotta ikuiset, muista riippumattomat nautinnot valjastuisivat käyttöösi.

Joku voisi tiivistää tämän pitkän tekstini lauseella "Rakasta ensin itseäsi, jotta voit rakastaa muita", mutta nämä latteudet ovat siitä huonoja, että vaikka niillä olisi helvetin timanttinen alkuperä, me ihmiset emme ymmärrä mitä ne tarkoittaa. Me vain hoemme niitä. Se on lainauksien ongelma. Ne on aina irroitettu isommasta kontekstista, jolloin se itse avain lauseen ymmärtämiseen jää uupumaan.Rakkauden täyteistä viikkoa teille kaikille, kirjaimellisesti. Sitähän meidän päivämme täällä ovat, täynnä rakkautta...

Kommentit

Aino (Ei varmistettu) http://ainomakela.com

RAKASTAN.

Noora (Ei varmistettu)

Heips!

Ymmärrän sinun määritelmäsi "oikeasta" rakkaudesta, ja kuvailitkin sitä todella kauniisti. Tuli vaan jotenkin sellanen olo, etteikö elämänkumppani merkitsisi mitään. Se, että olet löytänyt ihmisen kenen kanssa on helppo hengittää ja että ajoittaista (normaalia isompaa) pinkkiä glitteri elämää ei saisi elää, tai että se ei ole todellista?

Jännä aihe!
-Noora

Kaisa Merelä

Uskon että elämänkumppani merkitsee paljonkin ihmisen elämässä mutta omasta mielestäni oikea ainoa tapa löytää sellainen on olla sitomatta toiseen ihmiseen omaa onnellisuutta ja rakkautta. Eli elää hetkessä ja olla niin kauan yhdessä kun molemmat haluaa. Eli parhaimmassa tapauksessa hautaan asti! :)

Liisa (Ei varmistettu)

Kaisanen! Mua harmittaa yksi juttu, mutten vielä tiedä kumpi. Vaihtoehtoja on kaksi:
-Se, että et usko muihin ihmisiin. Mulle tulee usein sellainen olo, että uskot tietäväsi jotain aivan satumaista enemmän kuin kukaan muu. Esim. Instasta "mene oppimaan lisää omasta naiseudestasi" tai tästä "Valaistuminen jne jne tulee sinulle jonakin päivänä.". Entä jos tiedän jo naiseudestani jo? Entä jos olen jo valaistunut? Olet hurjan viisas, mutta hei, niin on monet ihmiset!
-Toinen vaihtoehto on se, ettet pidä itseäsi megana viisaampana, mutta jostain syystä käyttämästäsi kielestä on syntynyt sellainen kuva.
Pusuja päivään, hyvä teksti!

Kaisa Merelä

Moikka Liisa! Hei kiitti palautteesta, en todellakaan ole tullut ajatelleeksi. Luulen että jenkkikirjallisuuden, -self help -oppaiden ja -blogipostausten lukeminen on istuttanut päähäni tuollaisen ihme tyylin "myydä" omia ajatuksiani :D En ole tajunnut että suomeksi tosiaan kuulostaa siltä että pätisin. Lisäksi yritin kai tolla instajutulla jotain klikkiotsikon tyyppistä mutta näköjään failas... On tämä tekstin kanssa työskentely haastavaa, mutta ah, juuri siksi niin ihanaa! :D Kivaa päivää sullekin! :)

destination_unfamiliar

Jäin tässä miettimään että onko tarpeellista kaikkien ajatella rakkaus samoin? Olen ollut onnellinen tästä elämästä, omasta vapaudestani, ratkaisuistani, monenlaisista elämänvaiheistani. Aurinkoisista päivistä ja sateista päivistä. Niistä asioista, joihin voin vaikuttaa ja niistä joihin en voi vaikuttaa. Mutta täytyykö niitä todella rakastaa? Itse koen kiitollisuutta, en kuitenkaan osaa yhdistää rakkautta tähän.

Seison edelleen sanojeni takana, ehkä näemme elämän vain eri kulmista :) itselleni edelleen ihanin tunne on se, että saan rakastaa ja saan olla rakastettu. Tämä rakkaus on minulle se tärkein. Oli kyse puolisosta, perheestä, lapsista tai kavereista.

Kaisa Merelä

Olen samaa mieltä kanssasi! <3 Ihmisen rakastaminen ja ihmisen rakastettuna oleminen on elämän ihanimpia asioita!

(Ei varmistettu)

En tiedä sainko punaisesta langasta kiinni tai puhummeko samasta asiasta mutta eri sanavalinnoilla.. :) tietenkin on hyvä ennen seurustelua olla sujut itsensä kanssa sekä viihtyä omassa seurassa. Harrastaa ja tehdä sitä mikä tekee sinut iloiseksi, huomata miten kivaa elämä on yksinkin ja opetella tuntemaan itseään - jonka kautta tietää mitä tahtoo. Eikä seurustella vain seurustelun takia, että täytyisi olla joku. Kuvauksesi rakkaudesta puolisoon kuulosti kuitenkin omaan korvaani hiukan laimealta. Itse näen rakkauden juurikin romeo&julia tyyppisenä rakkautena, tunteiden ilotulituksena, romanttisena. Rakkaus ei kuitenkaan vaadi, se vain tukahduttaa rakkauden. Joku kommentoikin yläpuolella että käyttäisi ehkä sanaa kiitollisuus ennemmin itseä ympäröiviin asioihin, kuin rakkautta, ja olen tässä samaa mieltä. Todella mielenkiintoinen aihe ja ajatuksia herättävä! Kaikki kokevat rakkauden niin eri lailla :) kiva kun blogin suunta vaihtunut vähän ja tulee postauksia taas!

Jutta (Ei varmistettu)

Mitä on rakkaus? Vai mikä? Itse ajattelen aiheesta jokseenkin näin: Rakkaushan ei ole mikään universaali tosiasia, asia, fakta, tai miksi sitä haluaakaan nimittää. Tämän vuoksi kukaan ei voi sanoa, että määritelmäsi rakkaudesta on väärä, koska rakkauttahan ei oikeastaan ole olemassa...Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Rakkaus on subjektiivinen kokemus, mutta ennen kaikkea rakkaus on termi, jolla kuvataan tuiki tavallisia aivokemiallisia tapahtumia, jotka saavat kohteessaan (yleensä) aikaan tietynlaisia käyttäytymiseen vaikuttavia tunnetiloja. Moni käyttää tästä termiä romanttinen rakkaus.

Olen samaa mieltä siitä, että, yhdessäolo, tai olemattomuus on helpompaa, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen ja haluun, eikä niinkään tarpeeseen, tai kyvyttömyyteen olla yksin. Mutta en usko, että kukaan on täysin vapaa aivojen häiriötilan (heh) aiheuttamista ahdistavista tunteista kuten mustasukkaisuudesta, saavuttamalla jonkin kohdistamattoman rakkauden tilan... ollaan kaikki ihmisiä kuitenkin. Siihen taas voimme vaikuttaa, että näkyy ne tunteet omassa käyttäytymisessä, vai ei.

Ja sitten se toinen asia. Että onko rakkaus sen sijaan jokin ihmisyyden ja olemisen syvin olemus. Vai onko se niissä puissa, eläimissä ja lehdissä. Mielestäni kysymys/pohdinta on irrelevantti, koska tässähän tavallaa oletetaan, että rakkaus olisi jotain muuta, kun ihmisten keksimä jokin.

Ehkä kysymys on enemmänkin terminologiasta. Joku toinen voisi kutsua kokemaasi TUNNETTA onnellisuudeksi, tai edellämainittujen tapaan kiitollisuudeksi ja miksei myös avoimuudeksi... Riippuu ihan siitä miten jokainen sen "rakkauden" määrittelee. Ehkä rakkaus pitäisi poistaa sanakirjasta.

karo (Ei varmistettu)

Oli pakko kommentoida, koska puhuimme juuri aiheesta ystävieni kanssa. Yksi ystävistäni oli alkanut pohtimaan voiko samassa suhteessa olla kahta erilaista rakkautta: sitä, jossa käytännön asiat toimivat ja kaikki perustuu välittämiseen ja läheisyyden arvostukseen ja siihen, että toinen on niin tärkeä, ettei häntä tahdo satuttaa sekä sitä rakkautta, jossa on ilotulitusta, räjähdyksiä ja kipinöitä, sellaista nollasta sataan kolmessa sekunnissa- tyyppistä rakkautta. Kukaan meistä ei tiennyt vastausta. Kuitenkin, kun jälkeenpäin vielä pohdin asiaa, tulin siihen tulokseen, että omissa parisuhteissani on aina ollu kyse joko/tai tilanteesta. Tietenkin rakkautta on muuallakin kuin parisuhteissa, mutta tässä yksi mietintö.

Mielestäni viisain sanonta, jonka olen kuullut rakkaudesta, on että "rakkauden määrä ei ole vakio, sen määrä kasvaa ja laajenee tarpeen vaatiessa". Uskon sen olevan totta, kun miettii esimerkiksi lemmikkien tai lasten hankkimista tai ystävyyksien syntymistä. Mielestäni myös sanonta "pitää rakastaa ensin itseään, ennen kuin osaa rakastaa ketään muuta" pitää paikkansa.

Martta (Ei varmistettu)

Ymmärrän, että on erilaisia näkökulmia ja ajatuksia rakkaudesta, mutta en ymmärrä miksi pitää nostaa oma kokemus oikeammaksi ja paremmaksi kuin muiden, Musta on Kaisa mielenkiintoista lukea näitä sun tekstejä, koska tuntuu että olen aina eri mieltä. Yleensä en todellakaan lähtisi kirjoittamaan seuraavanlaista vastausta, mutta uskon että olet niitä harvoja jotka oikeasti aidosti toivovat myös sitä vastakkaisten mielipiteiden esille tuomista ja sanomisten kyseenalaistamista. Joten here we go ja voin kertoa että for a loooong time.

Ensinnäkin: jos olet oppinut tällaisen (anteeksi, ylimielisen) omien ajatusten esille tuomisen jenkkiläisistä self help -oppaista, suosittelen noin vuoden mittaista vieroitushoitoa. Juuri nämä oppaat tuottavat tällaista useaan otteeseen pureskeltua paulo coelho -skekkeä, menee puurot ja vellit sekaisin kun ollaan niin korkealla maan pinnan yläpuolella. Ymmärrän, että näitä lukemalla ja ajatuksia pyörittelemällä tuntee kokevansa juuri tällaisia "valaistumisia", jossa kaikki ollaan yhtä ja puut tanssivat tuulessa. Olet kuitenkin älykäs ihminen ja selvästi pidät ajattelusta, joten suosittelen etsimään ne ajatukset itse itsensä sisältä, koska tuollaiset oppaat väkisinkin kylvävät jonkinlaisia siemeniä sinne alitajuntaan ja kohta elämä on täynnä korkealentoisia latteuksia.
Tämä muistuttaa minua ajasta, kun itsekin nuorempana erosin poikaystävästäni, jonka jälkeen koin samantyyppisen valaistumisen siitä, että rakkaushan on olemassa vaikka erottiinkin ja sitä ei kukaan voi ottaa minulta pois. Uskon, että se on jonkinlainen selviytymismekanismi siihen, että ihmistä kuitenkin joka tapauksessa useimmiten sattuu se, että suhde toiseen ihmiseen loppuu . Se on aika hienoa. Nyt se naurattaa ja myöhemmin olen tajunnut senkin, että vaikka se rakkaus kuinka olisi rajoittamaton entiteetti ja koskisi kaikkea aamuhuurteesta voikukkaan, on siinä silti eroa siihen romanttiseen (inhoan tuota sanaa, koska se sisältää vaatimuksia suhteesta!!) rakkauteen.

Olen edellisten kommentoijien kanssa samalla linjalla siinä, että se mitä tarkoitat rakkaudella, olisi enemmän kiitollisuutta, onnellisuutta ja what not. Totta kai sitä saa kutsua rakkaudeksi ja se sitä hyvin lähellä onkin (ellei todella sama asia), mutta en ymmärrä miksi se pitää sekoittaa siihen romanttiseen rakkauteen, jota kutsut vähättelevästi "rakkaudeksi". Usko pois, olen vuosia kestäneen tekohippeilyn ja kettu kärsii -mandalan tuotosta ja rakastan puita ja kaikkea vihreää yhtä paljon kuin viereinen kaveri, mutta kun kerroit snäpissä aamulla, että koet puita kohtaan samanlaista rakkautta kuin poikaystäviä kohtaan, mulla muljahti silmät aikalailla koko 360. Siinä missä sinä tunnut säälivän niiden tapaa rakastaa, jotka eivät ole täysin vapaita toisen ihmisen tunteista sinua kohtaan, en voinut olla ajattelematta, että miten surullinen tapa rakastaa. Siis jos tunnet puita kohtaan samalla tavalla kuin poikaystävääsi, Ymmärrän että ajat tällä takaa jonkinlaista rakkautta elämää ja maailmaa kohtaan, ja se on fine, mutta ei se minun mielestäni ole sama asia kuin se romanttinen rakkaus, jota tuntee rakastaan kohtaan - eikä todellakaan tarvitse ollakaan. En ole valmis kuolemaan puun takia. En kaipaa rakkaintakaan puuta, jos en näe sitä viikkoon. En ajattele puuta viimeisenä illalla kun menen nukkumaan.

Minun mielestäni toisen ihmisen harteille saa asettaa myös omaa onnellisuuttaan tietyssä vaiheessa elämää. Kuulostaa kamalalta, mutta selitän vähän. Olen äärettömän onnellinen mieheni kanssa, mutta jos hän jättäisi minut nyt, olisin onneton. Ja kyllä, olisin onneton siksi, että toivon hänen rakkauttaan, olen rakentanut tulevaisuuteni osittain hänen varaansa sekä jollain tavalla ajattelen olevamme vastuussa toisillemme. Ja tämä ei mielestäni ole surullista, vaan äärettömän vapauttavaa, onnellista ja kaunista. Rakastan ihmistä ja toivon että hän rakastaa minua. Minulla on toiveita ja ajatuksia tulevaisuudesta, jotka yksinkertaisesti ovat riippuvaisia siitä, että minulla on rakastava kumppani niitä toteuttamassa kanssani: haluan yhteisen kodin, haluan yhteisiä lapsia jotka kasvatamme yhdessä, haluan viettää loppuelämäni saman ihmisen kanssa, joka tuntee minut läpikotaisin. Totta kai ne haaveet ovat tällöin kytköksissä toiseen ihmiseen, koska en voi kasvattaa lapsia yksin toisen kanssa (hehheh). Mutta mikä siinä on surullista? Jos nyt eroaisimme, olisin onneton. Ehkä pitkäänkin, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö pääsisi jaloilleni ja olisi yhtä onnellinen joskus myöhemmin. En epäile tätä hetkeäkään. Olen tarpeeksi vahva antamaan onneni osittain jonkun toisen kannettavaksi, vaikka tiedän että siinä voi käydä huonosti. Uskallan kohdistaa suuren osan rakkauttani ja haaveitani yhteen ihmiseen. Minusta se on vapauttavaa. Se, että uskaltaa, vaikka voi käydä köpelösti.

Mielestäni yllämainitulla ei ole mitään tekemistä omistamisen kanssa. Ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että omistaminen johtaa mainitsemiisi rumiin asioihin: mustasukkaisuuteen, hyväksikäyttämiseen, omistushaluisuuteen.. Totta on myös se, että tähän "rakkaus" tuntuu helposti lipsahtavan nykyään. Kuvitellaan, että kun päätetään olla parisuhteessa, sinulla on oikeus tuottaa jonkinlaisia sääntöjä, joiden mukaan toisen tulee elää. Ja tästä toivon itsekin, että ihmiset osaisivat päästää irti, koska se todella on opittua. Ihmisten yksilöllisyys tuntuu helposti katoavan parisuhteissa. Oletetaan, että tyttö- tai poikaystävyys asettaa sinulle tietynlaiset normit, joita kaikkien tulee seurata. Annan esimerkin: poika- tai tyttöystävänä et saa pussata muuta kuin kumppaniasi koska se on pettämistä. Ok. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin. Minulla on esimerkiksi ollut poikaystävä, jonka kohdalla olisin laskenut pussaamisen pettämiseksi. Nykyinen mieheni saa pussata muita ihmisiä, enkä koe sitä millään asteella pettämiseksi. Miksi? Koska he ovat yksilöitä, jotka käyttäytyvät täysin eri tavalla. Poikaystävyys ei ahda heitä yhteen muottiin, joka sanelee säännöt toiminnalle. Entinen poikaystäväni olisi todella pussannut toista ihmistä pettämismielessä, koska hän ajattelee asioista niin. Nykyinen mieheni ei ajattele asioista näin, enkä minäkään. Minusta parisuhteelle ei voi asettaa tällaisia valmiita sääntöjä, koska ne ovat täysin ihmiskohtaisia. Ja tämä on juuri sitä kuvastamaasi vapautta. En koe olevani millään asteella kahlittu mihinkään, omistettu, vaikka olenkin romanttisessa rakkaussuhteessa toisen kanssa. Päinvastoin se antaa minulle loputtomasti vapautta toteuttaa itseäni miten haluan, ja silti minulla on se yksi ihminen jota rakastan enemmän kuin ketään - tämä on se mitä haluan.
Mitä yritän sanoa, on se, että vaikka joidenkin parisuhteet lipsahtavat tälle omistus-linjalle, ei se tarkoita että "romanttinen rakkaus" olisi sitä. Ei se ole. "Romanttinen rakkaus" on sitä, että rakastaa toista ihmistä sellaisenaan mikä tarkoittaa myös sitä, että hän toimii oman olemuksensa mukaan ja siihen hänellä on vapaus. Kinkkinen osa onkin löytää se ihminen, jonka kanssa nämä ajatukset menevät yksiin. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että rakkaus vaatii työtä ja kompromisseja, enkä ymmärrä miksi sen nähdään usein vähentävän rakkauden arvoa. Rakkautta voi hallita. Omaa rakkautta siis, ei toisen, ei ikinä toisen. En ymmärrä, miksi samat ihmiset, jotka puhuvat usein mielen kouluttamisesta esimerkiksi siihen, että pyrkii optimistisuuden kautta onnelliseen elämään ja negatiivisten virtojen poiskääntämiseen, ovat yhtäkkiä sitä mieltä että rakkaus on joku ihan oma juttunsa jota ei pysty kontrolloimaan. Rakkaus on myös päätöksen tekoa, tiettyjen asioiden huomiointia ja huomiotta jättämistä sekä omien ajatustensa kouluttamista.

En tiedä pystyykö näitä ajatuksiani sitomaan mitenkään järkeväksi kokonaisuudeksi, mutta pääpointtini on tämä. Se, mitä kuvaat "romanttisena rakkautena" ei mielestäni ole rakkautta. Se on omistamista, enkä ymmärrä miksi sitä pitäisi edes kutsua rakkaudeksi. Aitoa romanttista rakkautta on kuitenkin olemassa, eikä sitä pitäisi väheksyä sen "maailmaa ja puita ja perhosia ja naapuria rakastavaan" -rakkauden rinnalla. Miksi se olisi yhtään sen rumempaa tai vähemmän aitoa siksi, että se on kohdistettu yhteen ihmiseen? Toivon, ettei tästä kirjoituksesta tullut kauhean hyökkäävän kuuloista, mutta facepalmasin rajusti siinä kohtaa, kun julistat tietäväsi rakkaudesta enemmän kuin he, jotka eivät ajattele samalla tavalla. Kuten joku jo ylempänä sanoi, sinulla on nyt jonkin aikaa ollut tällainen kirjoitustyyli, josta saa kuvan, että aina aika-ajoin raahaudut tänne to drop some knowledge ja me muut huokailemme täällä että vau kyllä se Kaisa on taas keksinyt jotain mitä me maallikot emme. Nämä on kyllä kauniita tekstejä (itse olen vain maailman vähiten henkevä ihminen ja siksi facepalmaan kaikelle haihattelulle ja se on oma ongelmani!), mutta miksi ylimielinen sävy?
"Tämä näkökulma rakkaudesta, jonka kohta selitän, saattaa siihen tottumatonta aluksi järkyttää, tuottaa ehkä jopa pettymyksen ja herättää vastareaktion, mutta ne ovat kaikki oireita siitä, että sisimmässäsi tiedät totuuden. Alat pikkuhiljaa siirtyä kohti täyttävämpää, kestävämpää rakkautta ja irtautua omistamisesta." <-- tätä tarkoitan. Help yourself ja lopeta self help.

Kaisa Merelä

Niin no, me provosoidumme usein meille tärkeistä asioista ja minusta on hienoa että rakkaus herättää näin paljon tunteita. :) Kiitän vaivannäöstä, jonka näit kommenttiasi kirjoittaessasi, se merkitsee minulle paljon. Haluan tähdentää, että tämä oli minun näkemykseni ja minun tuntemukseni rakkaudesta. Ehkä täytyy nöyrtyä ja pyytää anteeksi provosoivaan tyyliin kirjoittamistani, mutta toisaalta miksi pyytäisin? Sehän on blogipostauksissa käytetty yleinen mauste. Eihän nämä tekstit muuten herättäisi keskustelua, eikä kukaan jaksaisi lukeakaan mitään harmaata ympäripyöreää lätinää. :) Minusta sinä teet yhtälailla väärin arvioidessasi minun kokemaa rakkauttani. Esitin asiani tavalla, joka loukkasi sinua ja suuria tunteitasi ja koit ehkä tarvetta tuottaa saman kokemuksen minulle. Huomaan että olet tulkinnut tekstin omalla tavallasi, ja voisin korjata monia kohtia, joissa tarkoitin toista kun mitä väitit, mutta teksti on jo valmis ja julkaistu. Täydellisyyteen ei päästä, eikä tarvitsekaan. Sanon mitä sanon ja seison sen takana, mutta tarkoitukseni ei ikinä ollut vähätellä kenenkään rakkautta tai loukata. Halusin oikeasti vain auttaa. Luoda jotain hyvää, en pahaa. Sillä kun itse luin tämän ajatuksen aikoinaan, olin vihainen, pöyristynyt ja provosoitu. Meni kaksi vuotta, että se puhumani Rakkauden olotila saapui kehooni, ja vasta silloin muistin edes lukeneeni koko tekstin ja tiesin yhtäkkiä mistä siitä on kyse. Mutta kuten sanottu, jollekin se olotila voi tulla siitä, että ei pidä pussaamista pettämisenä. :) Ylipäätään maailmassa ja elämässä luulen että hyvin usein ihmiset puhuvat samoista asioista eri termeillä. Esimerkiksi Jumala. Mikä se on? Luulen että kaikki tarkoittavat sillä samaa asiaa, mutta käyttävät siitä eri sanoja. Mutta hei, onneksi kaikki saa kokea rakkauden sellaisena kuin se omassa itsessä tuntuu ja nauttia siitä. Se se vasta on vapautta!

Martta (Ei varmistettu)

Kiitos hyvästä vastauksesta! Pakko sanoa, että kun luin tuon oma tekstini uudestaan, siellä on yksi sanavirhe joka muuttaa koko tekstin todella loukkaavaksi eikä ollenkaan sellaiseksi mitä tarkoitin. Tuolla pitäisi lukea, että "tuottaa SELLAISTA Paulo Coelho -skekkeä" eikä todellakaan että "tällaista Paulo Coelho -skekkeä", koska nyt se kuulostaa siltä että viittaan sinun ajatuksiisi!! Puhuin siis näistä self help -oppaista, jotka kuulostavat inhoamaltani coelholta, en todellakaan sinun kirjoituksiin, joiden lukemisesta oikeasti nautin.

Kuten joku tuossa jo sanoikin, kyseessä on luultavasti juuri termistön ja tulkinnan ero. Mikäli tarkoituksesi ei ollut vähätellä muiden kokemaa rakkautta, ymmärsin väärin ja vastaukseni on siltä osin turha. Mielenkiintoinen aihe kyllä! Blogin kirjoittaminen on varmasti haastavaa juuri siinä mielessä, että toisaalta pitäisi olla raflaava ja taas toisaalta pystyä esittämään mielipiteensä mielipiteinä eikä totuuksina, ettei kukaan vedä hernettä nenäänsä.

Poika (Ei varmistettu)

Lähdin lukemaan kirjoitusta ennakkoluuloisena, mutta se oli oikein upea. Kuvat eivät mielestäni sovi juttuun.

Noona (Ei varmistettu)

Rakkaus on ja pysyy. Rakkaus on tila ympärillämme, joka kannattelee meitä. Se ei ole ajatus tai pelkkä tunne. Rakkaus on läsnäoloa. Kiitos Kaisa.

Marianne (Ei varmistettu)

Mä jaan täysin tän ajatuksen rakkaudesta! Mitä nyt luin näitä kommentteja niin - ihan ilkeilemättä sanon - huomaa kuinka
tosiaankin monet näkevät rakkauden ja parisuhteet meille opetetun pelon ja riittämättömyyden kautta. Ihmiset ei osaa olla onnellisia yksin - yksilönä, omana itsenään, vaan onnen tuo tyttö-/poikaystävä. Sinä olet minun ja minä olen sinun. Eroa pelätään, ja jos se eteen sattuu niin onni on viety pois. Ei <3
Mielestäni mainitsemiasi asioita ei myöskään ymmärrä ennen kuin oikeasti oppii rakastamaan vapaasti ja ymmärtää että rakkautta on tosiaan kaikkialla ja kaikissa. Siksi herkästi siitä käsin myös kritisoi esimerkiksi avoimessa suhteessa olevia jne. Kunnioitan kuitenkin ihan kaikkien näkemyksiä asiaan ja jokainen tekee niin kuin kokee. :)

lisaowen (Ei varmistettu)

Nimeni on LISA ja olen USA: sta, haluan käyttää tätä tilaisuutta kiittää suurta Agadagaa, joka todella teki elämäni miellyttävän tänään. Tämä loistava mies, tohtori Agadaga toi ihana mieheni takaisin minulle, minulla oli kaksi kaunista lasta minun aviomies, noin neljä vuotta sitten, minä ja mieheni ovat olleet yksi riita tai toinen, kunnes hän lopulta jätti minut yhdelle nuorelle naiselle. Tunsin, että elämäni on ohi ja lapset luulivat, etteivät he enää näe isäänsä. vahva vain lapsille, mutta en voinut hallita tuskaa, joka pahoinpitelee sydämeni, sydämeni oli täynnä surua ja tuskaa, koska olin todella rakastunut mieheni kanssa. Joka päivä ja yö ajattelen häntä ja toivovat aina, että hän tulee takaisin minulle, kunnes jonain päivänä tapasin hyvän ystävänni, joka oli myös sellaisessa tilanteessa kuin minä, mutta hänen ongelmansa oli hänen entinen poikaystävä, jolla hänellä oli ei-toivottu raskaus ja hän kieltäytyi ottamasta vastuuta ja hylkäsi hänet. Hän kertoi minulle, että minulla oli pieni tapaus ja että en olisi syytä huoleen siitä ollenkaan, joten kysyin, mikä oli ratkaisu ongelmalleni ja hän antoi minulle tämän suuren miehen. sähköpostiosoite.Olen epäilevä, jos tämä mies oli ratkaisu, otin yhteyttä tähän suuriin ihmiseen ja hän kertoi minulle, mitä tehdä ja minä teen heidät kaikki, hän sanoi minua odottamaan vain 72 tuntia ja että mieheni tulee ryömimään hänen polvilleen vain anteeksiantoa varten, joten minä uskollisesti tehin mitä tämä suuri mies pyysi minulta ja varmasti 72 tunnin kuluttua hän oli takaisin minulle jälleen yhteyttä Agadaga apuun tänään agadagaspiritualhome@gmail.com

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.