Writer's block?

The Good Morning

Olen tässä muutaman päivän koittanut saada kirjoitettua jotain. Olen halunnut kirjoittaa paljon ja monesta asiasta, mutten ole osannut muotoilla mitään sanoiksi. Ihme kausi taas, huoh.

Kirjoittamisessa on nimittäin se ongelma, että on tiedettävä mitä kirjoittaa. Sen on oltava järkevää ja yhtenäistä. Ei voi vain seistä pönöttää lavalla tai kadulla ja olla esittävä taidemöykky. Tiedättekös, tehdä mitä mieli tekee ja seurata impulsseja. Jos niin tekee tekstissä, se ei näytä hyvältä. Sen tiesi jo äidinkielenopettajani aina ala-asteelta lukioon saakka. "Voi Kaisa kun sä oppisit kirjoittamaan rönsyilemättä niin tulis timanttia." "Potentiaalia on, mutta epäjohdonmukaisuus heittää sen hukkaan."

Välillä skarppasin ja yllätin itseni sekä opettajani. Mutta toisinaan rönsyilin ja olin suosiolla kasin oppilas. Blogin kirjoittaminen on kyllä opettanut selkeyttä. Täytyy olla ytimekäs. Pitää tietää omat pointit jo valmiiksi eikä lähteä pohtimaan niitä ääneen postauksessa ja lopussa tulla siihen tulokseen että onkin itseasiassa ihan toista mieltä, näin tarkemmin ajateltuna. Se ei vain toimi. Miksi se ei toimi? Voisiko se toimia? Itseasiassa sehän voisi ollakin aika mielenkiintoista. Ajatusprosessi kaikkine vaiheineen tekstin muodossa. The Good Trial, The Bad Outcome?

Mutta joo, nyt päätin että vain kirjoitan. Aurinko paistaa, kahvi tippui jo hetki sitten, eilen imuroin ja nyt kirjoitan. Jotkut kirjoittajat toimivat writer's blockin yllättäessä niin, että istuvat puoli tuntia koneen ääressä mentaliteetilla: "kirjoitat, tai itket ja kirjoitat." Ja vaikka jälki olisi ihan hirveää, he kirjoittavat silti sen puoli tuntia. Yleensä mikään luominen ei tule väkisin, mutta jostain syystä osa kirjailijoista suosii tuota kikkaa. Otin mallia. Jätin tosin itkun pois. Nyt menee niin hyvin, ettei itketä vaikka yrittäisi.

Käykää Kiasmassa! Siellä on tarjolla ihmiskehoa vähän joka kuvakulmasta. Kirjaimellisesti. "I want to see something I've never seen before" oli aika osuva heitto herra Mapplethorpelta. Sukupuolielimiä skumppalaseissa. Lähikuva kainalosta, nännistä. Loputtomasti alastonta tummaa lihaa. Ainiin ja ennen kaikkea (kaikkeen edellämainittuun liittymättömästi) tämä mahtava huone, jossa katsotte vastakkaisen tyypin kanssa samaan aikaan aina vain jompaa kumpaa teistä. Eli näet toisen kuten hän itse näkee itsensä. Mind = blown.

Ainiin ja sellainen #bloggertip että asukuvia ottaessa kannattaa aina kaiken varalta ottaa räpsyjä myös takaapäin. Ihan siltä varalta että ilme failaa jokaisessa kuvassa, kuten se yleensä tekee. Pylly sen sijaan ei käyttäydy arvaamattomasti koskaan, se vain on ja pysyy. Ehkä vähän heiluu, mutta se on ihan ok.

Kevättä kaikille, vappua kohti!

Share

Kommentit

m (Ei varmistettu)

Älä mieti noin ihmeellisen syvällisesti, ihan perusarkipostaukset olis toivottuja :) Ei jokaisen kirjotuksen täydy olla taivaan räjäyttävä tähtisadeilotulitus. Laita vaikka kuvia sun päivän ruoista ja kaikesta ihan basicista. Ei tehä asioista monimutkasempia kun ne on :)

kaisaminni
The Good Morning

Mutta kun se on tylsää!! Ei ehkä teistä mutta minusta. :)

Rosie (Ei varmistettu)

Hahah, tuo rönsyily kuulostaa aika tutulta. :D I feel you.
Lukion äidinkielen (ja englannin) kirjoitustehtävissä toimin aina sillä taktiikalla, että kun oli pakko jotain tekstiä (mielellään enemmän kuin puoli sivua) saada paperille niin aloin sitten vaan kirjoittamaan omia ajatuksia, ihan mitä nyt mieleen juolahti aiheesta. Tiedostin itsekin, että teksti oli tosi sekavaa ja usein vähän asian vierestä..
Monta kertaa kävi niinkin, että kun olin kirjoittanut pitkät pätkät jotain tajunnanvirtaa ja sen jälkeen luin tehtävänannon uudestaan, huomasin että teksti meni ihan ohi aiheen ja jouduin aloittamaan alusta. Ei se kirjoittaminen ole niin helppoa vaikka asiaa kyllä toisaalta olisi.

Ihana kirjoitus, etenkin lopetus! :D vaikka vähän välillä rönsyilisi niin loistava loppulausahdus pelastaa aina.

Laura (Ei varmistettu) http://shakeitoff-laura.blogspot.fi

Kiva, että kirjoitit<3 Tulee aina hymy huulille, kun näkee, että sulta on tullut tekstiä!:)

Elin (Ei varmistettu)

Voi ihanaa, oot ihana. Musta on mitä mahtavinta, että oot ruvennu puhumaan asioista mitä kaikki ajattelee, mutta ei sano. On ok jos ei jaksa, ei haittaa vaikka epäonnistuis, se ei oo vakavaa. Oot kirjotellu niin oivaltavia asioita, että mitätpä sitä ajattelemaan menneitä sen enempää. Ei blogi sua määrittele vaan sä määrittelet blogin, sä luot sun tarinan. Oot päästäny meidät sun pään sisään ja tutustuttu sun syvälliseen puoleen, mikä on musta mahtavaa. Ihanaa on kuinka pystyn samaistumaan lähes kaikkeen mistä kirjotat, se pistää miettimään (PALJON). Samalla tavalla kun hyvä kirja. Mut ehkä kaikkein parasta on se, että tää blogi on kuin aarearkku, koskaan ei tiedä mitä löytää! Ja mitä ikinä löytyykin, niin sympatiat on sun puolella.

Helouuuu! Just kiva teksti, ja näinhän siitä tulikin yllättävän värikäs, kun juttuun mahtui vaikka mitä asiaa! Ymmärrän sua kyllä hyvin tossa kirjoitusasiassa! Musta tuntuu, että siihen rönsyilyyn liittyy monta seikkaa, mutta ehkä tyypillisenä sellainen taiteilijasieluisuus! Kun ei halua kirjoittaa mitään tylsää, eli vain kirjoittaa koska täytyy suorittaa, niin se on "meille" vaikeaa. Tai siis oletan, että itsekin aina haet jotain tunteita kun kirjoitat, mutta arjen vaatteet ja ruoat eivät välttämättä aiheuta mitään tarpeeksi syviä tuntemuksia! Moni sortuu ylipäätään elämään elämää niin hitsin suoritustyylillä, että ei ihmekään kun ollaan stressaantuneita ja väsyneitä... Jatka tähän tyyliin! Syvällisyys on musta kivempaa kun joka pvä tuleva pakotettu postaus ^__^

Sonja (Ei varmistettu)

Moi Kaisa! :)

Oon lukenut sun blogia aika pitkään ja tällä välillä blogin tyylikin on muuttunut aika useaan kertaan. Täytyy sanoa, että mua ei ainakaan haittaa että blogi elää kirjoittajansa mukana. Jos sun ei enää tee mieli kehitellä protskuleivonnaisia, ei niitä kannata ainakaan väkisin ruveta vääntämään, sillä mun mielestä se fiilis näiden takaa välittyy. Sun blogissa onkin aina ollut parasta se fiilistely ja intohimo sitä kohtaan mitä teet. Joskus tekee mieli kirjoittaa vähän diipimpää materiaalia ja se on ainakin mulle täysin ok! :)

Ihanaa kevättä ja älä ota turhaa stressiä blogista, just go with the flow. ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.