Vain muutos on pysyvää

The Good Morning

Minua kerta toisensa jälkeen hämmentää ihmisten ihmettely siitä, että "olen muuttunut". Joka kerta kun "olen taas muuttunut", sitä puidaan jossain ja sille etsitään syitä.

Minä taas kuumeisesti etsin syitä sille, miten ihmiset pysyvät samanlaisina! Eikö muutoksen pitäisi olla se perustila, missä me kaikki väistämättä elämme? Maailma muuttuu koko ajan ja me sen mukana. Muuttumattomuushan on sitä, ettei osata päästää irti. Että aletaan uskomaan johonkin, luodaan totuuksia itsestä ja muista ja sen jälkeen pidetään niistä väkisin kiinni. Silloinkin, kun se tuntuu uskomattoman raskaalta, me pidetään siitä totuudesta kiinni, koska se on kamala tunne, kun kaikki mihin uskoo romahtaa yhtäkkiä.

Mitä nopeammin oivallamme, ettei totuuksia ole, sitä nopeammin saavutamme rauhan ja vapauden. Oikeastihan ainoa pysyvä asia on juuri muutos. Tämä päivä on aina eri kuin huominen. Ihan joka kerta.Minä pääsin vapauteen kun päästin irti minuudesta, identiteetistä, leimoista, itseni määrittelemisestä, egosta. En mieti minkälainen luonteeni on, mitkä ovat kiinnostuksen kohteeni tai miten muut näkevät minut. En anna itselleni mitään laatuja tai määritelmiä. Herään joka aamu ja saan olla taas uusi ihminen. Kannan mukanani aina yhden päivän verran oppeja lisää. Tottakai olen ihan eri ihminen kuin eilen! Sehän olisi huolestuttavaa, jos jonain aamuna heräisin ja olisin sama kuin eilen. Tarkoittaisiko se sitä, ettei eilistä olisi tapahtunut? Että se olisi mennyt minulta ihan ohi? Että olisin vain elänyt zombina sen läpi, enkä vaikuttunut mistään?

Kun oikeasti elämme luonnon kanssa sopusoinnussa ja antaudumme sen rytmille, meissä oleva muutos on hyvinkin nopeatempoista. Emme ole koskaan samoja, mitä olimme eilen, saati samoja, mitä vuosi sitten. Oletko huomannut, miten nopeasti koivut puhkesivat vihreiksi tänä keväänä, tai itseasiassa jopa tällä viikolla? Pikkuruiset lehdet olivat päivä päivältä suurempia ja terhakkaampia, kun kävelin pihapuiden ohi aina aamuisin ja iltaisin. Ne kasvoivat silmissä ja BAM, ihan yhtäkkiä, kaikkialla vihreää. Parvekkeeltani näkyvä risuinen ja harmaa maisema oli muuttunut vihreäksi maalaukseksi yhdessä yössä.

Jotenkin annamme luonnolle luvan elää ja muuttua olosuhteiden mukaan, muttemme salli sitä itsessämme tai muissa. Häkellymme, jopa suutumme, jos joku ei olekaan enää sellainen, jonkalaisena olimme oppineet hänet tuntemaan. Tai "tuntemaan". Mehän tutustuimme ja rakastuimme illuusioon toisesta ihmisestä, emmekä koskaan kyenneet edes näkemään syvemmälle. Emme siis koskaan nähneet sen ihmisen todellista minuutta, joka on jatkuvassa muutoksessa, eläväinen, reagoiva, määrittelemätön, autenttinen, lapsenomainen, osa luontoa. Jos suutut toisen muutoksesta, suutut oikeastaan itsellesi siitä, että koskaan määrittelit hänet, luotit hänen muuttumattomuuteen, turvauduit häneen, et antanut hänen olla vapaa vaan halusit määritellä hänet omien pelkojesi tähden. Ja mitä luultavimmin teet sitä samaa kontrollointia myös itsellesi.

Minä rakastan ajatella, että me olemme kovaa virtaavia vesiputouksia. Vesiputouksen vesi ei ole koskaan samaa, se vaihtuu koko ajan, mutta se näyttää silti koko ajan vesiputoukselta. Kun katsomme vesiputousta, mitä oikeastaan katsomme? Katsomme sen alati vaihtuvaa energiaa. Yhtälailla meidän ihmisten fyysinen olemus näyttää koko ajan meiltä, mutta meissä virtaava energia on joka hetki sellaista, joka ei ennen ole vielä käynyt meissä.Kyllä, olen saattanut olla sitä ja tätä joskus aiemmin ja julistaa yhtä sun toista, mutta se on mennyttä aikaa. Sitä ei ole enää olemassa. Miksi pitäisin kiinni jostain, mitä ei ole olemassa? Miksi huijaisin itseäni, kun voin elää totuudessa, eli tässä ja nyt? Kun voin vaikuttua tästä hetkestä ja antaa sen johdattaa minut aina seuraavaan hetkeen?

Eletään muutoksessa rohkeasti, jooko? Tai ainakin harjoitellaan. Aina vain rohkeammin. Koska se on ikuista vapautta se.

Kuvat: Samuel Glassar

Share

Kommentit

Tiia (Ei varmistettu)

Moi Kaisa,
tuli pakottava tarve kirjoittaa sulle, kun eksyin sun blogiin super pitkän tauon jälkeen ja mut valtasi niin valtava innostuksen ja onnellisuuden määrä, jonka myötä sitten ilmestyi sellainen "oi, missä sä olet ollut" olo. IHANAA, että löysin tieni takas tänne ja että täällä odotti vastassa tollanen Kaisa! Luin kaikki kirjoituksesi tästä päivästä sinne asti, kun viimeksi olen sun blogissa vierallut (sekä nostalgiapäissäni kurkkasin niitä ihan alkutaipaleen tekstejä) ja kaikki tuntuu niin tutulta ja turvalliselta, mutta kuitenkin erilaiselta. Ihailen sun taitoa kirjoittaa ajatuksia puhtaaksi, niin että ne ovat samalla ymmärrettävässä muodossa, mutta kauniisti kirjoitettu. Niin, että omassa mielessä syntyy erilaisia mielikuvia, ajatuksia sekä tulee sellainen hieman leijuva olo. Johtuu suurilta osin varmasti siitä, että ajattelen asioista suurissa osin samalla tavalla. On hienoa, kuinka pelkän tekstin kautta välittyy se, että sä vaan olet, just sitä mitä tällä hetkellä satut olemaan. Liian harva ihminen tekee niin ja on mahtavaa, että uskallat edelleen jakaa sen kaiken tänne blogiinkin. Sä olet ihanan oloinen ihminen, toivon että joskus tepastelet mua vastaan kadulla tai metsässä, niin tartun sua kyllä hihasta!

Ihanaa kesänalkua, mä jään seurailemaan sun ajatuksenvirtaa tänne toiselle puolelle näyttöä!

jadepupu (Ei varmistettu)

Kirjoitat niin hyvin! Olen iloinen, että olet kuluneena vuotena alkanut postailemaan enemmän. Kiitos siitä.

kaisaminni
The Good Morning

<3 <3 <3 Kiitos kun luet :)

Marianne (Ei varmistettu)

Loistavaa tekstiä jälleen kerran!
Toisen muutoksesta suuttuva henkilö suuttuu ja tuntee kateutta, kun toinen ihminen ei suostukaan puristumaan valmiisiin muotteihin missä meillä kaikilla on ahdistavaa olla. Nimenomaan pitäisi pyrkiä näkemään itsensä joka päivä erilaisena kuin mitä oli eilen.
Kaikista paras tunne on kyllä se kun tiedostaa oman ja muiden vapauden, ja näkee jossain toisessa ihmisessä kehitystä korkeammalle!

Hellen (Ei varmistettu) https://hhappyheart.blogspot.fi

Tiedätkö, on mielettömän vapauttavaa lukea jonkun toisen kirjoittamana just niitä ajatuksia, mitä omassa päässä pyörii. Julkaisin just äskön blogiini postauksen saman teeman rajamailta ja sitten avasin sun blogin muutaman päivän tauon jälkeen, ja huomasin tämän. Joskus tuntuu, että on yksin omien "hupsujen" ja "normaalista poikkeavien" ajatustensa kanssa, mutta mikä huojennus onkaan löytää täältä netin syövereistä ihmisiä, joiden ajatusten kanssa resonoi niin vahvasti. Kiitos että kirjoitat <3 T: Vähän aikaa sitten sun blogin löytänyt tyyppiläinen

Kommentoi