Ylioppilaille

Eikö olekin aika ihanaa, että asiat eivät koskaan ole täydellisesti? Ja juuri siksi ne ovat tavallaan koko ajan täydellisesti. Paskan määrä on vakio, tapaan aina sanoa. Ehkä se ei ihan vakio ole, mutta ainakin aina suurempi kuin nolla. Sen kun tiedostaa, niin yleensä mielenrauha lisääntyy kummasti.

Minulle tulee niin tästä vuodenajasta mieleen kaikki kevään onnellisuusjuhlat. Ylppärit, päättärit, valmistujaiset ja niin edelleen. Kun juhlitaan sitä että jokin päättyy ja jokin uusi alkaa. Kevät on siihen täydellinen ajankohta.

En saanut tänä vuonna kutsua ylioppilasjuhliin, mutta haluaisin kovasti mennä seuraamaan jotain lakitusta ja haistelemaan sitä tunnelmaa. Ylpeyden ja onnellisuuden tuoksua, jossa on aina pieni vivahdus pettymystä ja pelkoa. Kun kaikki ovat niin päättäväisiä, vaikka todellisuudessa aika hukassa, eivätkä he vielä edes tiedä kuinka hukassa. Hirveä duuni takana ja hirveästi skumppaa edessä. Se on liikuttava tunnelma se.

Jotkut ovat stressanneet itsensä kipeiksi koko kolmen vuoden ajan ja jatkavat samaa rataa lopun elämäänsä. Se "voin relata sitten kun..." ei koskaan tullutkaan. Toisilla saattaa olla takana vähän rennompi kolmivuotinen, ja karu maailma paljastuu vasta kohta... Tai siis mikä karu maailma?

Kaikki aina järjestyy. Ihan joka kerta.

Ei maailma koskaan ole sitä miltä se näyttää, vaan minkälaiseksi sen tekee. Aikamoinen kliseiden klisee mutta tuonkin tajuaa vasta sitten kun sen itse konkreettisesti kokee.

Omista ylppäreistä jäi niin hyvä muistijälki, että painan tulevana perjantaina lakin päähän pelkästään ylpeänä. Ja vähän myös haikeana. Ensimmäinen vappu ylioppineena.

Kommentit

Annji (Ei varmistettu)

kaisa et uskokkaan kuinka hyvään saumaan tää tuli<3 tuntuu kun koko elämä ois kaaoksessa ja kauhea stressi kaikesta....kai kaikki oikeastikkin järjestyy....Joskus :)

auli (Ei varmistettu)

kiitos kaisa tästä postauksesta! olen itse tämän kevään ylioppilas. nuo mietteesi ovat niin tosia... nautitaan kaikki me valmistuvat - ja aiemmin valmistuneet!:)

JJ (Ei varmistettu)

Ja joskus, se elämä ei järjesty juuri silloin kun on saanut ylioppilaslakin. Tai tradenomilakin, tai minkä tahansa tutkintopaperin ulos. Joskus se järjestyy toisella tavalla kun jättää koulut sikseen ja menee töihin. Kunnes sielläkään ei oikein järjesty, niin menee sitten takaisin kouluun. Ja toivoo, että nyt sitten järjestyisi..Elämä on kuitenkin kantanut tähänkin asti..

Laura (Ei varmistettu)

Piti lukee kahdesti tää, koska oli vaan niin hyvin kirjotettu teksti! Mulla just lukio loppunu ja lääkiksen pääsykokeet edessä. Pitäis jostain vielä hankkia kesätöitä, alkaa suunnittelemaan muuttoa toiseen kaupunkiin opiskelujen perässä ja treenata kesäkuntoon.. Hirveän stressaavaa aikaa mut jotenki tosi levollinen fiilis jäi tästä. Kiitos :)

jenna (Ei varmistettu)

Voi ei... mun elämässä tuntuu kaikki kaatuvan just päälle ja sinä, just sinä Kaisa sanoit oikeet sanat! Kiitos!

hahaha! Paskan määrä on vakio, loistavasti sanottu ! :D alan käyttämään ;) Ja muutenkin taas hyvä postaus, sun tyyli kirjoittaa on niin mahtava :)

Laura (Ei varmistettu)

voi ei, tää postaus tuli kyllä ihan täydelliseen saumaan! <3 t. yks ihan hukassa oleva tuleva ylioppilas

Henrietta (Ei varmistettu)

Täällä myös yksi tämän kevään tuleva ylioppilas! Ja odottelen sitä päivää kun saa relata, voi kun vaan stressaisin vähemmän, projektina onkin oppia ottamaan rennommin. :)

Melina (Ei varmistettu)

Komppaan edellisiä, yks täysin hukassa oleva tuleva ylioppilas täälläkin.. pelottaa ja ahdistaa ja pääsykokeisiin lukeminen ei vois vähempää kiinnostaa kun ei edes tiedä mitä haluaa opiskella. Ihana teksti, kiitos. Ehkä se elämä vielä kantaa sinne minne on tarkoituskin :)

Saana Väliheikki
LAVLI

Yhdyn täysin tuohon "lepään sitten kun" joka ei koskaan tullutkaan. Heti kirjoituksista töihin, töiden ohessa pääsykokeita, pääsykokeista kouluun ja loputon kiire valmistua jälleen.

D-you

Tää tuli niin oikeeseen aikaan, hyvä teksti, kiitos! Kaikki tunneskaalat ilosta pettymykseen ja suruun käyty kevään aikana. Pikkuhiljaa alkaa ehkä valottua mitä tekis, tai ei sittenkään, en tosiaan tiedä..

Ems (Ei varmistettu)

Itselläni oli kaksi vuotta lukion ja yliopistoon pääsyn välissä, ja vaikka kävin aika pohjalla noiden vuosien aikana muutamankin kerran, tajuan nyt niiden olleen järjettömän kasvattavia. En todellakaan olisi sama ihminen kuin mitä nyt olen ilman muutamaa epäonnistumista ja suunnattomuutta. Viestinä siis kaikille valmistuville: älkää huolestuko, vaikka seuraaville vuosille ei löydykään pakettiratkaisua. Eläkää. Iloitkaa. Olkaa vapaita. Jokainen vastoinkäyminen vie siihen suuntaan, johon teidän on tarkoitus mennä. Asioiden on tapana järjestyä ja jonain päivänä palapelin palaset loksahtavat paikoilleen ja ymmärrätte jokaisen elämänkäänteen tarkoituksen.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.