Tammikuu minkä teit (taas)

The Good Morning

Tammikuu pitäisi muuttaa valoa tunnelin päässä -kuuksi. Tuntuu, että loppusyksy, joulu ja vuodenvaihde on sellaista rypemis/itsetutkiskelu/umpikuja/havahtumisaikaa, jonka vaikutukset alkavat näkyä vasta kun siirrytään tammikuuhun. Ojasta allikon kautta takaisin tielle. Silloin luolaan tulee kattoon pieni reikä josta voi kurkkia ulos ja ryhtyä kaivuuoperaatioon, jotta ehtii vapuksi ulos.

Olen miettinyt (toki koko elämäni mutta erityisesti viime aikoina) mitä minä haluan? Sinällään se, mitä minä haluan, ei välttämättä aina ole kovin tärkeää, mutta välillä sitä on hyvä miettiä. Sama kysymys on mietityttänyt myös lähipiirissäni. Ja mitä pitää tehdä kun ei oikeasti tiedä? Ja mitä jos on aina ollut määrätietoinen ja päättäväinen ja motivoitunut eikä yhtäkkiä enää tiedäkään että minkä suhteen? Tai mitä jos on saanut jo kaiken mitä halusi, muttei se ollutkaan loppupeleissä niin hohdokasta tai se alkaa jo kyllästyttää. Mitäs sitten?

Taisin joskus kirjoittaa siitä, kuinka sana välivuosi pitäisi hävittää sanakirjasta kokonaan. Mikä ihmeen välivuosi? Ai elämisen välillä? Silti huomaan ajattelevani, että ensisyksynä minulla olisi alkamassa kolmas sellainen. Kolmas vuosi päivä kerrallaan elämistä. Mikäli siis annan sen alkaa.

Ystäväni on samassa tilanteessa. Hän sanoi: "Tavallaan toivoisin, että alkaisi kolmas. Että saisin vielä vuoden seikkailuaikaa ja voisin oivaltaa jotain tärkeää ennen aikuisten elämää. "

Minun täytyi ravistella itseni ulos aivopesulasta. Totta. Onhan tämäkin kaikessa turhautuneisuudessa ja itsetunnon rapistuneisuudessa aikaa, jota ei ikinä saa takaisin. Siinä mielessä vielä aika tärkeää aikaa, että hetket ovat otolliset isoille siirroille. Itse tykkään tehdä asiat kunnolla tai ei ollenkaan. Ehkä sen takia suunnitteluvaiheeni tulevaisuuden suhteen on edelleen käynnissä. Haluan olla varma siitä että olen tyytyväinen elämäni suuriin linjauksiin. Niitä ei ehkä välttämättä lukion parilla opinnonohjauskurssilla tehdä.

Mutta kuten sanottu, valoa tunnelin päässä on alkanut näkyä. Sitä varten on tammikuut. Ennen kuin varsinainen valo alkoi näkyä, käytin yhden päivän pääni purkamiseen. Toisin sanoen itkin kellon ympäri puhuen ääneen kaikkea niin toivotonta paskaa elämästä ja sen sietämättömästä keveydestä, että heikompaa jo nauratti. Puhdistuminen.

Sitten vain kylmän viileästi hommiin. Kristallinkirkas suunnitelma siitä, mitä tulisin tekemään, järjestäytyi mieleni työpöydälle. Fiilikset meni yhden vuorokauden aikana ääripäästä aivan toiseen. Sellaista se elämä parhaimmillaan on.

Kevään uusien kujeiden ohella myös koulussa riittää hommia oikein mukavasti. Tällä hetkellä meillä on työn alla sotaa, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta pohtiva prokkis. Ei sen kevyempää eikä painavempaa aihetta näin kevään aloitukseksi!

Niin ja hei, viime postauksen feedbäkki. Mitä voin sanoa? Jos meillä olisi yhtään suurempi kämppä, pitäisin syntymäpäiväjuhlat jonne kutsuisin teidät kaikki. Sitä minä ajattelin. Eli kiitos. Kun olette. Minulle lukijoita ja joillekin muille jotain muuta. Kiitos!

Share

Kommentit

Christina (Ei varmistettu)

Itselläni on tällä hetkellä myös tuo samainen fiilis, etten tiedä yhtään mitä elämältäni haluan. Jotakin pitäisi muuttaa mutta mitä ja miten?
Yksi tekijä on kyllä ammatinvalinta, joka on osoittautunut vääräksi. Mutta kuitenkaan en tiedä mitä seuraavaksi lähtisin opiskelemaan?? Pakko siis näköjään tämän ammatin kanssa kärvistellä vielä jonkin aikaa, ennenkuin keksii seuraavan siirron (vielä kun olisi edes niitä oman alan töitä... :D)! Kyllä elämä on välillä ihan hullua, ja tuntuu ettei mikään oikein suju.. Vaan kaikelle on tarkoituksensa, niinpä minä ainakin uskon :)
Tsemppiä sulle koulujuttujen kanssa ja muutenkin! :) Onneksi tulee kevät ja kesä! <3

Lotta (Ei varmistettu)

Olet ihana ja ihanaa kun taas postailet! Voisitko millään tehdä tänne uuden blogin puolelle sellaisen "reseptit" sivun johon olisi järjestelmällisesti koottu kaikki herkkureseptisi? Jooko pliis ;)

Susanna (Ei varmistettu)

Kiva kun oot postaillu taas. Täällä pohditaan samoja asioita.. :)

Essiy (Ei varmistettu)

Kiitos kun kirjoitat :)

Redcoffee
Changing time

Kitjoitan nyt itse blogia vaihdossa Pariisissa ja tulin vaan ihan hullutta kurkkaa sun blogia! Sä oot back. Ihanaa!! Tykkään sun tavasta kirjoittaa ja niissä on niin paljon ajatuksia, et välillä tuntuu että oot viiteen riviin sisällyttänyt kymmenen sivua tekstiä.

T. Milja 151daysinparis.blogspot.com

suyl (Ei varmistettu)

Pohdein että mitä terveellistä hyvää tekisin, joten aloin selailemaan blogisi reseptejä kun ei ollut mitään ideaa mitä tekisin. Selatessa vaan tuli mieleen, että voisiko tänne sivuille saada listan resepteistä josta pääsisi aina kyseiseen reseptiin (jos siis sen tekeminen näille sivuille on mahdollista) kun hakua on vaikea käyttää jos ei ole mitään mielikuvaa mitä tekisi paitsi että jotain makeaa.

Kommentoi