Osa-aikainen parvekejumala

En ehkä tiedä pystyisinkö enää asumaan parvekkeettomassa asunnossa. Kun välittömään ulospääsyyn tottuu, ajatus siitä, että kämpässä ei olisi nopeaa pakotietä tuntuu pikkuisen ahdistavalta. Vanhana omakotitalon tyttönä parveke hoitaa oman pihan ja terassin virkaa. Kun parvekkeen ovi on jatkuvasti auki, tuntuu että huone jatkuisi Hakaniemen torin yli aina Tuomiokirkolle asti, joka näyttää kupolinsa kattojen yllä. Tulee jotenkin ääretön fiilis ja pidän siitä.

Talvella partsin neliöistä maksaa turhaan, mutta ne pennit korvataan tuplasti kesäisin.

Luomuvalkkaria ja sweet chili -kastikkeella maustettua saldea. Ilta-ateriointi voi olla näinkin yksinkertaista. Lisämausteena RAITSIKKOJEN jyske ja se PIMM-ääni kun niiden ovi sulkeutuu.

Siinä sitä sitten siemailee viiniä ja katselee alas ihmisten vilinää. Osa viettämässä railakasta iltaa, osa lenkillä, osa tulossa töistä kotiin uupuneena kauppakassien kera, osa on eksynyt Hakikseen Piritorilta ja toinen osa Aurorasta. Lapsia, joita haetaan viereisestä tarhasta ja vanhuksia, jotka kipuavat mäkeä ylös hitaasti mutta varmasti. Ja niistä kukaan ei tule katsoneeksi ylös. Mutta minä tarkkailen. Ja mietin jokaisen niiden päivää.

Mikäli siis kävelet pitkin Siltasaarenkatua, tiedä että täällä minä katson. Ja ajattelen hyviä ajatuksia sinusta.

Kommentit

Rena (Ei varmistettu) http://dressedwithsoul.com
Kaisa Merelä

It surely was. Simple & fresh! :)

Redcoffee
Changing time

Kaisa. Olet niin oikeassa. Ja olet ihana.
Tuntemattomien ihmisten katselu on rauhoittavaa, mutta myös haikeaa.
Meillä jokaisella on oma tarina kerrottavana.

Kaisa Merelä

Veit sanat suustani! Olen aina miettinyt mistä se haikea fiilis tulee... Ehkä oma mielikuvitus alkaa aina luoda jotain säröjä siihen ihmiseen, joita ei päälle päin näy. Kaikilla meillä on jotain. :)

riitta (Ei varmistettu)

Oliko sulla vielä kysymyspostauksesta joitain kysymyksiä jäljellä vai muistanko ihan väärin? Jos oli niin olisi mielenkiintoista lukea vastaukset loppuihinkin :)

Kaisa Merelä

On jäljellä vielä! Se projekti on vähän jäänyt mutta pistän tulemaan kunhan tässä kerkeän! Kiitti kun muistutit! :)

Jyyli
Spice 'n' Shine

Oot niin oikeassa tuon parvekkeen suhteen, se on oman pihan/terassin korvike, ei sitä ilman pärjää! Itsekin istuskelen joka ilta ja katselen alas ihmisiä, joista kukaan ei nosta päätään ylös. Niin rauhoittavaa ja inspiroivaa :)

Pienet ilot on ne mitkä tekevät onnelliseksi.

Kaisa Merelä

Se on vähän kuin katselis jotain elokuvaa.. Paitsi että juonen saa päättää ite ;) Jokaiselle saa keksiä identiteetin ja tarinan. Inspiroivaa todentotta!

Ansku (Ei varmistettu) http://www.peaceandstyle.fi/

Ihmisvilinän katselu on kyllä mukavaa, rauhoittavaa puuhaa. Usein helsingissä miehen kanssa yhdessä vieraillessa istutaan kahvilaan, ja vaan katsellaan :) Oiskos sulla muuten hyvää vinkkiä mikä kahvila olis tähän paras? Plussaa raakakakuista :D

Kaisa Merelä

Voi että, vilinän katselu -kahvilat! Se vähän on niin, että raakakakkupaikat on syrjässä vilinältä ja ja peruskahvilat taas enemmän ytimessä. Esplanadin varrella on ainakin Cafe Esplanad, josta saa jättimäisiä korvapuusteja, ja jossa istuessa lounasaikaan varsinkin näkee kunnon vilinää, nudet avokkaat ja bisnespuvut sen kuin vilkkuu! Mutta kunnon kyyläyspaikalla varusteltua kahvilaa ei edes juuri tule mieleen. Pitääpä alkaa katella sillä silmällä! :)

Anniina (Ei varmistettu)

Pakko oikein tulla mainitsemaan, kun kävelin tänään fredalla siinä kaatosateessa ja katsoin miten ihanalta näyttävä pariskunta tulee vastaan saman sateenvarjon alla, keltaiset kumpparitkin vielä! Ja sinähän siinä poikaystäväsi kanssa :) näytitte niin iloisilta että se tarttui :)

Kaisa Merelä

Aaaw, ihana! Voi että, kiitos! Se sade oli kyllä aikamoinen mutta onneksi oli varjo ja kainalo! :)

mansikki (Ei varmistettu)

Jo otsikko sai hymyn huulille eikä se juurikaan siitä hälvennyt tekstin myötä :)

Kaisa Merelä

Voi, ihana kuulla. Kiitos :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.