Vain vesillä olo puuttuu

The Good Morning

Ai että tekee mieli vesille! Tajusin tässä juuri että meikäläisen tämän kesän vesiharrastelut ovat jääneet juhannuksen veneajeluun, kerran uimapatjalla hyisessä Saimaassa makoiluun ja Suomenlinnan edestakaiseen turistilaivaan. Kamalaa! Voinko enää kohta sanoa olevani järvi-suomalainen? (toim. huom. uusi kansallisuus lanseerattu!)

Ei siis supin suppia, ei romanttisia keskiyön soutuvenereissuja, ei purjehtimista. Edes sitä perhanan kumivenettä ei ole puhallettu, joka vartavasten hankittiin serkun kanssa, että pääsee vesille sitten täällä Helsingissäkin, heh. Nyt se on rytyssä hänen komerossaan ja kesän kello tikittää kovaa vauhtia...

Onneksi sen matkan, minkä vesillä menettää, moottoritiellä voittaa. Olen nimittäin korvannut vesikilometrejä aika ansiokkaasti istumalla bussissa. Pöndelle ja takas. Haluaisikohan onnibus.com lähteä kanssani yhteistyöhön? Promoaisin kyseisen lafkan edullisia bussimatkoja mielelläni! Onni on uusi VR. Paitsi että ensimmäiseksi mainittua ei tarvitse "venailla rauhassa", vaan se saapuu paikalle aina just eikä melkein minuutilleen. Puhumattakaan symppiksistä "kesäsen jaskoista" eli kuskeista, jotka vääntävät murteella informaatiota matkasta ja ajaavat rauhallisesti hytkyävän bussin takuuvarmasti perille.

Alussa mainituista romanttisista yösouteluistakin on olemassa myös maantieversio. Peltojen keskellä soutelut toteutetaan ajamalla autolla valaisemattomia teitä pitkin läheiselle hevostilalle, pysäytetään aivan aitauksen viereen, avataan ikkuna, sammutetaan moottori ja annetaan luonnon hiljaisuuden tulvia sisään. Mitään ei ole valaistu ja silmä tottuu pikkuhiljaa hämärään. Parin metrin päässä olevat hevoset ja niiden varsat ovat keskellä yötä ehkä meditatiivisinta seurattavaa. Jokin ison eläimen läsnäolossa rauhoittaa. Siinä ne seisoskelevat vieri vieren hipihiljaa välittämättä maailman menoista tuon taivaallista. Niiden viattomuus ja tietoisuuden taso liikuttaa ja koko tilanne saattaa yhtäkkiä saada silmät kosteiksi. Itkupilli mikä itkupilli, minkäs teet. Paluumatkalla radiossa hiljaa soiva Johanna Kurkela heittää vielä bensaa liekkeihin. Johanna Kurkela on kuulemma aina vaarallinen musiikkivalinta, enkä ihmettele miksi.

 Viikonloppuna lähden miehen kanssa itään esittelemään puolestaan meitsin kotihoodeja. Katsotaan kerkiääkö sitä jopa vesille asti!

 

Share

Kommentit

Redcoffee
Changing time

Hei, I feel you.
Tai enemmän mä kaipaan sitä, et voisin käydä meressä tai järvessä uimassa, spontaanisti töiden jälkeen tai aamulla herättyä, ilmat että hampaat kalisee sen jälkeen.
Veneily on kivaa, vielä en ole onnistunut saalistamaan itselleni merimiestä tuolta venesatamista..

Iiida (Ei varmistettu)

Kannattaa käydä Neitvuorella, itse vasta käyneenä ja ensimmäistä kertaa sinne eksyneenä voin suositella. Ystävän kanssa tuli just siellä pohdittua miten semmosta järvimaisemaa ei kyllä vaihtaisi mihinkään ja miten kauan on menny tajuta, et suomen kesä on ihanaa aikaa. Jotenkin tälleen ''vanhempana ja viisaampana'' on oppinu arvostamaan pientä pöndeilyä. Se matka jo peltojen ja mutkaisten hiekkateiden kautta Neitvuorelle iskelmän soidessa radiosta oli jo aika kyyneleet silmiin nostattava hetki, kun vaan tajus miten ihanaa elämä on, kunhan vaa tajuaa avata silmät. (suosittelen siis suuntaamaan Anttolaan päin Kokkosenlahdentietä pitkin, paremmat maisemat) :)

Oona (Ei varmistettu)

Ai vitsi että tulee aina hyvä mieli näistä sun postauksista! :) en osaa nyt ees ilmaista itteeni kunnolla tähän, mutta jotenkin osaat kuvailla ja kirjottaa tosi mielenkiintoisesti ja kuvat on kans kauniita. Ihanaa kesää! :)

Matilda (Ei varmistettu) http://matildaselin.blogspot.com

Pakko sanoa, että on kyllä ihan mahtava tämä sinun blogi :) tulee aina hyvä mieli.
http://matildaselin.blogspot.fi/?m=1

Kommentoi