Periksi ei anneta

Voi hyvä luoja mikä kuukausi takana. Kaikista vaikeimmista asioista selviäminen laittaa kyllä ihmisen kaivamaan itsestään jotain käsittämätöntä alkukantaista voimaa. (Jos niinkin järisyttävän suuri voima meistä löytyy, niin missä helkkarissa se voima on silloin, kun ei jaksa lähteä salille tai siivota kylppäriä, häh?)

Sellaista voimaa, joka huutaa korvaan, että ihan kamala juttu, tiedetään, mutta nyt saatana mennään loppuun asti ja hoidetaan hommat. Mummoni sanoin periksi ei anneta. Sitä olen hokenut itselleni aamulenkillä. Sitä olen hokenut itselleni, kun olen herännyt kissankusen hajuun ja huomannut, että kissan hiekkalaatikko on kusilaatikko hiekalla eikä toisinpäin ja on ollut lähdettävä metsästämään pyhäpäivänä auki olevia kissanhiekkakauppoja, vaikka olisi miten rikki.

Useimmissa vaikeissa tilanteissa olen aiemmin luovuttanut. Siis niissä kaikista vaikeimmissa. Olen lyyhistynyt ja uhriutunut ja antanut itselleni luvan luovuttaa. Olen ajatellut, että "no tämä nyt ainakin on tarpeeksi iso juttu, että saan oikeuden lamaantua." Sitten sitä kuulee muiden tarinoita ja tajuaa, että se lamaantumiskynnys on niin suhteellinen ja niin pitkälti kiinni omasta periksiantamattomuudesta. 

Tällä kertaa en luovuttanut. Ja mitä opin? Sen, että kyllä me vaan ollaan niitä luolaihmisten moderneja versioita. Meissä on niin paljon poweria ettei mitään rajaa. Ja me selvitään.

 

PS. Viime kuukauden haasteista lisää tällä viikolla.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaisa, ihan älyttömän upeita kuvia! Olet niin kaunis ja sulla on aivan ihana asu.

Kaisa Merelä

Aaaww. Kiitoksia!

mystery
Vision One

Siis todella hyvä että olet selvinnyt rankasta kuukaudestasi, mutta musta yhden ihmisen selviytymiskeinoja on turha yleistää sellaisiksi mitkä kaikkien pitäisi osata tai pystyä. On myös oikeasti ihan ok luovuttaa ja turhautua jos oikeasti tuntuu pahalta, ja se voi olla myös elintärkeää monenkin tilanteessa. Toivon siis vaan ettei kukaan nyt lue tätä ja ajattele että vitsi olen huono kun en ole periksiantamaton, vaan antanut usein periksi :D se on ihan ok myös! 

Marini (Ei varmistettu)

Erittäin hyvin sanottu!

Kaisa Merelä

Siis todellakin! En halunnut että tekstistä välittyy sellainen kuva, vaan nimenomaan sellainen että ainainen luovuttaja täällä kerrankin jaksoi :D Että on myös ok olla antamatta periksi. Mutta juu, enpä tosiaan tuskastani nähnyt että yleinen trendi on nimenomaan jaksaa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.