Q&A LIFE CHANGES

The Good Morning

Miksi blogisi on muuttunut niin paljon siitä, mitä se oli esimerkiksi vuosi sitten?

Sinällään blogi ei muutu, vaan minä muutun ja luonnollisesti blogi sen mukana. Lukijana on aika helppo joutua illuusioon, jossa blogit korvaavat aikakauslehdet, ja tietyltä blogilta odotetaan aina tietyn aihepiirin tekstejä. Siinä saattaa unohtua, että blogi ei ole lehti, vaan jonkun toisen elämä. Tuskin kukaan voi luvata pysyä samanlaisena aina! Koen itse jopa eläväni keskivertoa hektisemmin ja haluan jatkuvasti kokeilla uusia juttuja. Kyllästyn helposti ja intressini muuttuvat koko ajan. Tämä persoona ei ehkä ole bloggaajalle mikään ihanteellisin. :D Mutta kiva että pysytte silti messissä!

Miten / miksi innostuit fitness-tyylisestä elämästä?

Olin aina tanssinut ja lumilautaillut ja liikkunut miten nyt nuoret liikkuu - hehän ovat koko ajan aktiivisia! (ainakin minun lapsuudessani ;)) Sitten aloitin salitreenin ja jäin siihen koukkuun. Sitä seurasi treenausta tukeva ruokavalio ja täydellisen koukuttava soppa Instagram-tileineen oli valmis.

Entä mikä sai innostuksen laantumaan?

Tämä on tosi vaikea kysymys. En usko että mitään dramaattista tapahtui (vaikka kyllähän se kroppa aika äärirajoilla oli, mutta eihän se innostusta laannuttanut vaan löi vaan lisää vettä kiukaalle), mutta halusin lopulta vain kokeilla taas rennompaa elämää. Ehkä runotyttö kaivautui jälleen esiin. Olen vähän sellainen ääripäiden tyttö. Saattoihan se johtua siitäkin, että fitness alkoi olla niin puhki kulutettu aihe joka puolella. Eväsrasioiden kantaminen mukana oli kivaa niin kauan, kuin siihen oli intohimo. Kun into loppuu, nipottaminen alkaa tuntua turhalta. Myönnän kyllä pienen ernuilun; usein siinä vaiheessa kun jostain uudesta ja jännästä tulee massan suosimaa niin jostain syystä meitsillä lopahtaa into!

 

 

Käytkö yhä salilla?

Itseasiassa salijäsenyys meni umpeen toukokuun alkaessa, mutta liikun yhä muilla tavoin: lenkkeilen, tanssin ja tarkoitus olisi nyt aloittaa kesän nurmikkotreenit kehonpainolla! Niistä tulee niin energinen ja mahtava olo. Kaikenlainen riehuminen ja pelleily on muuten myös mainiota urheilua! Kun lihakset eivät ole jumissa 24/7, tekee mieli tehdä kaatosiltoja siellä täällä ja kiivetä puuhun kun sellaisen näkee.

Laaditko enää nykyään ruokareseptejä? Mistä innostus niihin aikanaan alkoi?

Itseasiassa koko blogihan lähti liikkeelle juuri niistä resepteistä, kuten moni varmasti muistaa! Innostus alkoi siitä, kun tajusin että voin tehdä kakun kukkakaalista = herkutella terveellisesti. Pian terveyskakuistakin tuli muotia ja nykyäänhän ei juuri blogia löydy, jossa ei olisi terveellisiä muunnelmia herkuista, haha. Enää en siis ole paljoa keittiössä ideoinut, tosin joka päivä tulee mieleen joitain pikkukikkoja, kuten eilinen salaattikastike. Tykkään nykyään syödä paljon ulkona tai laittaa kotona "kunnon safkaa", joten yhdelle hengelle tarkoitetut mikromukikakkupiiperrykset ovat jääneet vähän vähemmälle kulutukselle. Ehkä elämä on nykyään sen verran menevämpää ja rennompaa, ettei tule mietittyä ruokailua niin paljon. Rennosti hyvä tulee!

Oliko Helsinkiin kotiutuminen hankalaa?

Ei ollenkaan, päinvastoin! Olin rampannut täällä jo parin vuoden ajan lähes joka viikonloppu, sillä täällä asui paljon läheisiä tyyppejä. Kun muutin Hakaniemeen, tunsin kaikki läheiset kadut ja kaupat entuudestaan. Olin itseasiassa asunut samoilla hoodeilla jo yhden kesän pari vuotta takaperin. Tutustuin nopeasti blogin kautta hirveään määrään uusia tyyppejä ja siitä se sitten lähti raketin tavoin.

Ikävöitkö vanhaa kotipaikkakuntaasi?

Paikkakuntaa ei ole ikävä, mutta Mikkeliin on ihan kiva mennä välillä rauhoittumaan, sillä siellä on paljon metsää, peltoa ja vesistöä. Osa minusta kaipaa säännöllisesti luontoon. Kavereitakin siellä asuu enää muutama. Toki perhettäkin on kiva käydä moikkaamassa välillä!

 

 

Miten elämänarvosi ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana?

Viimeisten vuosien aikana olen tietysti kasvanut paljon ja tuntuu, että arvot alkavat olla pikkuhiljaa kohdillaan. Onhan ne koko ajan takaraivossa ollut, mutta ehkäpä ne on oppinut käytännön kautta ihan uudella, mieleenpainuvammalla tavalla. Kantapään ja kokemuksen kautta. Olen ehkä tullut aika paljon maanläheisemmäksi ja diipimmäksi.

Koetko olevasi ”eri ihminen” kuin vuosi sitten?

Hmm. Koen ja en koe. Olenhan minä aina Kaisa, mutta olen joka vuosi vähän kokemusrikkaampi ja vähän eri inspiraatiolla varustettu Kaisa kuin vuosi sitten! :D

Onko sulla missään vaiheesssa ns. ”mennyt yli” terveilyt?

Ehkä joo. Ei mitään dramaattista (paitsi että jumissa oleva kroppa sanoi stop about vuosi sitten, mutta se ei ollut varsinaista terveilyä vaan treeniaddiktio), mutta ehkä meni henkisesti yli. Jos kaikki ajatukset pyörii terveilyn ympärillä, niin se terveily alkaa tavallaan syödä itseään ja aletaan mennä pieleen. Olen edelleen terveellisen elämäntyylin kannattaja sillä parantaahan se huimasti oloa ja elämänlaatua, mutta en usko että kenenkään kannattaa alkaa terveilemään kokopäiväduunikseen nimimerkillä kokemusta on.

Mitkä ovat viisi tärkeintä arvoasi?

Aitous, läheiset ihmiset, suvaitsevaisuus, hyvinvointi ja hauskanpito.

Suurin unelmasi?

Pystyä ylläpitämään aina merkityksellisyyttä ja sitä, kun herää ja innostuu yhä uudelleen uudesta päivästä.

heippa! oot ihanan itsevarman oloinen ja hirmu inspiroiva tyyppi, vaikutat siltä että oot tosi sinut ittesi kanssa. mä oon vielä pieni ihmisen alku ja kokoaika etin itteäni ja teen asioista vähän isompia ko ne oikeesti on ja välillä tuntuu tosi vaikealta löytää tasapainoa syömisen ja liikkumisen ja itsestä huolen pitämisen välille. halusin kysyä että onko sulla ollut vaikeuksia syömisen ja liikunnan kanssa ja entä ootko aina ollut noin hoikka kuin nykyään? millanen sä olit 16-vuotiaana ja tunsitko helsingistä ketään sinne muuttaessasi? kiitos paljon jo etukäteen, olet ihanainen! paljon aurinkoa sun päiviin, hih.

Moikka! Ihana viesti, sillä tuntuu että olisin itsekin ollut äsken 16-vuotias, haha! Täällä sitä nyt "vanhana" ja viisaana neuvoja annetaan. Mutta mutta, nuorena ehkä tärkeintä on tietää kaksi asiaa. Toinen on se, että kärpäsestä tulee nuorena usein härkänen ja se tasoittuu kyllä iän myötä. Vuosi vuodelta olo on tasapainoisempi ja varmempi ja se on aika ihanaa. Olen itsekin aika temperamenttinen, joskus ylireagoiva ja impulsiivinen. Onneksi juuri niitä luonteenpiirteitä saattaa iän myötä saada ajoittain hallintaan! (Huom. ajoittain, terveisin hedelmiä lentelee parvekkeelta myös kaksikymppisenä.)

Toinen asia on, että on hyvä tiedostaa kuinka yhteiskunta jatkuvasti koittaa muuttaa yksilöidensä ajattelua sellaiseksi, ettemme kelpaisi. Että ostaisimme kaikkea, mikä tekisi meidän elämästämme parempaa jne. Ei oikeastaan tarvitse kuin kävellä H&M-liikkeen ohi ja katsahtaa näyteikkunoiden nukkeja, ja tuntee heti kroppansa alitajuisesti vääränlaiseksi. Sitten jatkaa Sokoksen ohi ja ajatella että itseasiassa minulla on varmaan joku aknekin. Tämän kun tiedostaa, voi kerätä ympärilleen niitä hyviä vaikutteita ja olla myös itse se muutos, jonka haluaisi yhteiskunnassa näkevän. Ihmisiä me kaikki vain ollaan!

"Oletko aina ollut noin hoikka" oli hauska kysymys, sillä olen itseasiassa ollut aina vähän timmimpi kuin nyt! Mutta paino vaihtelee, se on elämää. Eihän se kilon tarkasti voi pysyä samana koko elämän läpi muutenkaan. Sinuna tekisin kaikkea mikä tuntuu hyvältä, ja miettisin vähemmän mitä pitäisi tai kuuluisi tehdä näyttääkseen joltain miltä pitää kuulemma nyt näyttää. Tulet myöhemmin katselemaan kuvia itsestäsi nuorena ja ajattelemaan että kylläpä näytin hyvältä, miten ihmeessä luulin jotain muuta?!

Meitsiin ei 16-vuotiaana ollut päässyt vaikuttamaan hirveästi esim. sosiaalinen media tai "ison kaupungin paine", vaan elelin aika huoletonta ja onnellisen tietämätöntä elämää syöden mitä halusin ja liikkuen kun siltä tuntui. Olen tosi kiitollinen siitä, että olen välttynyt tämän päivän somelta täysin ollessani alle 16-vuotias. Somelapsisukupolven aikuiseksi kasvua odotellessa... Instagrameissa ynnä muissa on helppo joutua illuusioon siitä, että kaikilla muilla on täydellinen kroppa, kulmakarvojen tiheys, lattialista, undulaatti, varpaankynnet, vessapaperiteline ja elämä paitsi minulla.

Share

Kommentit

Kuu (Ei varmistettu) http://kuukatriina.blogspot.fi/?m=1

mahtavia vastauksia, oli ilo lukea kun oot niin oma ittes :)!

??? (Ei varmistettu)

oot hurmaava! ja fiksu! (nii ja kauniskin, mut tässä somemaailmassa musta on tärkee kehuu ihmisiä muistakin kuin ulkoisista seikoista!!) ja luulen, että 3-5 vuoden päästä maailma pääsee mukaan tohon kokonaisvaltainenhyväolo-trendiin ja eroon tästä terveilystä, joka on nyt saavuttanut suurimman massan. oot edelläkävijä! ;)
ps. ne reseptit on ollu aivan kultaa. mä heräsin sun blogiin vähän jälkijunassa, mutta nyt eräät kikhernetonnikalapihvit himottelee ihan viikoittain.

karin (Ei varmistettu)

Hassua, näen sinussa parin vuoden takaisen itseni (terveisiä siis pari vuotta vanhemmalta lukijalta) ja ehkä palan nykyistäkin!

Keep going ja kaikkea parasta elämääsi!

P.S Kysytäänpäs samalla, että mikä on sinun hiusten salaisuus, miten saa noin täydellisen blondin sävyn?

Kommentoi