Paskaaks tässä

The Good Morning

Hollaa! Anteeksi pienestä hiljaiselosta. Viime viikolla tuli vain yksi postaus, mitä ihmettä? Elämä on tällä hetkellä vähän alaviritteistä, mutta olen koittanut pitää pintaa mahdollisimman kiiltävänä ja tasoitella reunoja tänne julkisuuteen, heh. Haluan olla teille kuitenkin rehellinen. Uusi viikko, uusi tsäänssi olla parempi bloggaaja.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun jokin omassa energiassa junnaa? Ajatukset kiertävät samaa rataa, mikään idea ei oikein ota tuulta alleen ja tuntuu kuin jotain puuttuisi, vaikka oikeastaan mitään ei puutu? Mieleni on tällä hetkellä sellaisessa tilassa. Viimeeksi se oli samassa tilassa vuosi sitten. Vellottuani siinä tarpeeksi kauan, tein jotain radikaalia, itseasiassa kolmesti, ja niin löysin taas sen kipinän ja muistin miksi innostua elämästä. Ensin lähti tukka, sitten pitkäaikainen suhde ja kolmanneksi toimenpiteeksi pistin vielä blogin jatkamisenkin vaakalaudalle ennen kuin tajusin että tämä on se osa minua, jonka kuuluu jäädä.

Olen miettinyt viime kuukausina kovasti, pitääkö aina repäistä jotta sieltä harmaalta alueelta päästään pois? Olen lähipiirissäni tunnettu siitä, että toteutan kaikki päähänpistoni, joten luonnollisesti sieltä puolelta minua aina hieman rauhoitellaan näiden kanssa. Ja kun on repäissyt jo monesti, onko enää mitään mitä repiä? Onko viimeinen tikki muutto ulkomaille vai onko se sittenkin vain uuden harrastuksen aloittaminen?

Juttelin taannoin Vivianin kanssa, ja tein hänelle onnellisuus-hyvinvointi-positiivisuus-bloggaajan synninpäästön. Sen kun tekee mieli kirjoittaa että paskaaks tässä, kun blogin Facebook-sivun statuspäivitys-kenttä kysyy: Mitä sivullesi kuuluu? Vivian sanoi että tämä on mielen bulkkikausi. Aina ei voi olla #shredded, vaan välillä pitää kerätä massaa. Massan seassa tulee aina rasvaakin, mutta kun rasvat poltellaan pois, alta paljastuu entistä revitympi killerikroppa. Kyllähän te tämän tiedätte. Mutta että samaa kaavaa voisi soveltaa mieleenkin! Voiko?

Tämä mieli on kyllä kerännyt kivan määrän massaa aina elokuulta lähtien. Toivotaan että uusi vuosi olisi sellainen puhdistuminen, jolloin minä kuoriutuisin kotelostani, nousisin kuin Fenix-lintu tuhkasta ja mitä näitä nyt on. Mieli ryhtyisi dieetille ja jättäisi jälkeensä vain ne kultaisimmat ajatukset, jotka tihkuisivat jälleen innostusta ja inspiraatiota.

Okei, mielen dieetti saattaa olla jo alkanut, sillä tuloksia on alkanut vähän näkyä. Ajattelen paljon asioita, ja yksi niistä on ollut blogin joulukalenteri. Monet bloggaajat, jotka pistävät pystyyn joulukalenterin, kyllästyvät siihen viimeistään kahdeksannen luukun kohdalla, mutta kaipa sekin ruljanssi pitää itse kokea läpi että osaa sitten tulevina vuosina olla ikinä enää lupaamatta kalenteria lukijoille.

Joulukalenterit ovat kyllä yksi parhaista asioista joulunodotuksessa. Kalenterit konkretisoivat mielestäni täydellisesti sen idean, jolla elämää tulisi muutenkin elää: jokainen päivä on uusi mahdollisuus avata uusi luukku, jokaiselle päivälle on olemassa oma tarkoituksensa, oma pikku yllärinsä. Joka päivä merkitsee. Joka päivä ollaan lähempänä sitä the-päivää, mutta itse matkanteko maistuu jo makealta.

Pistän tuon blogin joulukalenterin vakavasti mietintämyssyn alle. Vai laitetaanko se näin joulukuun lähestyessä takan edessä roikkuvaan villasukkaan? Oletteko te jo muuten hankkineet joulukalenterit? Minä en ole! Mietin vielä minkälaisen haluaisin, vai askartelisinko sellaisen peräti itse.

Oikein ihanaa, kaunista, pakkasen puremaa viikkoa! Marraskuu on ihan kohta ohi ja sitten alkaa virallinen joulufiilistelykausi! Palataan toivottavasti pikemmin kuin viikon päästä.

Share

Kommentit

Rena (Ei varmistettu) http://dressedwithsoul.com

I think such times as you have at the moment are necessary to find out what we really want and like ... wish you the best possible insights and solutions for you!
xx from Bavaria/Germany, Rena
www.dressedwithsoul.com

kaisaminni
The Good Morning

That is truer than true. <3 Thank you!

liisa (Ei varmistettu)

Itsellä on välillä sellaisia hiljaisia, vähän alakuloisia kausia. Sanon niitä "syvävesikausiksi", silloin tuntuu, että pää työstää jotain niin diippiä ettei se ota pulpahtaakseen pintaan. Aina ne menee ohi, joskus tuoden mukanaan suuria ajatuksia, joskus vaan tutun, rauhallisen ilon takaisin. Päälle pitää antaa aikaa, halauksia :

kaisaminni
The Good Morning

Tuo on varmasti ihan totta! Eiköhän tämä tästä, joko radikaalin kautta tai sitten pikkuhiljaa ;) Haleja takas!

Essi (Ei varmistettu)

Musta jotenkin tuntuu, että meihin ihmisiin on ohjelmoitu joku sellanen systeemi, että aina vuoden vaihteen lähentyessä me aletaan miettiä tarkemmin meidän elämää, tapoja ja ajatuksia. Kaikkea sitä mitä me ollaan. Jostakin alitajunnasta kumpuaa ne ajatukset muutoksista, paremmasta tulevasta yms. vaikka kaikki olis just tällä hetkellä jo hyvin. Ehkä se kertoo siitä, että meillä on sisäinen halu kehittää itteämme aina vaan paremmaksi, ainakin omasta mielestämme. Ihan tervettä mun mielestä, kunhan ei mene äärimmäisyyksiin! :) Kivaa jouluodotusta!

kaisaminni
The Good Morning

Jep, voi hyvinkin olla näin! :) Fiksu näkemys. Ehkä kevät on sitten taas vauhdikasta "uuden alku" -aikaa... Joulunodotuksia sinnekin! <3

Ihana kuva siusta! :)

Miullakin on kieltämättä ollu tuollanen syvävesivaihe päällä koko syksyn, jotenkin vaan oon vetäytyny kuoreeni ja luokittelen itteni jo melkein erakoks. Tein kesällä radikaalin suunnanmuutoksen elämässäni ja nyt onkin ilmeisesti pääkoppa vaatinut aikaa toisaalta samojen vanhojen mutta toisaalta uudenlaisten asioiden pohtimiseen. Suunnanmuutos avasi ehkä yhden solmun miun elämästä, mutta niitä vielä riittää, enkä tiiä mihin suuntaan tästä nyt seuraavaks lähden. Toisaalta ei miun ihan heti tarviikaan tietää. Jotenkin ei riitä energia sosiaaliseen elämään, mutta oman blogin suhteen pää kuitenkin pulppuaa ideoita. Johonkin tätä luovuutta pitää vapaa-ajallaankin purkaa. Ei kai tässä auta ku vaa antaa itelleen aikaa, niin siunkin :) Tsemppiä ja no panic! Postaat taas kun siltä tuntuu!

kaisaminni
The Good Morning

Kiitos! :) Hyvinhän sä näytät suhtautuvan tilanteeseesi. Eihän täällä kellään oikeesti mikään hätä ole, valmiissa maailmassa. :D Tsemppiä sullekin!

Partiotyttö (Ei varmistettu)

Jos aina on iloinen ja positiivinen, ei se tunnu enää yhtä hyvältä ellei joskus ole masistelukausia. Ihmisiä me vaan ollaan, kaikki tunteet ja vaiheet kuuluvat elämään!

Ps. Jos haluat suomalaisen joulukalenterin ja tuoda samalla hyvää mieltä, osta pieneltä partiotytöltä/pojalta partiolaisten adventtikalenteri! Ensimmäisen luukun saa avata jo sunnuntaina! ;)
Terv. Jo aikuiseksi kasvanut partiotyttö

kaisaminni
The Good Morning

Ihan totta! Voi ei, täytyy etsiä käsiin partiopikkuinen! :D <3

Sanni (Ei varmistettu)

Kiitos aidosta ihanasta blogistasi! :)
Välillä on mieli vähän möhmöh. Mut ei se mitään, koska suunta voi onneksi muuttua aina ihan millä hetkellä hyvänsä! Ja eiköhän se hetki sieltä taas pian tule, sulle ja mulle. :) Eli ei muuta kun kaikkea ihanaa sulle!! :) oot niin vautsivau-cool-upea, tiesiks!

kaisaminni
The Good Morning

Kiitos!! :) Ihana kommentti.

santra (Ei varmistettu)

Mulla ei ole vielä joulukalenteria. Ajattelin hankkia partiolaisten joulukalenterin. Mistähän niitä saa...
Näin tänään askartelukaupassa sievän itsetehdyn joulukalenterin. Juuttikangas, johon juuttikankaasta oli tehty tasku jokaiselle päivälle. Tuollaisen voisin tehdä itsekin.
Vuosia sitten tein kalenterin tulitikkuaskeista, ensin tietysti keräsin vuoden niitä askeja :D
Itse inhon tätä vuoden aikaa pimeyden takia koska mikään ei innosta tai tunnu miltään. JOka vuosi taistelen masennusta vastaan. Ja aina marraskuun puolen välin jälkeen alkaa helpottaa koska jouluihmisenä alan odottaa, vamistella joulua. Se piristää taatusti! Viikonloppuna pusasin joulukortteja, kuusenkoristeita ja lahjojen paketointi olisi vielä edessä. Parasta joulussa on sen odotus!

kaisaminni
The Good Morning

Jännä kyllä, mua ei tämä pimeys tai sää masenna, vaan nyt on kyse ehkä jostain henkisestä prosessista... Ja oon samaa mieltä, parasta joulussa on odotus! :)

Herminica (Ei varmistettu) http://lolimte.blogspot.com

Meillä on sellanen sananlasku, joka kuuluu näin: Sateenkaaria ei ole ilman pilviä. Mielestäni se tiivistää hyvin kaiken oleellisen itseensä

zaidu (Ei varmistettu)

Heips,

Samaistuinpa toden teolla! Tulet minua vastaan Hakiksessa koko ajan. Ja minusta tuntuu, että aina siinä viipottaa kaksi turtuneen näköistä blondia salikamoissa.. Tällä hetkellä minullakin elämä maistuu aika kuivalta.. Pöhhö!! Hauska yhteensattuma. Toivottavasti pian tulee se ahaa-elämys ja elämä alkaa rullata kohti uutta suuntaa!
Tsemppiä harmauteen, onneksi pian onkin jo joulu! :-)

kaisaminni
The Good Morning

Hahaaa, voi ei ihanaa! :D Mä kuljen aina hakiksessa ihan rääväkamoissa ja oikein arvasit, joko salille tai salilta takas. Tai sitten kävelylle.. tai vain kauppaan.. :D Tsemppiä sullekin! Eiköhän se elämä vielä voita. ;)

ellamarina (Ei varmistettu)

Tsemppiä Kaisa! :) Musta tuntuu että vähän kaikilla on vaikeaa, enemmän tai vähemmän. Mulla itselläni on ollut tosi vaikea syksy, kun muutin myös tänne Helsinkiin opiskelujen perässä. En oikein vieläkään tunne täältä ketään muutaman hyvän luokkakaverin lisäksi, joten sopeutuminen vieläkin kolmen kuukauden jälkeen ottaa aika koville. Eiköhän se uuden vuoden myötä ala kuitenkin helpottaa, me lukijat tsempataan täällä sua :)

kaisaminni
The Good Morning

Voi.. :( Tsemppiä sullekin! Toivotaan, että löydät oikeat ihmiset kaupungista <3

Ursula (Ei varmistettu) http://www.ursulaleh.blogspot.fi

Itsellänikin on aina syksyisin tai no etenkin marraskuisin tietynlainen masiskausi... Toivottavasti kaikki näyttää taas paremmalta vaikka joulukuu puolella! Tsemppiä sulle <3
Itse en oo viä hommannu joulukalenteria, mietin että ehkä en ollenkaan osta. Kammottaa se pahvimäärä verrattuna siihen pieneen suklaapalaan :--D

kaisaminni
The Good Morning

Tsemppiä sullekin! <3 Hah! Mutta kuvakalenterithan ovat aika vähäjätöksisiä ;)

Jenni (Ei varmistettu)

Tunnistan hyvin tuon alavireisyyden, jota kuvailet. En tarkota että sun kohdalla olisi näin, peilasin vain kirjotustasi omaan elämääni. Omalla kohdallani ne radikaalit muutokset synkissä ja junnaavissa elämänvaiheissa olikin jonkinmuotoista pakenemista. Sen sijaan ymmärsin todella pysähtyä ja hyväksyä sen ei niin aikaansaavan ja alakuloisen minäni. Tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Mind fulnessia. Kolme kertaa päivässä. Sen ei tarvitse tuntua niin kivalta. Kunhan tekee.
Nykyisin nuo masisolot on huomattavasti lyhyempiä, ja lähes joka kerta havahdun lopulta siihen että ei vitsi miten elämä on ihanaa, tätä elämä on ja kuuluu olla. Oikeestaan helvetin siistiä että on välillä paska olo! -mindfullness lisää onnellisuutta ehdottoman varmasti-

Ps. Oot aivan hämmästyttävän fiksu ja ihana naikkonen

kaisaminni
The Good Morning

Ihana kommentti, niin totta joka sana. :) En malta odottaa että mulla tulee se ahaa-elämys kun ensimmäistä kertaa tuntuu että this is it. I love life again :D Ja kiitos paljon!!!

IrisO (Ei varmistettu)

Mulla on kyllä paras joulukalenteri ever! Näyttää perinteiseltä kuvakalenterilta, mutta luukkujen alta paljastuu aforismejä tms jotka saa kyllä hymyn huulille vaikka olis miten ankee aamu! Taitaa olla Positiivareiden valmistama, mutta en tiedä mistä sitä saa ostettua kun omani oon saanu aina lahjaksi :) mut voin vaan suositella jos mieli on yhtään maassa! Tsemppiä

kaisaminni
The Good Morning

Kuulostaa ihanalta kalenterilta!! :) Hyvä vinkki blogin kalenteriinkin ;)

Mulla on samanlainen vaihe meneillään, itse kutsun sitä vaan kaamosväsymykseksi. Tulee joka vuosi samaan aikaan, olo on vaan veltto ja vetämätön ja tuntuu, että kaikki on jotenkin ihan väärin. Tekisi mieli muuttaa asioita oikein urakalla, vaikkei itse tiedäkään, että mistä lähtisi liikkeelle - jotain muutosta on aikaan saatava, kun kerran näin ei ole hyvä!

Pyrin kuitenkin siihen, etten lähtisi mihinkään äkkinäiseen tällaisena aikana. Järjellä tiedän, että tyytymätön olo ja väsymys johtuu vuodenajasta. Juuri äsken oli kesä, aurinko paistoi lähes yötä päivää, tassuttelin paljain jaloin kuumankeltaisella asfaltilla ja heräsin joka aamu ennen yhdeksää ihan itsestäni. Nyt ulkona sataa, pään sisus on yhtä tukkoista höttöä ja tuntuu mahdottomalta nousta edes ennen yhtätoista. Ihmekös, että olo on huono. Koska viimeksi edes näin auringon?

Mun mielestä suuria päätöksiä ei kannattaisi tehdä nyt, vaan silloin, kun mieli on hyvä ja virkeä. Jos joku asia silloinkin tuntuu pahalta ja väärältä, ei se johdu vuorokaudenajasta vaan siitä, että siinä on oikeasti jotain pahaa ja väärää. Tällä hetkellä väärältä tuntuu suurin piirtein kaikki paitsi kolmen kuukauden pituinen etelänmatka.

Kommentoi