Oikeasti makeaa elämää

The Good Morning

Voi miten usein me turvaudummekaan nopeaa helpotusta antavaan valkoiseen raffinoituun sokeriin, kun oikeasti haluaisimmekin läheisyyttä! Kun oikeasti haluaisimme vain tehdä jotain älyttömän kivaa. Kun haluaisimme tuntea taas olevamme elossa. Kun olemme yksinäisiä. Kun harmaa arki tappaa meidät tylsyydellään ja kahvihuoneessa tarjolla oleva e-koodi-pulla tuntuu piristävältä idealta. Kun meistä tuntuu, ettei kukaan ymmärrä meitä. Kun emme itse ymmärrä itseämme. Kun emme saa tarvitsemaamme rakkautta. Kun emme rakasta itseämme. Kun koitamme tukahduttaa tunteitamme. Kun oikeasti haluaisimme ja tarvitsisimme seksuaalista mielihyvää. Kun olemme kadottaneet ja unohtaneet seksuaalisuutemme. Kun himoitsemmekin taidetta, kulttuuria ja luomista. Kun muistamme yhtäkkiä jotain ikävää, mitä emme ole vielä käsitelleet. Kun haluamme turruttaa meissä alkavan inspiraation väsymyksellä, koska kirkas elämä on liian pelottavaa. Kun koitamme kieltää itseltämme todellisen intohimomme toteuttamista. Voi kuinka helposti tarjolla oleva pakotie sokeri on, kun koitamme estää kaikkien tärkeiden asioiden tapahtumisen, kaikkien tärkeiden tunteiden pintaan tulemisen. Kun pelkäämme muutosta. Kun pelkäämme, että jotain parempaa voisi olla tarjolla juuri meille.On yleisesti tiedossa, että valkoinen sokeri aiheuttaa tulehdusta, hiivaa, verensokerin heittelyjä, nälkäisyyttä, kiukkuisuutta, väsymystä, päänsärkyä, päikkäreiden tarvetta, turvotusta, keskittymisvaikeuksia, pahenevia PMS-oireita, iho-ongelmia, reikiä hampaisiin ja monia vakavia sairauksia. Kyse ei ole siitä, ettemmekö tietäisi. On siis aika lopettaa konemainen terveysvalistus ja syyllistäminen ja siirtyä syvempiin lähestymistapoihin. Mitä puutetta juuri sinä korvaat sokerilla? Mitä sellaista saat sokerista, jota elämäsi ei sinulle tällä hetkellä anna? Minä huomaan turvautuvani huonolaatuisiin herkkuihin silloin, kun minua turhauttaa. Kun olen antanut kaikkeni ja se ei riitä. Ja ehdottomasti silloin, kun en ole levännyt tarpeeksi. Siis sekä nukkunut että myös ihan vaan viettänyt vapaapäiviä kaikesta - treeneistä, töistä, juoksevista asioista. Joskus pelkkä vartin makoilu sängyllä tekee ihmeitä. Stressi on pahin. Lisäksi huomaan löytäväni makeasta myös rakkaudenkorviketta. Kaikkihan tietää, että silloin kun on päätä pahkaa ihastunut, ei tule ajatelleeksikaan herkkuja. Hyvä kun muistaa edes syödä oikeaa ruokaa! Se on ihana tila. Siinä energia ei tule ruuasta tai herkuista vaan tunteista. Oma hypoteesini tästä onkin se, että monet pariskunnat alkavat tietyn pisteen jälkeen lihota, sillä rakkaus on typistetty perinteiseen parisuhdemalliin kahlitsevaksi ja vaativaksi, eikä se ole enää vapaana virtaavaa pyyteetöntä energiaa, aletaan niitä samoja aidon rakkauden kiksejä hakea sokerista ja herkuista. Yhdessä tai erikseen. Harmi vain, ettei valkoinen sokeri voi ikinä antaa sitä, mitä aito rakkaus antaa, sillä toisin kuin sokerista, rakkaudesta ei tule perässä laskua. (Lue rakkaudesta lisää tästä ja tästä postauksesta.)Energiaa voi tosiaan saada monista eri lähteistä. Uni ja ravinto ovat ne perinteisimmät työkalut pysyä virkeänä, mutta oikeastihan me jaksamme hyvän tovin huonoillakin unilla tai paastoten, jos elämässämme on kiinnostavaa ja innostavaa sisältöä. En sano että hyvinvoinnin peruspilarit - ravinto ja uni - pitäisi pysyvästi vaihtaa kokemuksesta toiseen viilettämiseen, mutta mielestäni erityisesti meidän suomalaisten on hyvä muistuttaa itseämme välillä tästä. Iloitseminen on sallittu! Kaavamaisen ruokarytmin rikkominen on sallittu! Eläminen on sallittu! Ravitseva elämä tarkoittaa ravinteita kaikilla elämän osa-alueilla.Käytiin pari päivää sitten Olli Postin ja Mikko Harjun kanssa kevätretkellä Dagmarin lähteellä. Koko reissun ajan puheenaiheidemme teemana tuntui olevan rakkaus, seksi ja muu makea. Ei muuten ole mitään makeampaa kuin avoin keskustelu jostain aiheesta, jonka yllä on vahva tabu, ja vielä niin että sekä nais- että miesnäkökulma on edustettuna. Se se antaa sata kertaa paremmat kiksit kuin valkosokeri! Opin Ollilta, että ehkä suurin käytännöllinen syy makeanhimoon (sokerikoukku poissulkien) on itseasiassa huono nesteytys. Se, että kehossa on nestevajaus, saa meidät himoitsemaan makeaa. Ja kyllähän se tuntuu paikkansa pitävän. Joskus nimittäin kun himoitsen makeaa ja satunkin juomaan vaikkapa puoli litraa vettä ennen jäätelön kimppuun käymistä, huomaan että makeanhimo onkin ehtinyt jo kadota. Ja taas kun pidän hyvästä nesteytyksestä huolta, tuntuu ettei makeanhimolle edes jää "tilaa". Keho on koko ajan tasapainossa, eikä halua sen tasapainon järkkyvän. Erinomainen vaihtoehto makeanhimoon onkin luonnostaan makea ja tehokkaasti nesteyttävä kookosvesi. Tai miksei vaikka lähdevesi suoraan lähteestäkin, kuten meidän tapauksessa! Tunnumme syövän valkoista sokeria vain sen vuoksi, ettei parempaa ole tarjolla. Sitä mainostetaan ja tuputetaan kaikkialta ja koska kaikki muutkin syövät sitä, niin ei kai se niin paha voi olla? Oikeasti makea elämä ei tarvitse kiteen kidettä valkoista sokeria. Oikeasti makea elämä on täynnä rakkautta, hauskanpitoa, yhdessäoloa, ystävyyttä, luonnossa oleilua, oikeanlaista nesteytystä ja herkuttelua. Herkuttelua, joka samalla ravitsee meitä ja on meidän puolellamme. Herkuttelua, josta ei tule laskua perässä. Herkuttelua hunajalla, raakakakuilla, raakasuklailla, kookosvedellä, taateleilla, marjoilla, kookosmannalla, pähkinävoilla, omenoilla, kahveilla, porkkanoilla, intiaanisokerilla, kookospalmusokerilla, stevialla, casheweilla, ketunleivillä ja niin... tietysti niillä mahtavilla kokemuksilla! Milloin te huomaatte himoitsevanne huonolaatuisia herkkuja?

Share

Kommentit

Syksytyttö (Ei varmistettu)

Oot kyllä kaisa voimaannuttava ja elinvoimaa huokuva persoona teksteinesi ja kuvinesi! Vuosia blogiasi seuranneena voin vain ilokseni todeta, että sisältö iskee kerta toisensa jälkeen ja aina vaan paremmin. Tuntuu,että moniin teksteihin voi samaistua tässä elämäntilanteessa ja ne tuo myös paljon oivalluksia päänsisäiseen myllerrykseeni. Kiitos,että puhut seksuaalisuudesta,rakkaudesta ja ravinnosta niin avoimesti. Itselle suurin tavoite olisi juurikin tuo rentoutuminen ja kyky pitää taas hauskaa, hassutella ja iloita päivittäin. olla oma sisäinen väliaikaisesti kadotettu itseni. On ilo seurata snäpissä noin aitoa naista! Sokerihimoihin vastaan sen verran,että turhautuminen,elämänilon kadottaminen,turta mieli,sisäinen tyhjiö,riittämättömyyden tunne ja syvä rakkauden ja hyväksynnän kaipuu nostaa minunkin käteni sinne karkkipussille. On ristiriitaista miten katson läpi sormien irtokarkkien kulutuksen, mutta muuten healthy lifestyle on mielestäni hyvän elämän tärkeä pohja. Käytit loistavaa ilmaisua ravitseva elämä. Kun henkinen puoli ja kokemuksellisuus ei ole ravittua niin sokerikin alkaa kolkutella ovella vaikka muuten vannoisi rasvakahvin nimeen.

Elli (Ei varmistettu)

Mulla hyväskä usein liittyy palkitsemiseen. En ole koskaan ollut tunnesyöjä, lähinnä niin että tunteet pinnassa ei mikään ruoka maistu.

Varmaan se lähtee sieltä lapsuudesta lauantain karkkipäivistä. Se oli viikon parhaita juttuja. Vähän kuin palkinto. Usein ostan itselleni myös tsemppauskarkit, jotta jaksan esim. pusertaa koulujutun loppuun. Vähän kuin kahvi tsemppaa mua aamuisin. Yhdessä ystäviemme kanssa juhlistamme kivoja juttuja kakkupalan ääressä. Uskon vahvasti, että lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla/opeilla on vaikutusta siihen, että hyväskä liittyy mulla vahvasti ilon hetkiin, eikä sillä tukahduteta esim. surua.
Ja sitten ehkä merkittävin eli geenit. Isä on sokerihiiri, äiti voisi elää täysin ilman herkkuja. En mäkään etityisemmin jäätelöstä ja leivonnaisita piittaa, mutta karkit! Karkkihammas on peritty isilti.

kahvissa ja karkeissa, niissä vaan piilee jokin sama elämää ilahduttava voima!

Finninaama (Ei varmistettu)

Itselläni on itsetunnon kanssa ongelmia joten luulen että se johtuu siitä. Koska en kunnioita itseäni tarpeeksi jotta voisin kieltäytyä. Ja kun sille kohtuuttomalle tielle eksyy niin vedän överit kunnes kaikki on niin huonosti (naama kukkii, kroppa paisuu paisumistaan, mieliala on hirveä) niin alan ponnahtamaan ylös ja saan itseni takaisin ruotuun (elämään terveellisemmin).

Sitten kun kaikki on taas jotenkin ruodussaan, niin voi tapahtua elämässä jotain sellaista mikä laukaisee uudestaan tuon herkutteluöverin.

Eli tuntuu olevan loputon tie terveen ja hyvän itsetunnon löytämiseen. Mutta tästä päivästä ja hetkestä lähtien en syö enää kohtuuttomasti herkkuja.

Kati (Ei varmistettu)

Minun tietoisuuteni ei ole vielä ihan virittynyt niin että osaisin kuunnella kehoani niinä hetkinä, kun kaupasta tarttuu mukaan jotain epäsopivaa. Nestevajeen olen sen sijaan oppinut huomaamaan! En käsitä miksen koskaan aiemmin elämässäni ole tunnistanut sitä olotilaa, kun tuntuu että kaikki minussa, joka ikinen solu, huutaa vain yhtä ainoaa asiaa - VETTÄ! Eli joo, kerran iski älytön halu kaataa melkein kokonainen appelsiinimehupurkillinen kurkusta alas, tuntui että se oli ainoa asia maailmassa, mitä kehoni juuri nyt halusi. Viime hetkellä hehkulamppu päässä suorastaan poksahti , kiirehdin juomaan vettä ja kirjaimellisesti jo yhden lasillisen jälkeen appelsiinimehu vaikutti tylsältä ja mauttomalta enkä siihen sitten lopulta koskenutkaan. Nykyään siis todella tunnen, miten vesi selkeyttää ja piristää lasi lasilta vähän kuin nuutuneen kasvin.

Tutkimusmatka siis vielä jatkuu ton sokeripirulaisen kanssa. Harvemmin edes tekee mieli, mutta silti tulee muuten vain syötyä tavan vuoksi, jotta jostain kivasta arkisesta hetkestä saisi maksimaalisen ilon. Ehkä se ei siis kerro siitä, että kehoni on jotain oikeaa ravintoa vailla (syön muuten terveellisesti ja mahdollisimman puhtaasti) vaan siitä, että ELÄMÄ on jotain vailla. Vaihtelua ja kokemuksia. Sillä jos elämä olisi ravitsevaa, en tarvitsisi suklaata nauttiakseni vaikka lempiohjelman katselemisesta sataprosenttisesti. Makes sense!

Redcoffee
Changing time

Olin vuoden alusta totaali lakossa valkoisesta sokerista 2kk, sillä huomasin miten herkut tuli mun arkeen kun olin yksinäinen, väsynyt tai halusin tuntea hyvää oloa. Kahden viikon jälkeen oli yllättävää miten en enää kaivannut karkkeja ym. ja nyt pystyn skippaamaan herkut ja niitä ei tee edes arkena mieli, kun tiedän että ne tekee kropalle ja mielelle. huonoa. Viime keskiviikkona söin kyllä geisha suklaata, joka oli ollut sängyn alla laatikossa, mutta ei huutanut kun suklaiden oli ennen tapana huutaa. Seurassa kahvit ja kakku on juhlaa ja kyllä viikonloppuna on joskus kiva laittaa elämä risaiseksi, mutta juuri oikeista syistä, eikä niinkuin ennen. Toivon et kaikki kellä on sama suhde sokeriin kun mulla oli, pääsevät siitä eroon. Se tekee vapautuneen ja hyvän olon

Salla (Ei varmistettu)

Täytyy myöntää, etten edes muita, koska viimeks olisin syönyt esimerkiks irtokarkkeja tai jotain kunnon öklömönkköleivoksia. Noin 2-3 vuotta sitten lopetin oikeastaan huomaamattani herkkujen popsimisen. Aina ennen oli ollut tapana syödä esimerkiks kahvin kanssa suklaata, opiskellessa keksejä ja telkkaria kattellessa irttareita. Eron kyllä huomas, kun edellä mainitut asiat jäi ruokavaliosta pois! Yleisfiilis ja vireystila sekä esimerkiks ihon kunto parani heti. Semmonen ylimääränen masistelu ja itsesäälissä pyöriskelykin katos kuin tuhka tuuleen.

Monet ihmettelee, kuinka helposti pystyn skippaan töissä tarjottavat herkut, ja onkin tosi vaikeeta selittää ihmisille, että ei vain _oikeasti_ tee mieli! Kun on tarpeeks kauan ilman valkoista sokeria, ei edes oikein muista mistä jää paitsi. Auta armias, jos tekeekin sen virheen, että maistaa yhdenkin pikkukarkin, niin heti tekee mieli syödä koko pussi. Pelottavaa, kuinka sokerikin on kuin omanlaistaan huumausainetta.

Mere (Ei varmistettu) http://www.momistheblog.blogspot.fi

Tää oli hyvä! Ei lisättävää.

Heidi (Ei varmistettu)

Sieltähän ne syyt jo tulivatkin! Itse huomaan himoitsevani sokeria myös silloin, kun luominen tökkii. Kun en juuri sillä hetkellä jaksaisi nähdä vaivaa sen eteen, että löytäisin oikeat sanat ja saisin synnytettyä jotain, mihin olisin tyytyväinen. Silloin sokeri tuntuu oikoreitiltä mielihyvään.

Kirjoitit pari viikkoa sitten Instassa seksuaalienergian hyödyntämisestä ja siitä, kuinka meillä ihmisillä on tarve pyristellä siitä eroon. Saavuttaa jonkinlainen kliimaksi. Vastahan rakastamisen rakastamisesta kirjoititkin, mutta toivon aihepiirille jatkoa. Tuo Instassa ollut pätkä nimittäin verbalisoi ajatukseni, joita olen pyöritellyt päässäni jo pitkään.

Blogisi on loistava, kiitos siitä. En muista, milloin olisin viimeksi hihkunut uuden postauksen nähdessäni!

Anni (Ei varmistettu)

Hei oot mahtava typy!

Täällä on tyttö joka on perheen keskuudessa tunnettu suurena suklaahirmuna (pullat ja muut karkit jää muille). Nyt oon kuukauden verran ollut sokerilakossa ja hmm enpä voi sanoa, että itse sokeri olisi se mitä himoitsen.

Kyllä mun mielestä joskus on syytä herkutella on se sitten raakakakkuja tai irttareita. Samanlailla kun joskus on syytä juoda pullo punaviiniä ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.