Yksi vitun vinkki

Olisin voinut nimetä postauksen "Kuinka elää luovaa elämää?", mutta virheistä viisastuneena en tehnyt niin.

Olen puhunut ja kirjoittanut jonkin verran luovuudesta ja huomannut että ne ovat melkein aina floppi. Yleensä tunnen vahvasti, milloin tekstini tulevat olemaan muille hyödyksi ja saavuttamaan enemmän suosiota kuin muut tekstini, mutta näiden aiheiden kohdalla olen aina arvioinut väärin. Tuntuu, että luovuus-sana ei resonoi niin paljon muissa kuin se resonoi minussa. Että ne suuret oivallukseni ovatkin muille ihan tyhjänpäiväisiä. Joku kuitenkin minussa sanoo, että haluan yrittää vielä muotoilla asiaa.
En tiedä johtuuko floppaus siitä, että moni yhä ajattelee luovuuden olevan jotain taiteellista osaamista. Että osa ihmisistä olisi luovia ja osa ei. Että tämä teksti ei koskisi tai liikuttaisi heitä, sillä siinä puhutaan jostain taidejutuista. Vai johtuuko se siitä että ihmisiä kiinnostaa niin paljon enemmän suorittaminen, 5 vinkkiä pyöreisiin olkapäihin ja lista niistä asioista, joita pitää tehdä tullakseen onnelliseksi, kuin se, että oikeasti pysähtyisi kuuntelemaan? En tiedä.

Tai tiedän. Me ihmisethän haluamme valmiita vastauksia ja absoluuttisia totuuksia. Me pelkäämme niin paljon kääntymistä itsemme puoleen ja kysymistä itseltämme että hei, how you doin', mitä kivaa keksitään tänään, että raivoamme keskustelupalstoilla kun bloggaaja ei antanutkaan sitä sisältöä meille ja meidän elämäämme mitä lupasi. Anna minulle ohjeita! Anna minulle toimintasuunnitelma ja varmuus siitä että se toimii!Minä en voi antaa kenellekään yhtään mitään. Siis konkreettisesti. En voi kertoa mitä sinun pitää tehdä tänään jotta voit tulla onnellisemmaksi. En voi edes kertoa sinulle sitä, ettei sinun kannata syödä vehnää ja juoda Pepsi Maxia, kuten moni tykkää julistaa. Minulla ei yksinkertaisesti ole sellaisia valtuuksia. Tiedän mitä vehnä ja Pepsi Max about tekee kehoissamme, sillä olen opiskellut sen teorian, mutta en voi tietää ovatko ne juuri sinulle juuri tietyssä tilanteessa, tietyssä hetkessä ja tietyssä seurassa nautittuna parasta mitä voit tehdä itsellesi. Ovatko ne juuri ne tarvittavat palaset, jotka pitävät sinun flowtasi yllä. Ja loppupeleissä mikään muu ei ole tärkeämpää kuin flow. Ei ravinteet, ei mikään.

Luovuudessa on kyse juuri tämän flown seuraamisesta. Luovuudella ei välttämättä ole mitään tekemistä taiteiden kanssa, mutta samalla ne ovat toisistaan irroittamaton kaksikko. Toisin sanoen, kun alkaa seurata luovuuttaan, alkaa huomata myös taiteiden hiipivän elämään, sillä taiteet ovat totuus, mutta toistaiseksi voit olla välittämättä taiteista, mikäli ne eivät tunnu sinulle oikealta juuri nyt.
Luovuus on se tila, jossa me synnyimme ja jossa vietimme lapsuutemme. Aikuisena luovuus täytyy siis uudelleenopetella. Sen tehtyäsi sinusta saattaa kuoriutua taiteilija, tai olla kuoriutumatta, mutta se, mitä sinusta varmasti tulee, on vapaampi, valppaampi, muutoskykyisempi, uteliaampi, leikkisämpi, dynaamisempi, inspiroituneempi.

Luovuus antaa sinulle luvan tehdä asioita, joita haluat tehdä. On ok haluta asioita, joita haluaa. On ok uskoa siihen, että sisimmissäsi tiedät. Ja niinhän sinä aina tiedätkin! Sinä tiedät paremmin kuin yksikään ulkopuolinen neuvonantaja. Tai tarkemmin: lapsi sisälläsi tietää.

Luovuus voi olla laulamista parvekkeella tai se voi olla sitä, että nappaat ruokakaupassa suihkusaippuahyllyltä yhden suihkusaippuan kerrallaan, napsautat sen korkin auki, laitat purkin nenän allesi ja puristat hellästi. Teet tämän jokaiselle suihkusaippualle, jonka jälkeen tiedät minkä niistä sensaatioista haluat ottaa mukaan omaan suihkuusi. Ylipäätään luovuudessa on mielestäni kyse aistien, mielitekojen ja uteliaisuuden seuraamisesta. Siitä, että päästää sisäisen lapsensa tekemään päätöksiä. En halua tänä aamulla lenkille, mitä minä sitten haluan? Minä haluan heilutella jalkojani sängynlaidalta ja tutkia varpaitani. Haluan kuunnella teiniaikojeni lempibiisin ja nousta niskaseisontaan. En halua syödä aamiaista, haluan vain kupin kahvia. Haluan venyttää takareidet auki, koska silloin on niin kevyt olo ja sitten haluan järjestellä tavaroitani. Haluan halata itseäni ja haluan soittaa ystävälle, jonka kanssa emme ole olleet tekemisissä vuosiin.Kun alamme tutkia mielitekojamme, olivat ne kuinka hölmöjä, turhalta tuntuvia tai päättömiä tahansa, me pääsemme lähemmäs flown saavuttamista. Ja kun saavutamme flown, tunnemme miten kontrollimme kaikkeen paljon suurempaan katoaa. Meillä ei ole loppupeleissä valtuuksia päättää siitä, mitä elämässämme tapahtuu, mutta ensimmäistä kertaa meillä ei myöskään ole tarvetta tai halua päättää niistä asioista. Huomaamme, että jokin suurempi voima onkin paljon viisaampi kuin me. Se on aina ollut paljon viisaampi kuin me, mutta me olemme koittaneet taistella sitä vastaan säännöillä ja vinkeillä ja aikatauluilla. Henriikka Rönkkösen sanoin "Kun yrittää tarpeeksi kauan uida virtaa vastaan, päätyy lopulta rättiväsyneenä virran viemänä sinne, minne olisi pitänyt päätyä jo ajat sitten."

Luovassa flowssa saamme olla lapsia taas ja aivan kuten lapsina, meidän ei tarvitse yrittää hallita mitään, saamme vain nauttia kyydistä ja tapahtumien kulun omasta rytmistä.

Kommentit

Sallis (Ei varmistettu)

Olen lähes samaa mieltä kuin sinä tässä luovuus asiassa! Mietin kuitenkin että ehkä joitakin ihmisiä pelottaa tuollainen ehkä villikin lähestymistapa elämään :D joillekin järjestys, säännöt ja tiukka aikataulu on just se mitä he tarvitsevat ollakseen onnellisia (en kuulu näihin itse mutta läheisiä kyllä) . Ehkä pointti olikin siis se, että vaikka sinun ajattelumallisi onkin ehkä se tavoite monille, joidenkin kohdalla se voisi johtaa suorastaan ahdistumiseen. Onhan maailmassa kaiken mallisia purkkeja ja joka ikinen kansi ei sovi joka purkkiin!
Ihanaa kevättä Kaisa!

Krisse (Ei varmistettu)

Tämä oli kyllä helvetin hyvä juttu! Mulla oli viime syksynä aivan älytön flow päällä, kaikki tuntu ihanalta, aamukahvi maistu hunajaiselta, sade tuntu siinä hetkessä parhaalta kosketuksella iholla jne. Tän postauksen luettuani aloin miettii et okei missä se flow on nyt? Tajusin, et se hävis siinä vaiheessa ku vaihoin työpaikkaa, ihanan positiivisesta ja kannustavasta ilmapiiristä "vittu tää on paskaa mua ei huvita tehä mitää"-meininkii... Mä oon selkeesti ekstrovertti ja saan ihmisistä tositosi paljon viboja, ni miten ihmeessä voisin olla ilonen jos saan ympäriltäni pelkästään negatiivisia viboja? Ehkäpä tän tajuttuani mun on helpompi alkaa suunnata takasin siihen flowhun, kun tiedostan mitkä tekijät sitä haittaa... kiitoksia siis

Iris (Ei varmistettu) http://www.irisearthling.blogspot.fi

Kiitos tästä kirjoituksesta, pystyn samaistumaan lähes täysin! On hurjan pelottavaa seurata omaa mielihaluaan, sitä sisäistä ääntä joka todella kertoo että pitäisi lähteä matkustamaan ja näkemään maailmaa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.