Uuden arjen äärellä

Meitsi on täällä taas! Huhhuh, eikai tässä muuta voi sanoa. Kesäni on mennyt harvinaisen lomailevissa merkeissä (kiitos sää, kiitos elämäntilanne), ja nyt on tullut taas aika ihanan arjen. Kaksi viikkoa ehdin vielä omistautua vanhalle elämälleni, eli mm. tälle blogille, kunnes pääsen kokemaan uuden ja erittäin hasardin kuuloisen elämäntilanteen: opiskelijuuden ja yrittäjyyden yhdistämisen.

Homman nimihän on sellainen, että joko:

1. Toinen näistä kärsii. Toivottavasti se ei ole työt. Eikä opinnot. 

2. Molemmat kärsivät. (Tämä olisi jo vähän reilumpi vaihtoehto)

3. En näe enää ikinä kavereitani saati ehdi treffailla miehiä. (Hyvästi oksitosiini ja tervetuloa muut huumeet!)

4. Saan burnoutin.

5. Lopetan kaiken elämässä ja muutan maalle. (Pelottavaa, kuinka houkuttelevalta tämä ajatus tuntuu jo nyt)

6. Grunttaan viisi vuotta menemään ihan pomona, joka jonglööraa menemään ja händlää kaksoiselämänsä, vaikka onkin koko ajan pikkuisen kireämpi versio minusta. (Tämä luonnollisesti on tavoitteemme)

Mitäpä vaihtoehtoa veikkaatte? Kaikki vinkit yrittäjyyden ja yliopisto-opintojen yhdistämisestä tänne, kiitos! 

Kaikki mikä ei ole paskaa, on kusta, ja kaikki mikä on uutta, on hyväksi. Näillä ajatuksilla uutta ja tuntematonta kohti. Mutta ensin kaksi viikkoa kahvia, töitä ja henkistä valmistautumista. 

Eloisaa elokuuta hanipööt. Palataan ihan pian lomalla kiteytyneiden ajatusteni kera! Nämä kuvat on otettu viimesimmältä kesäreissulta, aivan Ahvenanmaan pohjoisosasta. Tänä kesänä ei ole kyllä tarvinnut säiden puolesta mennä merta edemmäksi kalaan, kun trooppinen paratiisi on tullut meidän luoksemme tänne Pohjolaan!

Kommentit

Multitasking (Ei varmistettu)

En opiskele, mutta mulla on tilanne äitiysloma + yrittäjyys + palkkatyö ajoittain. Tällä hetkellä on käytössä ratkaisu 6 (joka tosin ei pääty viidessä vuodessa), mutta myös 4&3 koittaa välillä päästä vallalle. :D tsemppii, kyl sen runnoo läpi.

Kaisa Merelä

Thanks! :D Joo, onhan noita erinäisiä haastavia kombinaatioita varmaan kyllä aika monilla!

. (Ei varmistettu)

Jos olisi sama tilanne, laittaisin varmaan opiskelun ykköseksi, sitten pitäisi ehtiä levätäkin ja nähdä ystäviä, käydä joskus opiskelukavereiden kanssa jossain. Kokemusta on opiskelu+ainejärjestö (bileineen ym. tapahtumineen) +työ-yhdistelmästä. Jonkin aikaa sitä sai ylläpidettyä , mutta niin tekeminen oikeastaan terveyden kustannuksella on virhe josta jouduin kyllä maksamaan juurikin uupumisena. Aiemmin sanoin kaikkeen kyllä, mutta on täytynyt opetella valitsemaan se mikä on tärkeää ja sanomaan muulle ei. Siksi tämä paasaavahko kommentti , että älä pidä uupumista vaihtoehtona kun se on ehkä kauhein vaihtoehto kaikista. Kohta 6 voi johtaa kohtaan 4 ja sen kautta kohtaan 5 :D Toisaalta se että tätä jo alkuun pohtii , kertoo fiksuudesta ja asian tiedostamisesta joten uskon että hyvin se menee mitä sitten päätätkin tehdä.

. (Ei varmistettu)

ps. ja ettei tule väärä kuva, että superisti onnistuin noissa kaikissa (kombossa) niin en.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla katoaa keskittyminen ja hajoaa pää alta aikayksikön jos koitan tehdä kaikkea samaan aikaan. Sellainen kohtuudella kaikkea -henkinen arki ei vaan kertakaikkiaan sovi mulle, jossa jokaiselle viikolle on aikataulutettu töiden ja perheen lisäksi vähän liikuntaa, vähän sosiaalisia suhteita, vähän kotitöitä, vähän vapaaehtoishommia, vähän kulttuuria yms.

Lapsen syntymän jälkeen mun elämässä oli yhtäkkiä niin monta isoa kokonaisuutta, etten meinannut selvitä niistä, ja oli pakko opetella tekemään asiat eri tavalla. Nyt ajattelen asioita projekteina ja pidän kerrallaan päällimmäisenä vain yhtä, samalla kun hoidan muut hommat vasemmalla kädellä, eli teen vain pakolliset asiat enkä panosta. Joskus on työviikkoja, jolloin fokus on työssä ja muut harrasteet jäävät vähemmälle, kokkaan paljon valmisruokaa ja lapsi saa normaalia enemmän ruutuaikaa. Silloin saatan tehdä töitä myös iltaisin ja öisin, mutta koska olen keskittynyt vain yhteen projektiin kerrallaan, saan lopputuloksena paljon enemmän aikaan kuin käytettyjen tuntien perusteella voisi odottaa. Tällaista projektia seuraa usein liikunta- ja kotityöpainotteinen aika, jolloin fokus on kotona puuhastelussa, liikkumisessa ja perheen kanssa oleskelussa, ja työhommista hoidan vain ne, jotka ovat ihan pakollisia.

Kun saan hyvän flown päälle, huomaan usein että moniin projektiivikkoihin mahtuu asioita myös niiltä elämän osa-alueilta, jotka eivät ole sillä kertaa "vuorossa". Energiaa vapautuu kuitenkin tosi paljon, kun ei koko ajan pyöritä päässään kaikkia hoidettavia asioita ja kiinnostuksen kohteita, vaan keskittyy yhteen aina muutaman päivän kerrallaan. Ja kun vaikeista hommista saa tällä systeemillä säännöllisesti lomaa ja etäisyyttä, monet ratkaisut syntyvät taukojen aikana alitajunnassa kuin itsestään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sullahan on kenties paras yhtälö. Opinnot oman kokemuksen mukaan joustaa vähintään kohtalaisesti. Opiskelen myös helsingin yliopistossa, joskin eri alaa, mutta läheskään kaikki opinnot ei ole läsnäolo pakollisia. Yrittäjän työtkään ei kenties ole niin paikkaan ja aikaan sidottu kuin palkansaajan. On myös tyyppejä, jotka opiskelee palkkatyön ohella ja esim hoitaa perhettä siinä samalla :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.