Se aika keväästä kun failaan taas

Tässä sitä taas hengitellään ulos ja sisään. Ja nauretaan. On se aika keväästä. Tämä alkaa käydä mun kohdalla jo tragikoomiseksi. On nimittäin pääsykokeiden aika! Mun kohdalla se tarkottaa sitä että taas jälleen koe, johon mun piti opiskella intensiivisesti, pidetään ja mä en oo osallistumassa.

Haluan ehkä tänä keväänä valottaa teille mun akateemista puoltani. Ja kertoa edesottamuksistani opintojen saralla. Oon ehkä juuri oppinut ottamaan tämän huumorilla, siksi kykenen tästä avautumaan.

Nimittäin meitsinhän on pitänyt mennä sisään yliopistoon opiskelemaan psykologiaa jo ties kuinka kauan aikaa sitten. Se on ollut minun tieni. Tai se tuntuu aina tietyssä kohtaa vuotta ainoalta oikealta tieltä, jonka tulen kulkemaan.

Noidankehä menee näin:

A. Tammi-helmikuussa koen heräämisen ja tajuan tulevaisuuteni suunnan. Sen, jonka jollain tasolla päätin jo lukiossa. Avaan tilastotieteen opukset ja vietän aikaa kirjastossa päntäten. Ilmoittaudun valmennuskurssille ja hoidan kaiken niin, että pystyn panostamaan täysillä psykologian pääsykokeisiin. Ei ole mitään muita uravaihtoehtoja.

B. Ja sitten! Voi miksi? Maalis-helmikuussa regressiojakaumat ja korrelaatiokertoimet alkavat tuntua nahistuneelta eineskuivakakulta, jonka parasta ennen oli vuonna 98, ja sen vieressä oleva elämä täydelliseltä Ben&Jerry's jäätelöputoukselta jossa on kaikki mun lempimaut. Ja niin mä laitan kirjat ja artikkelit syrjään ja päätän että hei, ei tää mua oikeastaan enää niin paljoo kiinnosta. Ja hei, ens vuonna vaikka sit. Sit mulla on jo kovempi paine päästä kouluun ja lopettaa lilluminen. Just nyt elämä on näin tosi jees!

Kuukaudet kuluu kunnes palataan taas vuodenvaihteen jälkeen A-kohtaan. Okei, tämä on tapahtunut vasta kaksi kertaa mutta come on, silti tosi käsittämätöntä.Olen alkanut vakavasti pohtimaan, että tämä vaiheilu liittyisi jotenkin vuodenaikoihin. Talvella ahdistaa kaikki ja haluaa ratkaisuja elämään, keväällä tuntuu taas paljon kevyemmältä eikä jaksa keskittyä mihinkään kirjojen kanssa hikoiluun. Carpe diem! Psykologia on tuntunut ainoalta tieteenalalta, jota minua ikinä kiinnostaisi opiskella viisi vuotta ja sen jälkeen tehdä työkseni. Sen takia en ole nähnyt mitään syytä hakea muuallekaan. Ja yliopisto se kyllä olla pitää. Psyka kiinnosti lukiossakin niin paljon, että kirjoituksista napsahti L ilman suurempia pänttäämisiä. Suoritin lukiossa myös pitkän matematiikan, eli kaiken järjen mukaan psykan pääsykokeisiin tarvittavat matskut pitäisi olla meitsille piece of cake.

Ja niin kauan kun jaksan olla innostunut, ne onkin! Viime keväänä tekosyyni opiskelumotivaation loppumiseen oli rakastuminen. Tänä vuonna halusinkin kevään tullen panostaa teatterikoulujen pääsykokeisiin psykan sijaan. Mitähän ensivuonna? Sota? Elämisen sietämätön keveys? Vauva? Uusi kynsilakka?
Nostan hattua kaikille, jotka ovat jaksaneet keskittyä p-arvoihin ja khii toiseen-testeihin koko kevään! Onnea superisti kokeisiin, jos ne on vielä edessä. Ja myös muille muihin pääsykokeisiin! Ehkä mäkin jonain keväänä jaksan vielä keskittyä tai sitten mulle on tarkoitettu joku toinen tie...

Kommentit

Kaakelberg (Ei varmistettu)

Ihana postaus Kaisa, mä niin samastun suhun! Mulla on huomenna oikiksen pääsykokeet ja täällä minä luen sun postauksia, APUA!

Kaisa Merelä

Tsemppii hirmusesti!!! :)

Iitu (Ei varmistettu)

Missä opiskelet teatteria?:)

Kaisa Merelä

Kansanopistossa nimeltä HEO :)

sara ellie isabella (Ei varmistettu) http://www.saraellieisabella.com

tää nyt ei varsinaisesti liity pääsykokeisiin, mut mä oon huomannu myös et vuodenajat vaikuttaa aivan sairaasti ei vaan siihen, mitä tekee mieli tehä, vaan myös siihen, mitä ylipäänsä haluu tai ajattelee elämästä ja tulevaisuudesta. jos on yhtään herkkä tommosille muutoksille tai energialle ylipäänsä, ni aivan varmasti yks suurimmista syistä sulla on ihan vaan se. :)

Mah (Ei varmistettu)

Miksi ehdottomasti yliopisto? Mielenterveyden kanssa pääsee työskentelemään montaa muutakin kautta kuin vain opiskelemalla psykologiaa. Se on sitten eriasia jos ehdottomasti haluaa olla nimenomaan psykologi. Oma näkemys on, että vähä kiertän muuta kautta voi nähdä ja päästä tekemään paljon monipuolisia juttuja jotka loppujen lopuksi voi kiinnostaa paljon enemmän!

Mä oon kanssa hakenut lukemaan psykaa vuodesta 2013 asti, jolloin pääsin ylioppilaaksi. Nyt sitte vihdoin luin! Viime vuonnakin aloitin tilastomatikan tankkaamisen ja innostus lopahti jossain Spearmanin korrelaatiokertoimen ja Vapun vaihteessa. Mutta nyt on eka kunnolla läpi päntätty vuosi ja pääsykoe takana, ja hyvä fiilis. Tuntuu, etten ennen ollut oikeasti valmis tähän - nyt oon. Kyllä sitä sit tulee päntättyä, ku oikeesti oikeesti haluu (näköjään). Jos ei tuu, ni voi sitte tehä jotain muuta.

Mellow (Ei varmistettu) http://vaahtokarkkinalle.blogspot.fi/

Mullekin on tuo pääsykokeisiin lukeminen jotekin tosi vaikeaa. Aluksi innostaa ja sitten jossain vaiheessa se vaan lopahtaa. Ja ehkä se on jotain itsesabotaasia, kun miettii että kyllä mä viel ehin ja huomenna sitten kunnolla ja sitten, kun on pääsykokeiden aika niin onkin vaan että jaa no ei kyll tullut kunnolla luettua, että se on sitten se syy miksi ei päässy, eikä se ettei riittäis, varsinkin kun on sellainen ala joka muuten tuntuu luonnolliselta ja helpolta, niin se että yrittäisi ihan tosissaan ja ei pääsis, niin olisi aika masentavaa, niin ehkä tällä yritän pitää tällaisella käytöksellä sitä itsetunnon murskautumista loitolla..
Olen melkein miettinyt että ehkä pitäis kokeilla avoimen kautta sisään, kun jotenkin tuntuu, että kun opiskelee jotain asiaa jatkuvasti niin kuin oikeasti oppii ja motivaatio pysyy, eikä yritä saada tietoa pysymään päässä siihen yhteen päivään tähdäten.

Mummeli (Ei varmistettu)

Tuli vaan mieleen että jos on nähnyt sen vaivan että on edes jonkun verran lukenut, eikö voisi mennä katsomaan ne pääsykokeet joka tapauksessa, että millaiset ne ovat ja vaikka vastatakin sitten niihin kun kerran meni, vaikka luulee ettei sisään pääse kuitenkaan. Sitten ainakin tietäisi millainen koetilanne se on, kun/jos oikeasti alkaa kiinnostaa jonain vuonna : )

Kaisa Merelä

Joo, sillon ekalla hakukerralla meninkin katsomaan! Mutta eipä siellä varsinaisesti mitään nähtävää ollut, niin se kerta riittäkööt :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.