Yliluonnollisia kokemuksia? Menneisyyden traumoja?

The Good Morning

Snäppi lauloi viime viikolla kysymyksistä ja täältä tulis vastauksia!

Pidätkö yhteyttä lapsuuden ja nuoruuden aikaisiin kavereihin, vai jäikö ne, kun muutit Helsinkiin?

En oikeastaan pidä lapsuuden aikaisiin kavereihin enää yhteyttä, mutta tärkeimpiin ystäviin kyllä. Yksikään näistä ystävistäni ei tosin jäänyt Mikkeliin, vaan suurin osa asuukin nykyään Helsingissä. Koko lapsuudenaikainen paras ystäväni on myös edelleen paras ystäväni. Viime yönä olimme lentokentällä kuusi tuntia ja koitimme päästä nykiin muta hukkasimme lentolippumme koko ajan, emmekä löytäneet porttia. Lopulta missasimme lennon ja jouduimme jollekin bileristeilylle, jossa oli tosi-tv-tähtiä ja räppäreitä. Harmitti.

Miks ootte halunnu tuoda suhteenne laadun eli avoimuuden julki ja puhua siitä niin paljon ja tuoda kaiken ihmisten tietoon?

Heh. No tämä suhde on ollut meille molemmille jotain niin hämmentävän siistiä, että ollaan haluttu tuoda se myös muiden tietoisuuteen siltä varalta, että tällainen ratkaisu voisi tuoda joillekin muillekin oivalluksia. Ja saamamme massiivisen palautteen perusteella onkin! Homma siis resonoi jengissä.

Yliluonnollisia kokemuksia?

Hmm... Mikä on yliluonnollista? Koen että meidän koko elämämme täällä on aika yliluonnollista, ja toisaalta missään; merenneidoissa, kummituksissa tai yksisarvisissa ei ole mitään yliluonnollista. Me luomme oman todellisuutemme. Eli jos yliluonnollinen on kaikkea sitä, minkä olemassaoloa tiede ei pysty todistamaan, niin siinä tapauksessa koko olemiseni kokemus on aika yliluonnollinen. Mieleeni ei tule mitään yksittäistä yliluonnollista kokemusta, mitä nyt sähköt reagoi joskus vahvasti ihmisten ja tapahtumien energiaan. Mutta suhtaudun tämän tyyppisiin "yliluonnollisiin" kokemuksiin aika rennosti, sillä mielestäni ne ovat luonnollisia. :D

Käytätkö itse ollenkaan lehmänmaitotuotteita, sokeria ja gluteenia?

Hehe. On kyllä tullut paljon paasattua niiden terveyshaitoista. Tällä hetkellä käytän aika paljonkin. Jostain syystä kroppa diggailee niistä nyt tosi paljon. Aina ei. Suhtautumiseni ruokavalioon on rento, mutta tiedostava. Voi syödä mitä mieli tekee, kunhan tietää tarpeeksi ravinnosta ja on herkistynyt kropan antamille merkeille. Sitten kun huomaan että hyvä oloni kärsii; olen väsynyt, kiukkuinen tai ihon kunto huononee, osaan vähentää juuri noita kysymyksessä mainittuja asioita ruokavaliostani. Sillä usein homma taas tasapainottuu. Aika pitkälle ravintoasioissa pääsee ihan sillä, että tunnustelee mitä tekee mieli. Ehdottomuus on minulle elämäniloa rajoittava tekijä, enkä pidä sen kieltävästä energiasta. Mitä monipuolisemmin syö, sen kivempaa on, ja usein myös sen paremmin voi!

Ootteko Samuelin kanssa kaksoisliekkipari?

Haha, ollaan me sitä mietitty! Kyllä tää tosi erilaista on kuin mikään edellisistä suhteistani, mutta uskon että meille kaikille on olemassa monia "Oikeita". Kaksoisliekkiparihan tarkoittaa käsitykseni mukaan sitä, että yksi ja sama "origin" on jakautunut inkarnoituessaan feminiiniksi ja maskuliiniksi, ja nämä kaksi tiedostaa toisensa olemassaolon tässä maailmassa, vaikka eivät olisi koskaan tavanneet. Twinflamet eivät siis läheskään aina kohtaa. Oma twinflame-pari saattaa olla elänyt tuhat vuotta sitten, tai syntyä vasta tuhannen vuoden päästä, eli en ehkä neuvoisi kenellekään odottamaan oman liekkiparin löytymistä, heh. Meillä ei Samuelin kanssa ole kylläkään ollut ehkä missään vaiheessa twinflameen (käsittääkseni) kuuluvaa "tulisuutta ja vahvoja tunteita", vaan pikemminkin soulmate-tyyppistä rauhaa ja tunnetta siitä, kuin oltaisiin aina tunnettu. Tulevasta ei voi tietää, mutta tässä hetkessä Samuelin kanssa oleminen tuntuu todella hyvältä, ja hauska nähdä miten meidän suhde kehittyy, ja mitä sillä on meille annettavaa tässä elämässä.

Lisää tästä aiheesta: Onko jokaiselle olemassa se oikea?

Onko sulla traumoja menneisyydestä, jotka vaikuttaa vieläkin sun elämässä?

Tottakai. Meillä kaikilla on, ei vain välttämättä samassa mittakaavassa. Kaikista traumoista me ei olla edes tietoisia. Mieleeni tulee eräs yksittäinen tapahtuma kahden vuoden takaa, josta kylläkään en koe tarvetta ainakaan vielä puhua julkisesti, vaikka aihe sinällään tärkeä onkin. Itseasiassa nyt kun mietin, miksi siitä olisi niin vastenmielistä puhua, niin en koe identifioituvani siihen, mitä tapahtui, vaikkei traumoihin/menneisyyden tapahtumiin nimenomaan tarvitse identifioitua! Me ei olla sitä, mitä meille tapahtuu, vaikka "kannetaankin" sitä aina mukana.

Onko elämä elämisen arvoista? Mitä asioita arvostat sun elämässä eniten?

Todellakin on! Aina ei ole ollut, mutta tuntuu, että olen eritoten tänä vuonna oivaltanut jotain sellaista, jonka jälkeen se tulee aina olemaan elämisen arvoista. Silloin kun oli vaikeaa, ja olin maailmantuskissani aika masentunut, tuntui itsestäänselvältä, että vika on maailmassa, ja että minä olen tämän maailman uhri, kun synnyin tänne ja nyt joudun kärsimään täällä. Näin jälkeenpäin sitä huomaa, että heijasti omia ongelmiaan ympäröivään maailmaan. Me nähdään maailma aina sellaisena kuin me itse ollaan. Se on konkreettisin kokemukseni siitä, kuinka luomme oman todellisuutemme. Maailmassa on ihan yhtä paljon hyvää ja huonoa. Jin ja jang. Pelko on se, joka saa sen huonon näyttämään ylivoimaiselta. Kun antautuu elämälle, pääsee pois pahuuden vankilasta. Arvostan elämässäni kaikkein eniten terveyttä ja mahdollisuutta liikkua. Liikkumiskyvyn muutaman kerran menettäneenä tajuaa, kuinka tärkeää se on. Sen lisäksi tietysti arvostan rakkautta. Sen tuntemista, sen kokemista, sen luomia muistoja ja rakkaita ihmisiä. Seuraavaksi eniten arvostan vapautta, joka lopulta mahdollistaa minulle onnellisuuteni.

Kiitos kun luet! Sitä arvostan myös älyttömän paljon.

&

Instagram: kaisaminni
Snapchat: kaisaminni
Facebook: The Good Morning
Youtube: KAISAMBU

Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.