Skipataan small talk ja siirrytään suoraan ytimeen

The Good Morning

Kuten about jokaisesta somekanavastani on saattanut huomata, olen reissaillut viime päivinä Virossa Ella Elersin kanssa! Visit Estonia oli halunnut kutsua meidät tutustumaan Viron SPA-kohteisiin idylliseen ja meille ennestään tuntemattomaan saareen, Saarenmaahan. Ja vaikeahan se on sanoa ei, kun tarjotaan matkaa täyshoidolla ja ihanalla naisseuralla.Blogimatkat ovat siitä riskialttiita, että vaikka ne eivät kustanna rahassa mitään, niille suostuessaan ei voi koskaan tietää matkaseurasta. Vaikka tekee teknisesti "samaa työtä", niin itse työn ydin, sisältö, on kuitenkin hyvin henkilökohtainen, mikä luo paljon varieteettia saman ammatin sisällä. Joskus matkaseuralaiseksi voi sattua kollega, jonka kanssa ei tunnu olevan yhtäkään samaa arvoa tai edes mielenkiinnonkohdetta. Täten kanssakäynti pitää perustaa small talkille ja kameroista puhumiselle. Ja se on helvetin kuormittavaa. Se on kuormittavaa jo tunnin pressilounaalla, puhumattakaan monen päivän matkasta. Se on itseasiassa joskus niin vahingollista omalle energialle ja agendalle, että silloin matka loppupeleissä maksaakin aika paljon, ja vielä sitä arvokkaampaa valuuttaa: omaa ääntä.

Ja sitten on tietenkin kollegoita, kuten Ella, jonka kanssa skipataan kamera-talk ja aloitetaan heti aitoudesta. Jonka kanssa on samaan aikaan menkat ja tilillä 30€. Jonka kanssa on jo Helsinki-Tallinna -lauttamatkan aikana puhuttu läpi elämän kipeimmät kokemukset ja lapsuuden traumat ja kaikki se, mitä blogissa oli jäänyt sanomatta eli kaikki se, mitä emme toisistamme vielä tienneet. Toisin sanoen siis ne lukemattomat itkut, päivät kun halusi kuolla, paniikkikohtaukset lukijaraivon jälkeen, paskan fiiliksen jättäneet yhteistyöt, työttömyydet, rahaongelmat, intohimot, nousukaudet, onnistumiset, sisäiset ristiriidat, pinnallisuuden ja materialismin kanssa työskentely, itselleen uskollisena pysyminen, kävijätiedot ja niiden tarkistamisen lopettaminen, aito rakkaus, läsnäolo, hidastaminen, "oikeiden töiden" tekeminen, seksuaalisuus, mieheys ja naiseus, oman itsensä etsiminen ja löytäminen, masennus, valaistuminen, elämä. Pöydällä kaksi kahvikuppia, porkkanoita, kurkkuja ja keksejä. Ikkunassa rauhoittava, isona vellova kylmä meri. Well, hello there, new friend.Edessä olikin siis kuivan pressimatkan lisäksi myös toisen tason juttu: uuteen ihmiseen tutustuminen, omien mielenkiinnonkohteiden syventäminen, luolanaisten syrjäänvetäytymisreissu kuukautisten ajaksi. Matka, jonka aikana tulisimme parantamaan toisiamme. Kun estrogeenitasot on alhaalla, nainen tarvitsee toista naista. Ja hierontoja. Ja kuorintoja. Ja suklaanaamioita. Ja mutakylpyjä. Ja viiden ruokalajin illallisia. Ja hepulikohtauksia. Ja vastoinkäymisiä, jotka ohitetaan naurulla, ei stressaamalla ja vittuuntumalla. Elämä tuo mitä tuo, meidän tehtävä on vain nauttia.Ollaan puhuttu nyt matkan aikana paljon blogiskenestä ja siitä mikä siinä vituttaa. Epäaitous, lukijoiden vedättäminen ja rahan sanelema tahti. Syitä, joiden takia molemmat aikoinaan vetäytyivät blogitauolle. Puhuimme kollegoista, joilla on päällään niin paksu kuori, etteivät he päästä ketään aitoon vuorovaikutukseen kanssaan. Se on surullista ja siihen ajautuu helposti. On helppo piiloutua maskin taakse, kun ei halua kohdata aitoa itseään tai haluaa suojautua kovalta maailmalta ja kritiikiltä.

Minä riisuin oman kuoreni vuonna 2015. Elämäni parhaimpia ja perustavanlaatuisia päätöksiä. Olin tosi kyllästynyt blogiskenen meininkiin ja halusin pois. Ja pois lähdinkin niin että ovet paukkuivat. Lähdin teatterikouluun oppimaan olemista. Masennuin. Ja opin vuoden aikana maailmasta enemmän kuin sitä edeltävien 20 vuoden aikana. Ellan mukaan ihminen masentuu silloin, kun se on tajuamassa jotain tärkeää. Se on loogista. Vanhan valheelliseksi toteaminen ja uuden, määrittelemättömän pelkääminen on luonnollista.

Vuoden kestävän koulun jälkeen en päässyt enää mihinkään teatterikoulutukseen sisään. Olin taas nollassa. Kuin puulla päähän lyöty. Olin sisäistänyt niin paljon mielenräjäyttäviä asioita, ettei vanhaan elämäänkään enää ollut paluuta. Olin tilassa, jossa sekä takanani että edestäni sulkeutui ovi. Se tila on muuten mielenkiintoinen tila. Siellä ei näe mitään muuta kuin mustaa. Siinä odottaa vain, että edes yksi ovi avautuisi raolleen, jotta tilaan tulisi sen verran valoa, että näkisi ajatella. Olin vajoamassa jonnekin niin syvälle, etten tunnistanut enää itseäni. Mietin mitä minä haluan tehdä. Ei pelkästään nyt, vaan ylipäätään elämässä. Ja yllätin itseni ihan täysin: tulin kuin tulinkin takaisin blogimaailmaan. (Tämän vapaampaa itseilmaisun muotoa saa etsiä, ja ehkä se juuri veti minua puoleensa.) Tällä kertaa repussani oli kuitenkin niin arvokasta henkistä pääomaa, että juttu oli tällä kertaa ihan eri. En enää koskaan aio pukea päälleni ainuttakaan kuorta, en enää koskaan toimia arvojani vastaan tai promota epäaitoutta. Ja tämä on lupaus. Syön vaikka roskiksesta, jos se sen vaatii. Se on vähemmän oksettavaa kuin sisällöttömän ja pinnallisen feikkielämän eläminen.Niin. Siellä Helsinki-Tallinna-lautalla matkalla pressimatkalle. Kaksi kahvikuppia pöydällä. Edessäni oli ihminen, joka oli tehnyt saman kivuliaan matkan oman itsensä sisälle. Sellaisten ihmisten kanssa on helppoa olla, koska he eivät kuluta energiaansa miettien turhanpäiväisyyksiä; sitä miltä he vaikuttavat toisen silmissä, miltä he näyttävät tai miten heidät tulkitaan. He eivät kuluta energiaansa siihen, että koittaisivat vakuutella ketään, tai että toimisivat etiketin mukaisesti sosiaalisia sääntöjä noudattaen. He voivat vain olla. Ja yhteisymmärrys tulee luonnostaan sillä sisimmissämme me kaikki olemme aitoja, inhimillisiä, varmoja. Ja täynnä rakkautta.

Nyt meillä on Ellan kanssa missio. Sen sijaan että vetäytyisimme taideluoliin potemaan maailmantuskaa, haluamme olla mukana luomassa aidompaa mediaa. Ravistelemassa kaavoja. Herättelemässä ja kertomassa omia kokemuksiamme liittyen aiheisiin, joista ei puhuta. Olemalla tässä oikeasti. Haluamme olla teitä lukijoita varten. Haluamme oikeasti vaikuttaa ja olla vaikuttuneita. Haluamme tuntea päivittäin koko tunteiden kirjon, elää.

Share

Kommentit

laura (Ei varmistettu)

Vaikutatte molemmat niin mahtavilta tyypeiltä, että olisin mieluusti istunut kolmantena kahvikuppien ääressä jakamassa ja kuuntelemassa kokemuksia ja tarinoita. Mä oon molempien kohdalla ihaillut sitä aitoutta ja inhimillisyyttä, jonka ootte niin rohkeasti uskaltaneet tuoda julkisesti lukijoiden silmien eteen. You go girls!!

Laura (Ei varmistettu)

Niin täyttä asiaa<3 Ihana, kun kirjoitit tästä:) Oon täysin samaa mieltä ja mulla on ihan sama missio.

juulia (Ei varmistettu)

Miulla meinas tulla kyynel silmään, kun siun blogia lueskelin. Aivan ihanaa luettavaa . Ihana ihminen. Herätät paljon tunteita <3

Ida (Ei varmistettu)

suppis (Ei varmistettu)

Tätä kaivataan!!

kaisaminni
The Good Morning

Ihanaa! <3

Juulia (Ei varmistettu)

Vau! Sun blogin postaukset on nykysin täyttä priimaa. Kiitos

EllaE
Ella Elers

Rakas. Tää, ihan kaikki tässä. <3

Eekku (Ei varmistettu)

Onpa ihanaa että oon löytänyt sun blogin pitkän ajan jälkeen uudestaan. Ellankin tekstit on mulle entuudestaan tuttuja. Tällä hetkellä oon omassa elämässäni siinä mustaakin mustemmassa välitilassa. Ihan tuntuu hullulta, miten joku toinen voi kuvailla omat tunteet noin osuvasti. Te kaksi annatte mulle voimaa uskoa että joskus tämä päättyy, ja että siellä toisella puolella on jotain paljon parempaa. Kiitos<3

kaisaminni
The Good Morning

Voimia! Kyllä se valo sieltä pilkahtelee joku kaunis päivä! :) Kiitos <3

Jenna (Ei varmistettu) https://kaksiyhdenhinnalla.com

Aivan mahtava teksti! <3 Onneksi olette kumpikin palannut aitoina itsenänne tänne blogimaailmaan.

Jonna (Ei varmistettu)

Mahtavaaaaa! Tämmöstä sen pittää olla, aitoa. :)

Kommentoi