Onko jokaiselle olemassa Se Oikea?

The Good Morning

Noniin, Vapusta selvitty ja rakkaus-kysymyksiin vastaaminen jatkuu! Toivottavasti teillä oli mieletön vappu. Minulla ainakin oli, kirjaimellisesti. Mieletön, järjetön, tunnepitoinen ja intuition johdattelema.Olen saanut useampaan otteeseen kysymyksen siitä, onko minun näkemyksen mukaan meille kaikille olemassa "Se Oikea". Siis toisin sanoen onko meidän rakkauselämämme syvin tarkoitus löytää se yksi ihminen, joka tuo meille (tarpeiden)täyttymyksen, onnen, autuuden, aidon rakkauden tunteen?

No, voitte varmaan arvata näkemykseni tähän. Kyllä, se olet sinä itse. Sinä olet itsellesi se oikea. Sinussa asuu luonnostaan valtava rakkaus, joka on lukossa niin kauan, ennen kuin pystyt antamaan sen itsellesi. Ja sen tekemällä saavutat pysyvän rakkauden tilan, etkä näe enää ihmissuhteita ja parisuhteita sellaisina kuin aiemmin. Et koe rakkausdraamaa ja palavaa halua saada joku rakastamaan sinua. Et vihaa, et pelkää, et pakota. Otat avosylin vastaan kaiken sen rakkauden, joka on kerran sinusta lähtenyt maailmalle, ja palaa sinulle voimakkaampana takaisin eri yhteyksissä, jatkuvalla syötöllä.Mitä ihmissuhteisiin tulee, on ehkä koomisinta ja lukitsevinta ikinä ajatella, että meille kaikille olisi olemassa yksi ainoa ihminen, jonka kanssa koemme syvän yhteyden. Että sattumalta juuri se sielu eläisi kanssani 2017-vuonna ja sattumoisin ihan lähiseuduilla, niin että Tinderin etäisyys yltää saalistamaan sen. En sano, etteikö tällä tavalla voisi löytää hedelmällistä ihmissuhdetta, mutta luulen että ajatus "yhdestä oikeasta" ihmisestä on ainoastaan tunteitamme ja kokemuksiamme rajoittava, syvää ahdistusta ja paineita tuova aivopesty malli rakkaudesta. Siis se malli, missä toisen ihmisen tulisi antaa minulle onnellisuus, merkityksellisyys ja täyttää vielä päälle kaikki inhimilliset tarpeeni.

Oikeasti on olemassa hyvin monenlaisia kahden ihmisen kombinaatioita, joissa energia toimii. Jokaisen kanssa rakkauden laatu ja rytmi on erilaista, eikä niitä voi välttämättä arvottaa suhteessa toisiinsa. Jo tästäkin syystä olisi hullua, että olisi olemassa jokin yksi absoluuttinen rakkaus. Tämä on nyt vähän arrogantisti ilmaistu, mutta hei, ei me ihmiset sentään niin ihmeellisiä olla. Me olemme kyllä paljon ihmeellisempiä kuin luulemme ja voimme kokea paljon taianomaisempia asioita, kuin arvaammekaan, mutta ihmiset, jotka elävät peruselämää sen enempää tiedostamatta tai tuntematta hetkissä vilisevää taikaa tai näkemättä rakkautta jokaisessa ihmisessä ja jotka odottavat, että jokin suuri täyttymys jonain päivänä saapuu heidän elämäänsä jonkun toisen ihmisen muodossa, saavat ikävä kyllä pettyä. Kukaan ei tuo sinulle taikaa. Taika on sinussa ja ympärilläsi ja sitä kautta kaikissa ihmissuhteissa ja jopa lyhyissä vuorovaikutustilanteissa tuntemattomien ihmisten kanssa. Sinä luot suhteesi. Heijastat jokaiseen suhteeseesi sitä mitä olet.Kuitenkin välillä, varsinkin ihastuessa, saattaa tulla hyvin vahva ja aito tunne siitä, että tämä ihminen on minulle Se Oikea, josta kaikki aina puhuu. Ei ole ketään niin kuin hän. Enkä ole rakastanut ketään niin kuin häntä. Ihana, inhimillinen ajatus, joka johtaa juurensa sekä yhteiskunnan tarjoamasta parisuhdeihanteesta, tarpeesta löytää "toinen puolisko", että siitä, että kokemamme rakkaus on niin suurta, ettei meillä riitä sanat kuvaamaan sitä. Yritämme järkeistää jotain, mikä ei ole järkeistettävissä, pelkästään tunnettavissa. Mutta koska aivomme haluavat tunteelle jonkin muodon, boksin, konkretian, päätämme yksinkertaistaa suuren rakkauden (joka muuten kumpuaa meistä, toinen ihminen vain pystyi triggeroimaan sen esille) sanomalla "se oikea", korostaen sitä, ettei ketään oikeampaa ole. Teemme ihmisestä ja suhteesta superlatiivin. Oikeasti muita ja ehkä jopa parempiakin kombinaatioita on olemassa, mutta kokemasi rakkaus tämän ihmisen kohdalla saa sinut luulemaan, että se on ainoa mahdollinen, vaikka se on ainoastaan ainutlaatuinen. Kuten jokainen rakkaus on. Rakkauden yhteydessä sanat ovat usein aina turhia, sillä oikeita sanoja harvoin on olemassa. Siksi onkin niin paradoksaalista edes kirjoittaa rakkaudesta, mutta no, olen ottanut haasteen vastaan, heh!Joku sanoi joskus, että "sen oikean" löytäminen on ainoastaan ajoituksesta kiinni. Kun tunnemme olevamme valmiita parisuhteeseen ja haluamme parisuhdetta, on enää sattumasta kiinni, kuka niistä "hyvistä tyypeistä ja toimivista kombinaatioista" osuu ensimmäisenä kohdallemme. Mielestäni tämä kylläkin hyvin järkeistetty ja yksinkertaistettu malli pitää paikkansa siinä mielessä, että olemme jatkuvassa muutoksessa ja täten yksittäisillä hetkillä on elintärkeä merkitys meille ja elämämme kululle. Näen tämän mallin "ongelman" ehkä nimenomaan siinä parisuhteen haluamisessa. On inhimillistä haluta parisuhdetta, varsinkin jos haaveena on perheen perustaminen lähitulevasuudessa, mutta monesti naamioimme monia muita halujamme parisuhteen muotoon. Sanomme haluavamme seurustella, vaikka oikeasti haluammekin rakkautta, haluamme kosketusta, haluamme hyväksyntää, haluamme jotain mielekästä tekemistä, haluamme kokea aitoa yhteyttä, haluamme syyn elää, haluamme tuntea intohimoa, haluamme tunteen ja varmuuden tulevaisuudesta, haluamme huolenpitoa, haluamme pitää huolta.

Nämä luettelemani tarpeet ovat meidän perustarpeita ja ne on saatavillamme universumin tarjoamalla tarjottimella koko ajan, ilman ajatusta parisuhteesta. Osa niistä löytyy itsestäsi ja osa ympäriltäsi, kun avaat pelkosi ja antaudut maailmalle ja sen suunnitelmalle sinua varten. Elämääsi ilmestynyt ihminen saattaa olla elämässäsi "vain" sitä varten, että hän halaa sinut auki, tai että hän herättää seksuaalisuutesi, tai että hän kuuntelee sinua. Ja siis todella kuulee sinua, ei vain kuuntele. Joku saa sinut ymmärtämään todellisen potentiaalisi ja jonkun avulla pääset urallasi eteenpäin. Me ihmiset voimme oikeasti antaa toisillemme niin paljon enemmänkin kuin vain parisuhteen. Me voisimme avata käsitystämme parisuhteesta koskemaan kaikkia ihmissuhteita. Enkä puhu mistään moniavioisuudesta tai avoimista suhteista, vaan siitä, että kanavoidaan meissä asuva suuri rakkaus koskettamaan kaikkea eläväistä. Jos kanavoimme sen järkyttävän määrän rakkautta (joka meissä kaikissa on) yhteen ihmiseen ja pidättäydymme muiden ihmisten kohdalla näyttämästä mitään rakkautta, olemme pulassa. Me tukahdutamme rakkaamme, rakkautemme ja kykymme rakastaa. Olemme lukossa ja maailma alkaa voida pahoin. Rakkaus ei toimi käskystä tai säätelystä. Sillä on aina oma tahto ja se tahto on virrata vapaasti.

Hauska juttu muuten, että englanninkielinen termi "The One" on vajaavainen sana siinä mielessä, että siitä on tipahtanut aikojen saatossa perästä "ness".

Kiitos rakkauskysymyksistä! Lisää saa edelleen laittaa joko täällä blogissa tai Snapchatissa! <3 Ihanaa viikonloppua!

Share

Kommentit

Pulla (Ei varmistettu)

Niin kovin hämmentävää lukea näitä viimeaikaisia blogitekstejäsi, Kaisa! Näinkin samankaltaisia ajatuksia kuin itselläni on, vain hieman eri tavoin puettuna. Oikeastaan yritin kirjoittaa tätä komenttia jo edelliseen rakkauspostaukseen, mutta mua luultiin robotiksi! Anyway:

Viimeisen parisuhteeni päättymisen jälkeen olen kokenut valaistuneeni näissä rakkausasioissa. Parisuhteessa olen aina päätynyt ahdistuneeksi oikeaa syytä ymmärtämättä, vaikka tällä hetkellä se syy vaikuttaa kovin selvältä - siinä perinteisessä parisuhdemuotissa ei vain tällä hetkellä ole minulle mitään järkeä.

Sillä miksi haluaisin, että "se tärkein" , (jota kutsun poikaystäväksi) viettää aikaa kanssani vain, koska meillä on semmoinen sopimus nimeltä parisuhde. Tai on menemättä sänkyyn toisten kanssa vain, koska sopimus. Tällä hetkellä haluan , että minun kanssani viettävät aikaa vain ihmiset, jotka haluavat viettää aikaa kanssani. Ne, jotka hakeutuvat seuraani aina uudelleen, koska ymmärrämme toisiamme ja koska energiat mätsäävät yhteen. Miksi haluaisin rajoittaa jonkun toisen elämää vain jonkun sopimuksen varjolla. Eikö kaiken pitäisi aina lähteä omasta halusta liikkeelle.

Ja olen täääysin samaa mieltä, kun kirjoitit: "Ja kyllä, sen todella tuntee, kun myös se toinen on samaa mieltä suhteenne potentiaalista, eikä pelkää sinun kahlitsevan hänet, tai että hän kahlitsee sinut". Ensimmäistä kertaa olen rakastunut ihmiseen, joka ymmärtää ajatusmaailmaani. Uskallamme rakastaa ilman sääntöjä ja pelkoa, kaikki tässä ihmissuhteessa perustuu vain vapaaehtoisuuteen ja siihen, että toista ei yksinkertaisesti halua satuttaa - miksi tämä ei ole kaikkien parisuhteiden pohja?? Minun mielestäni rakkaus on aidoimmillaan silloin, kun molemmat valitsevat toisensa aina uudelleen, ilman niitä sopimuksia parisuhteesta ja paineita siitä, että tämän on nyt oltava ikuista. Oikeastaan, mielestäni kaikkiin rakkaussuhteisiin pitäisi soveltaa enemmän samaa ajatusmaailmaa, kuin ystävyyssuhteisiin. Nähdään, kun tekee mieli nähdä. Vietetään aikaa yhdessä, koska se tuntuu hyvältä. En halua satuttaa sinua, koska olet tärkeä. Kuinka moni hyväksyisi sen, jos ystävä esim. löisi? Ja niin monessa parisuhteessa asian kanssa vain eletään. Vain koska sopimus parisuhteesta.

Oho voi tulla aikamoinen kilometrikommentti! Olen vaan miettinyt näitä niin kovasti ja on niin hienoa huomata, etten ole täysin yksin ajatusteni kanssa. Etenkin kun kaikki läheiset tuntuvat vain kummaksuvan "sitoutumiskammoani" :D

Muutenkin huvittaa, että olen seurannut blogiasi jo alusta asti (reseptit<3) ja tuntuu, että kasvetaan ihmisenä tosi samoja reittejä! Kiitos siis inspiraatiosta ja etenkin henkisestä tuesta ajatuksilleni<3

kaisaminni
The Good Morning

Tämä kommentti! Huh huh mitä tavaraa. Kiitos <3 <3 <3

Liisa (Ei varmistettu)

Hmm en nyt ihan ymmärrä, että miten se "perinteinen parisuhdemuotti" tarkoittaa sitä, että oltaisiin suhteessa suurin piirtein pakosta? En tiedä, miten erilaisessa maailmassa oon itse kasvanut vai miksen ollenkaan ymmärrä tätä ongelmaa, mutta ainakin oman avopuolisoni kanssa olen ihan puhtaasta vapaasta tahdostani ja näin kokee myös tämä toinen osapuoli. Molemmat nimenomaan halutaan viettää aikaa toistemme kanssa, eikä mennä sänkyyn muiden muijien/äijien kanssa, koska ei kerta kaikkiaan haluta satuttaa toista, ja siksi, että ne seksijutut ja läheisyys tuntuu parhaalta juuri tän yhden ja saman kumppanin kanssa.

Kyllä mää tavallaan pidän sitä myös sellasena sanattomana sopimuksena (vaikka ollaan näistä asioista kyllä keskusteltu ääneenkin), että ollaan vaan toistemme kanssa, mutta tästä kommentista ja Kaisan teksteistä tuntuu saavan sellasen käsityksen, että kaikki ympärillä solmitut parisuhteet perustuu ainoastaan pakkoon, kun oikeasti kaikki haluais vaan kulkea ympäriinsä paneskelemassa muita ihmisiä ja sitten ollaan todella onnettomia sen kumppaninsa kanssa ja suorastaan kahlittuja siihen yhteen ihmiseen. :D Mää en jotenkin millään jaksa uskoa, että ainakaan suurimmalla osalla ihmisistä olis noin kyyninen suhtautuminen seurusteluun. Ja noihin viimeisiin lauseisiin viitaten, luulen, että aika moni elää onnettomassa parisuhteessa ihan vain silkasta pelosta yksinololle ja muutoksille, eikä varsinaisesti minkään sopimuksen vuoksi.

Toivottavasti kommentti ei kuulostanut liian hyökkäävältä! Oli pakko tulla tänne tökkimään, kun en tosiaan juurikaan osaa samaistua näihin täällä kirjoitettuihin ajatuksiin, vaikka tavallaan ihan mielenkiintoista luettavaa ovatkin.

Tavallinen nainen (Ei varmistettu)

Osu ja uppos!
Itsellä oli pitkään nuorempana tämä "yksi ja ainoa" -käsitys, ja koin olevani epäonnistunut 18-vuotiaana kun en ollut vielä kertaakaan seurustellut vakavasti. Sitten heitin haaveet poikaystävästä romukoppaan ja keskityin kouluun.

Kunnes eräänä baari-iltana törmäsin kivannäköiseen poikaan ja tanssittiin. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, ei todellakaan. En antanut pojan antaa suukkoa, en antanut edes omaa numeroani, en mitään. Kunnes seuraavana päivänä googlailin hänet ja lisäsin facebookkiin, ajattelin että voimmehan olla vaikka ystäviä... N.200 tekstiviestiä (kyllä, silloin ei ollut whats appeja) myöhemmin sovimme treffit, siitä noin kaksi viikkoa myöhemmin seurustelimme, ja tästä noin 8 vuotta eteenpäin sanoimme toisillemme "tahdon"!

Paljon olen oppinut rakkaudesta ja itsestäni näiden vuosien varrella. Elämä ei todellakaan ole helpottunut kaiken tämän jälkeen, vaikka löysinkin itselleni kumppanin. Molemmilla on omat ajatukset, harrastukset, kaverit ja oma elämä. Silti voimme elää yhdessä, mutta koko aikana en ole halunnut luopua omista unelmista ja rakkaudesta itseäni kohtaan. Koska siitähän kaikki lähtee! Täytyy kyetä rakastamaan itseään, jotta voi rakastaa muitakin.

Kiitos Kaisa kun jaat ajatuksiasi elämän peruspilareista, ja kiitos kun osaat kirjoittaa ne ajatuksia herättävällä tavalla!

<3<3

Elina (Ei varmistettu)

Ensinnäkin rakastan sun rakkauspostauksia. Itsensä rakastamisen opettelu on tosi tosi olennaisena osana nyt omassakin elämässä. Itselleni haastavaa on hyväksyä oma kroppa, joka on muuttunut - oon ollut muutaman vuoden tosi hoikka ja timmi ja käyny sikana salilla ja syöny sikana liian vähän enkä oo nauttinu elämästä.. Nyt kun oon alkanu taas syömään, oon tietysti kerännyt kiloja ja mitkään vanhat vaatteet ei mahu päälle. Ison osan ajasta nautin ja melkein itken onnellisuudesta, kun voin nyt niin paljon paremmin, mutta sitten kun pitäs lähteä vaikka kavereiden kanssa johonkin ja laittaudun valmiiks ja huomaan että mitkään vaatteet ei enää istu ja puristaa ja kiristää ja selkään on ilmestyny makkaroita mitä siellä ei oo ollut, niin mun mieli vetää saman tien matalaks.

Jos sulla on jotain vinkkejä miten hyväksyä painonnousu ja oman kropan muuttuminen siitä enemmän kauneusihanteellisesta pehmeämpään suuntaan, niin olisin very very happy <3 saan toki jo näistä sun postauksista hirveesti apuja ja kaikkihan loppujen lopuks kertoo samasta asiasta, rakkaudesta itteään kohtaan ja läsnäolosta ja egosta, mutta jos haluut käsitellä asiaa tän vinkkelin kannalta niin tässä yks idea!

Pus ja kiitos, oot ihan best!

Annie (Ei varmistettu)

"Elämääsi ilmestynyt ihminen saattaa olla elämässäsi “vain” sitä varten, että hän halaa sinut auki, tai että hän herättää seksuaalisuutesi, tai että hän kuuntelee sinua. Ja siis todella kuulee sinua, ei vain kuuntele. "

Tämä!! Niin täysin totta ja vaikka ehkä itse olisinkin halunnut jatkoa, niin olen ymmärtänyt että tämä ihminen oli siinä hetkessä minulle se mitä tarvitsin ja olen niin iloinen siitä. <3

syksytyttö (Ei varmistettu)

Kiitos tästä ja kaikesta muustakin mitä meille jaat<3 Ei liity ihan aiheeseen, mutta laitampa kysymystä kehiin; miten voisi nostaa omaa itseluottamusta ja irtautua käsityksestä, että muut määrittelevät minut? En haluaisi uskoa totuuksina sitä, mitä ympärilläni olevat ihmiset minusta sanovat; haluaisin luoda itse totuuteni ja luottaa omiin kykyihini. Itseluottamuksen madaltuessa alkaa helposti vertailemaan itseään muihin, mikä ei tietenkään helpota tilannetta.

Kommentoi