Saaristolaishampurilaiset

En tiedä teistä mutta minä olen jo pitkään - aivan liian pitkään - ollut sellainen tyyppi joka miettii aina ruoka-ajan lähestyessä että mitähän sitä kannattaisi syödä. Mikä olisi optimaalisin ravinto tähän päivään ja tähän hetkeen? Mitähän ravintoa en ole tänään vielä saanut tarpeeksi ja niin edelleen. Jossain vaiheessa viime vuotta inspiroiduin ajattelemaan makrojakauman ja vitamiinien sijaan sitä, mitä tekee mieli. Ruokailu muuttui paljon rennommaksi ja nautinnollisemmaksi. Tuntuu että kropassakin on paljon kevyempi olo niin. Kun ei nipota. Kun virkkaa päähän vähän löysemmän pipon ja huomaa että oho, en kuollut vaikka söin tänään pelkkää hiilaria. Makrouskovaisuus sokeuttaa välillä niin maan perhanasti, että unohtaa koko ruoan idean.

Muistan ikuisesti tämän aiheen yhteydessä erään keskusteluni Vivianin kanssa. Puhuttiin ravinnosta joskus melkein vuosi takaperin samalla kun pidin hänelle yksityistä raakasuklaa workshopia ja kerroin mielihyvähormoneista ja supermielialasta. Hän sanoi syövänsä aina sitä mitä tekee mieli, sillä uskoo kehonsa ja mielensä tietävän parhaiten mitä se todella tarvitsee. Minä nyökyttelin into piukeana ja ajattelin puurokulhoa ja lehtikaalismoothieta. Sitten hän tokaisi: "Aika usein se tosin tuntuu tarvitsevan pastaa, suklaata ja viiniä." Ihana nainen! Alan ehkä pikkuhiljaa tajuta hänen filosofiaansa käytännön tasolla.

Parasta rennossa syömisessä on mielestäni se, että tulee lähes kokoajan vahingossa syötyä hyviä juttuja. Tulee automaattisesti jostain syystä valittua aina hyvin, kun ei rajoita vaihtoehtojaan.

Oli sitten makrouskovainen tai ei, tässä hampurilaisessa on hiilarit, rasvat ja prodet kohdillaan. Ainakin jokaista löytyy reilusti. Hampurilaisia tulee kyllä tehtyä itse aivan liian harvoin, vaikka se on iisiä kuin mikä ja idioottivarman hyvää joka kerta. Luovuuttakin saa käyttää niin paljon kuin sitä löytyy. Sämpyläosa voi olla vehnää, kauraa, tattaria, ruista, napakkaa salaattia tai sen voi jättää vaikka kokonaan pois. Perinteisen pihvin tilalla voi olla vaikka köntti herkullista juustoa (paistettu halloumi, vuohenjuusto, palikka fetaa tai vaikka sinihomejuustoa) tai miksei savustettua lohta. Aah ja reilusti avocadoa.

Kuka enää haluaa mikroaaltouunilta maistuvaa vehnää ja nahistunutta pihviä? Kuka ylipäätään kielsi tryffelin, ankanrinnan tai punaviinikastikkeen purilaisen välissä? Ei kai kukaan.

Meidän hampurilaiset koottiin pääosin yhdistämällä molempien jääkaappien sisällöt, että siinä se gourmet. Kaupasta haettiin vain rasvaisin jauheliha sekä leiväksi yllättävän hyvin hampurilaiseen sopiva makeahko saaristolaisreissumies. Tästä mahtavasta ideasta propsit siskolle! Itsehän ehdotin pakasteosaston ohi kävellessämme sämpyläksi pullaa. Kuvitelkaa mikä suolaisen ja makean ilotulitus suussa! Pullapurilainen. Tämä kivenkova yhdistelmä jäi siis vielä to try -listalle.

Saaristolaishampurilaiset
4 hampurilaista

Pihvit:
400 g naudanjauhelihaa
1 sipuli
3 munaa
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

Kannet:
1 paketti Reissumies tosi tummaa
pari valkosipulinkynttä

Väliin:
Vahvaa juustoa (esim. cheddar, feta, vuohenjuusto)
Reilusti suolalla ja pippurilla maustettua avocadoa
ketsuppi/majoneesi/sweet chili -kastike (itse diggaan perinteistä ketsuppia)
tuoretta pinaattia/rucolaa
rapeaa keräsalaattia
makeaa tomaattia
punasipulia

1. Yhdistä pihvien ainekset kulhossa ja muotoile käsin 4 isoa pihviä. Paista voissa pannulla molemmin puolin kypsäksi. Kääntäessäsi pihvit ensimmäisen kerran, asettele niiden päälle juustot sulamaan.

2. Pihvien paistamisen jälkeen pannulle on luultavasti jäänyt rasvaa. Tarvittaessa sitä täytyy lisätä. Laske lämpö hyvin maltilliseksi, lisää pari pilkottua valkosipulinkynttä pannulle pihvien maustamaan rasvaan ja pyörittele/puolipaista ruisleivät pannulla.

3. Kokoa hampurilaiset ja tarjoile rennosti vaikkapa suodatinpusseista.

Tiedättekö muuten mihin nämä hampurilaiset sopisivat pelkästään jo nimensä takia? Evääksi piknikille Suomenlinnaan! Siitä tulikin mieleen että täytyy alkaa jo väsäämään kesän to experience -listaa...

Kommentit

sara (Ei varmistettu)

Nam! Näyttää tosi hyvältä. Ja muutenkin jotenkin ihanasti kirjoitettu postaus. Samoja ajatuksia on ollut mullakin. Nyt oppinut pikkuhiljaa rennompaa syömistä ja kyllä se tuntuu hyvänä olona! Eikä oo tullut mitään järkyttävän huonoa oloa/painonnousua mitä pelkäsin eniten siinä, kun ajattelin aloittaa vähän rennommin syömään ilman kalorilaskureita ja herkkulakkoja.

Miia (Ei varmistettu)

Namm, näyttää ihan mahtavilta! Tekstikin osui jotenkin just omalle kohdalle, mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia, mutta vaikka ei aina meniskään niin suunnitelman mukaan niin ei se niin tarkkaa ole, kuitenkin ruoasta pitää ennen kaikkea nauttia! :)

Katin kontit

Toi tosi tumma Reissumies on muuten hitsin hyvää!!! Pudonneet unikonsiemenetkin pitää kerätä lautaselta sormenpäällä ja lipaista parempiin suihin. Olisipa vielä luomua....

Melina (Ei varmistettu)

Ihanan viisaita ja vapauttavia ajatuksia! Just noin sen (syömisen) pitää ollakin. Rentoa ja sallivaa, kroppaa ja ennen kaikkea mieltä kuunnellen. Turha nipottaminen ja tiukkapipoisuus on sekä mielelle että keholle tosi epätervettä. Ja totta on niinku sanoit, että kun päästää irti kaikista turhista rajoitteista, niin automaattisesti alkaa tehdä itselle hyviä valintoja, ei vaan syömisen vaan kaiken muunkin suhteen :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.