UUSI HARRASTUS: THAIBOXING

Hikisen nyrkkeilytunnin päätteeksi napattuja liimaletti-punanaamakuvia luvassa! Meitsi aloitti tänä syksynä uuden harrastuksen, kuten snäppiseuraajat ovatkin jo pitkään tienneet.

Uuden urheilulajin aloittaminen kutkutteli alkusyksystä. Kamppailulajit ovat aina kiinnostaneet ihmiskontaktin, voimankäytön ja yleishyödyllisyytensä vuoksi. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin täytyy puolustautua, jos joku hullu hyökkää kadulla kimppuun. Lisäksi olen aina tykännyt nujuta ja painia ja otteeni ovat usein rakkaimpiani kohtaan aika kovat, heh. Se on meitsin tapa rakastaa. Kiva siis päästä purkamaan sisällä kihisevää nujuamisenergiaa valvottuihin olosuhteisiin ihan luvan kanssa.

Mietiskelin valintaani vapaaottelun, lukkopainin ja nyrkkeilyn väliltä. Eva Wahlströmin elämänkerran lukeneena nyrkkeily tuntui kiehtovimmalta. Pienen tutkimisen jälkeen päädyin thainyrkkeilyn peruskurssille, Combat Academylle*, joka vaikutti kaikin puolin laadukkaalta opinahjolta.

Helsingin Combat Academy sijaitsee Sörkässä, eli Suvilahden päässä Kalasatamasta. Sinne olen kaamoksen masentamana iltahämärissä kävellyt aina tiistaisin ja torstaisin kahdeksan aikoihin. Ja huolimatta siitä, miten uupuneena olen paikalle laahustanut, takaisin kotiin päin olen marssinut naama punaisena aina vähän liiankin energisenä. Unta on saanut odotella.

Oikeasti ei ole ehkä mitään siistimpää, kun tutustua uuden lajin kautta johonkin ihan uuteen maailmaan. Olla täysi noviisi ja oppia koko ajan kamalasti uutta. Todella virkistävää! Uuden lajin opettelu vaatii niin paljon egolta, kun ei voi koko ajan osata kaikkea. Tai siis yhtään mitään. Ylpeys on epämukavuusalueella, mikä tekee niiiiin hyvää ja nopeuttaa kehitystä älyttömästi.

Tuntuu muutenkin, että "vanhemmiten" suhtautumiseni uuden oppimiseen on muuttunut. Nuorempana harrastin kunnianhimoisesti street dancea, ja halusin ammattitanssijaksi. Olin tanssiopistossamme lajini edistyneimpien ryhmässä, joka mm. kisasi ja toimi sijaisopettajina alemmille tasoryhmille. "Parhaassa" ryhmässä oleminen laittoi nuorena osittain jonkin kaikkiosaavan ylpeyden päälle, mikä harmillisesti hidasti uuden oppimista.

Nykyään sitä tietää, että aina voi oppia uutta ja opettajana voi toimia kuka tahansa! Nöyryys on ikuisen kehityksen tie. On kunnia saada olla oppilas ja ihan perseestä osata kaikki. Haha.

*Kurssipaikka saatu blogin kautta.

Thaiboxingin peruskurssi on siis lähtenyt käyntiin hyvin. Pohkeissa ja selässä tuntuu. On tämä vaan niin kivaa! Combatilla starttaa tammikuussa seuraavat peruskurssit ja kiinnostelee kyllä kovasti myös ne mattoon asti vietävät lajit. Ehkä joku lukkopaini seuraavaksi?

Onko täällä muita oman elämänsä nujuajia tai kokeneita ottelijoita?

&

Instagram: kaisaminni
Snapchat: kaisaminni
Facebook: The Good Morning
Youtube: KAISAMBU

Kommentit

(Ei varmistettu)

(ihan pienen pieni huomautus, mutta pakollinen: se on elämäkerta, ei elämänkerta.)

Kaisa Merelä
The Good Morning

Thanks Anonymous! <3

Hannah-Tuulia (Ei varmistettu) https://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi/

Joo itse oon aina tykänny kamppailulajeisa :) peruskoulun ala-asteella kävin itsepuolustuskurssin. Ammattikoulun jälkeen kävin taekwondoa. Sen jälkeen tuli vartijan opinnot ja niihin liittyvät voimankäytön treenit sekä päälle juurikin thai nyrkkeily :) kyllä aina tuntui kun kunnolla pääsi nujuamaan ja painimaan niin olo oli huippu! :D

Nyt ollut polvi kipeänä. Olenkin miettinyt että jos ja kun saan polven kuntoon ja se alkais kestämään kovempia treenejä (nyt vaan kävelyä tai pyöräilyä + lihaskuntoa tietty..) niin haluaisin alkaa harrastamaan vaikka kuntonyrkkeilyä. Se voisi olla sopiva laji tai ainakin jotakin uutta :) nyrkkeily on vaan niin viehättävää! :D ;)

Huomaa kyllä kuinka tämä treenaamattomuus vaikuttaa mieleen. On niin haastava nousta kuopasta ja hyväksyä se aika, jolloin ei pysty juoksemaan tai treenaamaan raskaampia lajeja. Kaipaan sitä sykkeen nostatusta ja kaikkensa antamista. Vaikea tehdä jotakin mikä ei yhtää inspiroi, kuten vaikkapa pyöräily.. no joo täytyy antaa itselleen aikaa ja parasta tietenkin on mikäli saa polven kuntoutettua että pääsee ylipäätään joskus juoksemaan :)

Ihanaa joulun odotusta sinulle! :)

https://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi

Kaisa Merelä
The Good Morning

Ääh voin niin samaistua noihin fiiliksiin itsekin kroppani useasti hajoittaneena. Tsemppiä älyttömästi! Tunnelin päässä on valoa! ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.