Vihaatko positiivisia ihmisiä?

The Good Morning

Olen aina ihmetellyt kahta asiaa. 1. Ihmisiä, jotka vihaavat positiivisia ihmisiä ja 2. Positiivisia ihmisiä.

En ole koskaan täysin ymmärtänyt, mistä positiivisuudessa on kyse. Miksi se on niin hypetetty juttu ja miksi ihmiset taittelevat itseään positiivisuus-boksiin sorkkaraudan kanssa. Ja miksi taas joillain on niin vahvoja mielipiteitä siitä? Miten jotkut haluavat leimata itsensä julkisesti niin synkiksi, että sanovat vihaavansa positiivisia ihmisiä. Sehän on kun sanoisi vihaavansa aurinkoa. Tai ainakin piirrosta auringosta. (Masentuneena sitä muuten vihaa aurinkoa, makes sense.)

Minua on about aina kuvailtu positiiviseksi, iloiseksi, pirteäksi ja aurinkoiseksi tyypiksi ja olen aina miettinyt, mistä se tulkinta tulee. Mielenmaisemani on oikeastaan hyvin melankolinen, jopa surusta nauttiva. Tai nautin elämästä juuri sellaisena kuin se on, kaikkine tunnekirjoineen, suruineen, iloineen, itkuineen ja nauruineen. Tottakai rakastan nauraa ja iloita, mutta yhtä lailla rakastan itkeä. En lähtökohtaisesti "pyri" levittämään positiivisuutta ympärilleni, mitä yleinen positiivisuuskäsitys tuntuu pitävän sisällään. Se on totuuden vääristelyä ja se pilaa kaikki kauniit nyanssit. Se on kun lätkäisisi ison ruman keltaisen hymynaamatarran kauniin taideteoksen päälle.

Tottakai jos mielellä on taipumus olla alamaissa usein, on tärkeää alkaa keskittyä hyviin asioihin, sillä se mihin keskityt, kasvaa, mutta täytyy muistaa, että myös se, mitä vastustat, kasvaa. Hymynaamatarralla on myös se kääntöpuoli, joka on tahmea ja siihen on tarttunut karvoja ja roskia. Ja jossain vaiheessa tarra ei enää tartu.

Minulla on hyvin luontainen tapa nähdä asioissa hyvää siksi, että mielestäni asioissa on hyvää. Mielestäni täällä nyt vain on helvetin siistiä olla. Ei siksi että olisin positiivinen, vaan siksi että näen kauneutta ja mahdollisuuksia kaikkialla. Näen potentiaalia ja näen intoa kaikkialla. Ihminen näkee sitä mitä itse on. Vedän sitä puoleen mitä olen.

Luulen, että ihmiset, jotka vihaavat positiivisuutta, vihaavat sellaista positiivisuutta joka ei tule syvältä sisältä, vaan pinnalta. Siitä huokuu epäaitous, paniikki ja ahdistus. Se on sellaista merkityksetöntä hehkuttamista, brändättyä, päälleliimattua positiivisuutta, jonka tarkoitus on vain vakuutella itselle ja muille että kyllä, hyvin pyyhkii edelleen! Kyllä, edelleen pärjään! Kyllä, täällä roikutaan rujossa maailmassa, kukkana joka puskee asfaltin välistä! :)

Mutta miksi meillä tulisi ylipäätään pyyhkiä hyvin? Mitä järkeä on elää elämää, jossa pyyhkii koko ajan hyvin? Minä ainakin tylsistyisin jo ensimmäisen viikon aikana. Ajatus siitä että tunneskaalamme "positiiviset" tunteet olisivat jotenkin parempia kuin "negatiiviset" istuu niin syvällä meissä, että allapäin oleminen on luontaantyöntävää ja masentuneita ihmisiä syyllistetään masennuksestaan. Tämä rajoittaa ihan hirveästi koko mahtavan tunneskaalan tutkimista, kokemista ja siitä oppimista. Kun on käynyt läpi oman tunneskaalan molemmat päät ja möyrinyt niissä, oma itsetuntemus on ihan uutta luokkaa kun sellaisella, joka on "mennyt hymyllä läpi harmaan kiven".

Oikeasti koko tämä analyysi saattaa johtua siitä, että olen pesunkestävä positiivari, joka yrittää selitellä itselleen ja muille sitä, miksi kaikki nyt vain on niin siistiä. Mutta kuten alussa totesin. Kahta asiaa en ymmärrä. 1. Ihmisiä jotka vihaavat positiivisia ihmisiä ja 2. Positiivisia ihmisiä. Ymmärrän vain totuuden. Sen, että kun meillä on hyvä olla, me vedämme puoleemme hyvää oloa lisää. Kun meillä on paha olla, me vedämme puoleemme pahaa oloa lisää, ja silloin kaikki näkemämme hyvä olo muistuttaa meitä siitä, mitä oli hyvä olo ja alamme häpeämään ja suremaan sitä, että meillä on paha olo, koska luulemme että se on vähempiarvoisempaa. Oikeasti pahassa olossa ei ole mitään pahaa! Se ei ole välttämättä kovin hedelmällinen olotila esim. unelmien toteuttamiselle, mutta hei, ei se kestä ikuisesti (ellei sitä jatkuvasti vastustele tai keskitä kaikkea huomiota siihen).

Share

Kommentit

Taru Mari
Stuff About

Olen samaa mieltä; moni positiivisuuden inhoaja inhoaakin sitä epäaitoutta! Mun mielestä myös negatiivisia fiiliksiä pitää uskaltaa tuntea ja tuoda julki. Kaikki ei aina ole ihanaa ja on ihan perseestä jos positiivisuus on ainoa mitä saisi ilmaista. :D

Martta (Ei varmistettu)

Tämä postaus kolahti, koska tajusin vihdoin että mikä siinä "positiivisuudessa" joskus ärsyttää, vaikka oikeastaan olen aina itsekin positiivisuuden kannalla ja olen positiivinen ihminen. Just tuo että minua on aina kuvailtu positiiviseksi, vaikka en todellakaan ole mikään asioiden hehkuttaja ja etsi tietoisesti hyviä puolia kaikesta (vaan tosiaankin nautin aivan kamalasti kaikesta melankolisesta ja jopa rumista asioista)!!! Aivan ihana oivallus. Siis, että mistä se johtuu, että muut ja minä itse koen itseni positiiviseksi ihmiseksi vaikka en ole sellainen hymynaamatarra-aurinko-jokainentsäänssionmahdollisuus -pirskahtelija? Mulla on kuitenkin taipumus siihen, että ajattelen asioista optimisesti enkä kovin helposti jää vatvomaan turhaan negatiivisia tunteita tai tuntemuksia. Ja vaikka teen sen todella "rauhallisesti" ilman mitään sen kummempaa sloganien viljelyä, niin ilmeisesti se myös näkyy ulospäin ja siitä tulee se vaikutelma että olen positiivinen ihminen? Ehkä itse koen positiivisuuden juuri niin, että se on sellaista sisäistä rauhaa ja optimistisuuteen taipuvaisuutta sekä ymmärrystä siitä, että itse pystyy vaikuttamaan elämäänsä eikä ole vain tapahtumien uhri. Ja ehkä siksi joskus ärsyttää sellaiset positiivarit, joilla aina aurinko paistaa ja vihersmoothiet maistuu suklaalta. Koska positiivisuus ei tarkoita sitä, että asiat ovat aina hyvin, vaan sitä, että paskoina päivinäkin tietää, että handlaa sen kyllä? Tästä tuli monologi. Tiivistettynä: mielenkiintoinen postaus.

Emmi (Ei varmistettu)

Mä rakastan sun tekstejä. Rakastan ja samaistun. Tekisi mieli huutaa isosti ja kovaa kyllä! Kyllä elämälle heittäytymiselle, tunteiden hyväksymiselle ja niiden täysillä elämiselle, energioille, rakkaudelle, hulluudelle - sille että uskaltaa innostua ja toteuttaa itseään.
Kiitos että kirjoitat

Kommentoi