Uusi kämppä!

The Good Morning

Täällä sitä nyt sitten ollaan, luovassa toimistossa! Haha, mahtava nimi täytyy kyllä myöntää...

Kuka helvetin hullu lähtee muuttamaan 25 asteen helteellä? Yksin? Kävellen? Meikä!

No, eipä niitä säitä muuttopäiville ole ennenkään voinut tilata. Ja eihän mulla ollut kalusteita roudattavana juuri olekaan ja matkaakin muutama sata metri. Ja onneksi pelkällä innostuksen voimalla jaksaa ainakin ensimmäiset pari roudauskierrosta.

Fiilikset? No, nehän on mennyt vuoristorataa. Aamulla herätessä jännitti ja innosti. Asuntoon saapuessa tuli epätodellinen ja outo olo. Ei yhtään kodikas tai lämmin, vaikka asteita täällä on varmaan 30. Haju. Se uuden kämpän outo haju, tiedättekö? Pieni katumus hiipi mieleen ja koitin ymmärtää miksi teen tämän.

Sitten tuli itku. Lähdin takaisin kotiin hakemaan tavaroita ja siellä itketti vielä enemmän. Ihana haju! Kodin haju! Ihanat tiskit pöydällä! Ihana viileä asunto. Koti on siellä missä rakkaus on. Miten kukaan voi lähteä kotonta? Edes väliaikaisesti?

Soitin rakkaalle ja sanoin että itkettää. Hän rohkaisi ja sanoi että voi sua pientä, kaikki on hyvin. Se helpotti.

Alkujärkytys on nyt ohi ja sydän on lepytetty. Raukka luuli varmaan että nyt tuli ero. Vielä olisi kamaa roudattavana mutta halusin tässä välissä vähän kirjoitella.

Tätä tämä nyt sitten tulee olemaan. Istun tässä kirjoittamassa seuraavan kuukauden ajan ja katselen ikkunasta ulos. Kuuntelen vastapäisen talon remontin ääniä ja Mechlun melua. Aivan kuin mun ensimmäinen kämppä Helsingissä, Hämeentiellä! Mahtava nostalgia. Mun mielestä melu ei aina ole paha asia (paitsi ehkä yöllä). Joskus nimittäin hiljaisuus ahdistaa ja lamaannuttaa. Kaupungin melu on itseasiassa aika aktivoivaa taustakohinaa. Pysyy ajatuksen syke yllä. En tiedä saako kukaan kiinni?

Hämmästyn aina silloin kun ennakko-odotukset vastaavat todellisuutta. Tämä oikeasti on juuri niin inspiroivaa, vapauttavaa ja mahtavaa kun olin kuvitellutkin! Mun oma väliaikaiskolo. Aion kyllä ottaa tästä kuukaudesta kaiken irti! Enkä yhtään hillitä hehkutustani. Tässähän pitää siis alkaa suunnittelemaan tupareita!

Sitten takaisin roudaamaan. Maha kyllä kurnii siihen malliin että taidan syödä tässä välissä. Palataan!!

Share

Kommentoi