Mitä tapahtuu deittiretriitillä?

Että missä ihmeessä olen oikein ollut koko viikonlopun? No, siitä kertomista olenkin jo tovin odottanut. Sana sinkkuretriitti voi tuoda mieleen erilaisia mielikuvia aina Temptation Island -tyyppisestä ristiinpanemisesta toivonsa menettäneisiin parisuhteettomiin ihmisiin, jotka laittavat rahaa erinäisiin sinkku-etuliitteellä kulkeviin palveluihin paremman elämän toivossa.

Käyttäkäämme siksi sanaa deittiretriitti, sillä tämän retriitin kohdalla kyse ei ollut kummastakaan edellä mainitusta. Kyseessä oli kaverini Mikko Kempen järjestämä viikonloppu Kirkkonummen aivan ihanassa Villa Hummerheimissä. 

Retriitin perimmäinen ajatus oli lisätä ymmärrystä parisuhteen ja erityisesti miehen ja naisen välisestä dynamiikasta. Miten voimme ymmärtää toisiamme paremmin? Mikä meissä on samanlaista, mikä erilaista? Mikä saa naisen syttymään, mikä puolestaan miehen? Stereotypisoiva ja heteronormatiivinen lähestymistapa deittailuun tai parisuhteeseen ei kuulosta välttämättä kovin houkuttelevalta saati nykyaikaiselta, mutta mielenkiintoista on, kuinka jotkut väitteet liittyen miehiin, naisiin, maskuliiniin, feminiiniin ja polariteettiin näyttäytyvät vähintäänkin omassa elämässäni niin pesunkestävinä faktoina, että niihin syventyminen on aidosti kiinnostavaa. 

Koska deittailua (kuten monia muitakaan elämämme kannalta aika merkittäviä taitoja) ei koulussa opeteta, on Kemppe ottanut sen elämäntehtäväkseen. Moni saattaa miettiä, minkälaisia ihmisiä deittailuretriitille oikein ilmoittautuu. Sitä mietin minäkin. Sunnuntaina haikeiden hyvästien jälkeen huomasin, että aika upeita tyyppejä. Syvällisiä, itseään jatkuvasti kehittäviä ja tiedostavia ihmisläheisiä ihmisiä, jotka tykkäävät raakasuklaasta. Avoimia, iloisia ja välittömiä.

Paripäiväinen piti syvällisten sinkkujen ja raakasuklaan lisäksi sisällään meditaatiota, luentoja, raakakakkua, bulletproof-kahvia, Tinder-kuvien otattamista ammattilaisella (mikä oli aluksi ainakin omasta mielestäni aluksi jotenkin tosi hyvä läppä, mutta lopulta olin messissä ihan täysillä, heh), savusaunaa, puusaunaa, uintia meressä, traumanpurkuharjoituksia, kehurinkejä, affirmointia, oman suunnan ja mission selkeyttämistä, viiniä, itkua, naurua, rumbaa & bachataa nurmikolla aamuauringossa, villilohta, kokkailua, myöhään valvomista, haleja ja raakasuklaahierontaa.

Kun perjantaina Hummerheimiin saapuessamme tutustuttiin toisiimme, piti jokaisen nimetä esittelykierroksen yhteydessä oma deittailutavoite. Kyllä, deittailutavoite. Sinkkuilu ilman tavoitetta on nykyään näemmä vähän sama, kuin yritys ilman liiketoimintasuunnitelmaa. 

Osan tavoite oli löytää se oikea. Koska olin itse vasta eronnut ja minua ei varsinaisesti houkutellut elämänrakkauden löytäminen, heitin siinä sitten vitsikkäänä (mutta täysin tosissaan, tietysti) tavoitteekseni päästä treffeille jollekin överijahdille tänä kesänä. No, #olisinpatiennyt, että tästä tavoitteesta tulikin sitten koko viikonlopun mittainen referenssi, joka otettiin esille varmaan kymmenen kertaa päivässä aina eri yhteyksissä. Lopulta sunnuntaina jahti oli ollut niin paljon huulilla, että päätimme toteuttaa nämä deitit. Jahtia itseään ei kylläkään saatu, mutta mielikuvitus ja miehistö paikatkoon sen, mikä jäi materian tasolla telakalle.

Kaisan deittailutavoite - check! Viikonloppu kokonaisuudessaan herätti upeita tunteita ja tekipä hyvää pitkästä aikaa meditoidakin ryhmässä. Olin sunnuntaina kotiin palattuani niin kiitollinen ja täynnä ideoita ja ajatuksia. Rentoutunut, väsynyt, onnellinen. Rakastan tuollaista leirien ynnä muiden ryhmäytymisten jälkeistä tunnelmaa, kun on ylitsepursuavan täynnä päivien mittaan tiivistyneen ryhmähengen antamaa energiaa ja rakkautta. Pystyttekö samaistumaan?

Kuvat: Sebastian Trzaska

Että milloin seuraava retriitti pidetään ja miten sinne voi paikkansa ostaa? Luultavimmin ihan seuraavien kuukausien aikana. Syksyä oli heitelty ilmoille. Voin ilmoitella sitten, kun itsekin kuulen! Sillä aikaa lisätietoja Kempen touhuista löytyy esimerkiksi täältä

Kiitos Mikko ja kaikki muut ihanasta viikonlopusta!

Kommentit

Aurora__ (Ei varmistettu)

Ymmärrän, että Kemppe on kaverisi, mutta odotin kyllä sinun feministinä(?) kykenevän vähän kriittisempään suhtautumiseen hänen juttujaan kohtaan. Se, että näet arjessasi stereotypioiden mukaista käyttäytymistä ei todellakaan tarkoita, että niissä stereotypioissa olisi perää ja että miehet ja naiset olisivat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. Meidät kasvatetaan tietynlaisiin käyttäytymismalleihin, niiden stereotypioiden mukaisesti, se on aivan eri asia kuin essentiaaliset sukupuolten väliset erot. Minkä lisäksi vielä se cis- ja heteronormatiivisuus ja paljon muuta kuraa. Aika karseaa on myös ajatella deittailua liiketoiminnan kaltaisena, erityisiä tavoitteita vaativana toimintana. Siinä mennään jo aika lähelle laasaslaista horinaa ihmisten "markkina-arvosta". Deittiretriitti itsessään kuulostaa ihan hauskalta idealta, siis leiri jossa vietetään aikaa ja keskustellaan deittailukokemuksista, parisuhteista ja elämästä ylipäätään. Mutta eipä tulisi mieleenkään lähteä sellaiselle (saati maksaa siitä), jos se perustuu siihen, että joku tuntematon kertoo mulle (ja mikä pahinta, muille ihmisille), että olen väistämättä tietynlainen, koska olen tiettyä sukupuolta.

Åqå (Ei varmistettu)

Oon lukenut ton Kempen juttuja aikaisemmin kun tuli jossain vastaan ja tulin niistä vaan surulliseksi ja ahdistuneeksi.

Kaisa Merelä

Moikka! Olen pahoillani, että petyit ja että käsitit mun postauksen perusteella väärin tämän retriitin agendan! Tiedän mistä puhut ja kyllä, olen feministi. Ehkä sitä en tarpeeksi hyvin artikuloinut, että sen lisäksi, että olen feministi, en ole minkään koulukunnan kannattaja. Mielestäni feminismi ei sulje pois muita tapoja ajatella asioita. Feminismi asetetaan usein turhaan vastakkain monen ideologian kanssa, vaikka feminismillä olisi tekemistä ja puuhaa sielläkin. Kaikenlainen me-te-ajattelu on muutenkin mielestäni konflikteja lisäävä. 

Mielestäni deittailussa on ehdottomasti niin se kevyt humoristinen puoli, joka myöntää markkina-arvon ja nauraa sille, kuin se syvä ja aito puolikin, joka on kiinnostunut ihmisten kokemasta yhteydestä. En näe näidenkään sulkevan toisiaan pois. 

Mitä itse feminismiin tulee, niin en valitse karsinaani sielläkään. Olen samaan aikaa samaa mieltä modernistisen feminismin kanssa, jossa tehdään jaottelu feminiinisen ja maskuliinisen välille, ja puretaan feminiinisenä pidettyjen piirteiden huonoa mainetta, kuin postmodernin feminisminkin kanssa, jossa tämä jaottelu heivataan kokonaan. Mielestäni sukupuoli määräytyy biologisesti (koska koen, että omani on määräytynyt) ja samalla ajattelen, että sukupuoli on jatkuvaa esittämistä ja esitystä, jonka kulttuuri meille opettaa.

"Naiset ovat tällaisia ja miehet ovat tällaisia" on mielestäni mielenkiintoinen katsontakanta lähinnä siksi, että usein pystyn tiettyjen asioiden suhteen samaistumaan niihin. En tietenkään aina, mutta useasti. Ja siksi niiden analysointi kiinnostaa minua. Se kiinnostaa niin siitä näkökulmasta, mikä on "alkukantaista, luonollista ja biologista" kuin siitäkin näkökulmasta, mikä kaikki on sitä opittua kulttuurin tuottamaa esittämistä. Esimerkiksi metrossa nautin analysoida ympärilläni olevia ihmisiä ja tehdä huomioita siitä, miten he esittävät sukupuoltaan tavalla, joka heille on opetettu behavioristisin metodein pitkin heidän elämäänsä.

Vaikka "naiset ovat tällaisia ja miehet tällaisia" pätisikin siis joskus, ajattelen, että maskuliini ja feminiini vaikuttavat meissä niin uniikkina koktailina, ettei kenestäkään voi pelkän sukupuolen perusteella sanoa, onko hän herkkä vai kova, suorittava vai leikkisä. Tässäkin yhteydessä sanan nainen voikin tarkoittaa ajattelevan feminiiniä, mikäli nuo nais ja mies -sanat kovin häiritsevät. Ymmärrän myös sen, että ne häiritsevät, sillä ne eivät ole koko totuus tästä maailmasta.

Sorry jos tuli sekavasti, yritin vähän selventää ennen kuin nukahdan. Mutta jatketaan ihmeessä keskustelua, mikäli haluat!

Utelias (Ei varmistettu)

Missä on todisteet sille, että miesten ja naisten stereotypioiden mukainen käyttäytyminen johtuu pelkästään kasvatuksesta eikä myös biologisista eroista?

Kaisa Merelä

Käsittääkseni tähän ei siis ole mitään yksimielistä totuutta (olisi aika villiä, jos joku niin väittäisi). Osa tietysti ajattelee käyttäytymisen eroavaisuuksien johtuvan biologiasta, hormoneista ja yksinkertaisesti miesten ja naisten erilaisuudesta, kun taas toinen ääriajattelu on se, että käyttäytymisemme ajatellaan puhtaasti olevan kulttuurin ja historiallisen prosessin tuottamia rooleja, joita tiedostamattamme toistamme. Suurin osa kuitenkin varmasti myöntää, että nämä molemmat ajattelutavat vaikuttavat samanaikaisesti, eikä toista totuutta tarvitse valita toisen kustannuksella. Tätä mieltä olen itsekin, ja siksi on mielenkiintoista tutkia asiaa ja keskustella siitä erilaisten ihmisten kanssa. 

Ehkä räikeimpänä esimerkkinä kysymykseesi vastaten voisi sanoa feministi Judith Butlerin, jolta tämä sukupuolen esittämisen idea on peräisin. Hän on siis kannassaan niin ääriajattelija, että kyseenalaistaa myös sen, miksi sukupuoli ylipäänsä määrätään sukuelinten perusteella. Hänen mielestään sukuelimet ovat täysin verrattavissa muihin ruumiinosiin, kuten vaikkapa polviin tai sormiin ja hänen mielestään sukuelinten merkitystä korostetaan liikaa sukupuolen käsitteessä, joka on aina esitystä biologian yli.

Salamaseepra (Ei varmistettu)

Osoittaa aikamoista kypsymättömyyttä olettaa, että kyseinen deittiretriitti edustaisi jotain noin vakavahenkistä kuin kommenttisi perusteella voisi ymmärtää. Deittailu on lähtökohtaisesti kevyttä ja hauskaa. Miksi deittiretriitti olisi jotain muuta? Kysymyksessä on hupileiri, jossa tutustutaan uusiin ihmisiin, juodaan viiniä, tehdään ruokaa, jaetaan kokemuksia ja mahdollisesti saadaan uutta ajateltavaa muilta kuultujen sattumusten kautta. Ehkä oppii jotain omasta käyttäytymisestään.

Lisäksi on aivan toinen keskustelu, olemmeko sukupuolissamme mitä olemme luonnostaan vai kulttuurin ja kasvatuksen vuoksi. Aikuisina ihmisinä olemme joka tapauksessa jo sitä mitä nyt olemme, ja monesti naiset ja miehet toimivat vähän eri tavalla. Ei varmasti haittaa ketään, joka vaikkapa kokee ettei tajua mitä naiset haluavat, jos joku vinkkaa omien kokemusten kautta että tämmösestä monet tykkää. Olet vähän valheellinen jos väität muuta.

Outi k (Ei varmistettu)

"Mielestäni sukupuoli määräytyy biologisesti (koska koen, että omani on määräytynyt)" tuo on kyllä ihan vain transfobiaa. Sukupuoli ei määräydy biologisesti, ja olen tosi pettynyt jos ajattelet noin.

Kaisa Merelä

Jep, kun irrotat sen tuolla lailla asiayhteydestä niin kamalalta kuulostaa :) Perään lisäsin, että samalla ajattelen, että se on yhteiskunnan luoma rooli.

Outi k (Ei varmistettu)

Eli mielestäsi biologia ei määrää sukupuolta?

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.