Ladataan...
The Good Morning

Tiedättekö, mikä on hyvä keino motivoida itsensä saamaan uuden kämpän sisustus valmiiksi? Lyödä kauan puhuttujen tupareiden päivä lukkoon eli määrittää sisustukselle ja muulle piiperrykselle konkreettinen deadline. Ja ilmoittaa tupareista myös vieraille juhlallisin menoin FB-kutsulla, jolloin kynnys perua juhlat kasvaa. Johan tuli kiire ravata matto-ostoksilla, mikä on tuntunut pitkään niin vaivalloiselta...

Mattoja, mattoja. Matot ovat varmasti olemassa ainakin siitä syystä, että lattialla on niin mukavaa maata kun tulee baarista tai salilta. Luulen myös, että ihmisten kiintymys johonkin pehmeään jalan alla kantautuu ajoista, jolloin olimme eläimiä ja rakensimme pesiä. Ihme ettei rättejä ripustella myös seinille ja kattoon tuomaan lämpöistä turvaa. Ai niin joo, ryijyt! And suddenly everything makes sense…

Tätä kämppää on oikeastaan nakuteltu kondikseen siitä lähtien kun toukokuussa tänne muutimme. Nyt syksyn hiipiessä kaikki (seinien maalailut, kalusteiden keräilyt, nojatuolien verhoilut) alkaa olla valmiina ja voimme siirtyä siihen olennaiseen eli valmiissa kämpässä asumiseen ja mikä tärkeintä: sen juhlistamiseen! Mitä tupareihin tulee niin mielummin myöhään kun ei ollenkaan. Ja mielummin myöhään ja valmiina kuin asap ja rempallaan. Koitan lähinnä tässä vakuutella, että on ihan ok pitää tuparit neljän kuukauden päässä muutosta.

Melkein hävettää, kun kerroin teille joskus toukokuussa, että saatte kurkistaa kämppään kokonaisuudessaan "pian", mutta varsinaista kämppäpostausta ei koskaan kuulunut. No, nyt voin luvata ainakin 80%:n todennäköisyydellä sen tulevan lähiaikoina. Eihän tämä mikään erikoinen lukaali ole, perus pikkukaksio parvekkeella, mutta omasta mielestäni hyvin kotoisa sellainen. Mikä voi toki myös johtua siitä, että ovessa lukee vain yksi sukunimi. Instagramissa kämppä on vilahdellut kyllä aika paljon.

Laskin juuri, että olen asunut Helsingissä päivälleen huomenna tasan puoli vuotta (hyvänen aika!), ja aika tuntuu hädin tuskin kahdelta kuukaudelta. Minne aika oikein valuu? Kuinka olen ehtinyt tässä ajassa asua kahdessa eri kämpässä ja kutsua kumpaakin kodiksi?

Mamma kävi tänään visiitillä ja toi tapansa mukaan takakontillisen kaikkea hyvää. Oman puun omppuja sekä niistä keitettyä omenahilloa, omien puskien äpäkkää mustaherukkamehua, itse kasvatettuja sipuleita sekä punaviini-valkosipuli-marinadissa maustuvaa isän metsästämää hirvenlihaa, joka iskettiin täällä uuniin. Ainiin, ja kukkia tuomaan syksyistä väriä partsille. Ihana, maailman paras äiti ja sen metsästäjä. <3

Arvatkaa, mitä tuosta isosta omenakasasta syntyy? Ainakin vuoallinen omenaproteiinipiirakkaa!

Huomenna alkaa tuparien valmisteluviikko. Kotoilu on niiiin jees! Ja täällä tuoksuu niin taivaallinen hirvenliha, joka on muuten tajunnanräjäyttävää ruisleivän päällä omenahillon ja täyteläisen juuston kanssa...

Share

Ladataan...
The Good Morning

Kävelin pitkin Aleksanterinkatua ja etsin jotain kivaa kahvilaa, jossa olisi terassi, mihin istahtaa kirjoittamaan. Königin mustanpuhuvat sohvat houkuttelivat minut luokseen, vaikkei paikka varsinainen kahvila ollutkaan. Tilasin kahvin ja kaivoin läppärin syliin. Mistähän sitä tänään kirjoittaisi? Mikään vanhoista luonnoksista ei oikein tuntunut ajankohtaiselta ja koitin ideoida jotain uutta. Mitä olen viime aikoina miettinyt? Mitä mielen päällä on juuri nyt?

Kesken ajatusteni minua lähestyi ulkomaalainen nainen ruusukimpun kanssa. Hän tarjosi minulle ruusua. "No, thanks", vastasin hymyillen. Jouduin sanomaan saman vielä pari kertaa, ennen kuin hän siirtyi tarjoamaan sitä viereisellä sohvalla istuvalle miehelle, jolla oli juuri sopivan pituinen sänki ja päällään skarppi puku. Tilanne oli mielenkiintoinen.

"Give it to her. I'll pay for it. How much is it? Give it to her, just to remind her that she is female and she's beautiful"

Ehdin läväyttää leveän hymyn, kiittää, vastaanottaa ruusun naiselta ja tuoksuttaa sitä. Mies kaivoi rahat naiselle ja ryntäsi puhelimeen muualle. Pian hän tuli takaisin, hyppäsi kahvilan eteen parkkeeratun maasturin rattiin ja ajoi pois. Hänen teensä jäi höyryämään pöytään. Ja kas näin, minulle tupsahti aihe, josta kirjoittaa. Kiitos, komistus.

Olen viime aikoina miettinyt paljon tapahtumia ja sattumia, jotka tupsahtelevat elämiimme "kuin tilauksesta". Monet ihmettelevät: "Miten sulle aina tapahtuu kaikkea?". Olen myös miettinyt, kuinka muotoilen tämän ilman, että kuulostan hörhöltä, mutta uskon, ettei ole olemassa "sattumia" eikä ole välttämättä olemassa tuuria. Liian monet elämäntapahtumani ovat todistaneet hämmästyttävän pätevästi kaikella olevan tarkoituksensa.

Sen sijaan uskon, että jokaiselle meille on järjestetty kasapäin erilaisia tilanteita ja mahdollisuuksia, kun osaamme vain pyytää ne luoksemme ja sitten huomata ne. En usko, että mitään hienoa ja pysyvää tulee etsiä, pakottaa ja koittaa pitää yllä väkisin, vaan uskon, että kun lakkaamme yrittämästä, asiat järjestyvät haluamallamme tavalla. Se nimittäin toimii myös silloin, kun emme välttämättä edes tiedä tarkkaan, mitä haluamme, mutta jokin nykyisessä tilanteessa tuntuu tökkivän. Kun rauhotumme ja ajattelemme asioista mielekkäällä tavalla, luomme myönteisen kuplan ympärillemme, ja jotain ihmeellistä alkaa tapahtua. Aina ei tarvitse tapahtua suurta, sillä jokaikinen pieni tapahtuma johdattelee meitä kohti suurempaa.

Tarinan opetus:

Königissä käy potentiaalista porukkaa.
Herrasmiehiä on yhä olemassa.
Kun ylimääräistä rahaa löytyy, sen pystyy muuntamaan pienellä vaivalla iloksi.
Ruusunkaupittelijat ja muut kerjäläisyrittäjät: iskekää naisten lähellä oleviin miehiin!
Sain uuden tarinan "miehet ovat ihania" -kokoelmaani.
Tilannetaju on erittäin seksikäs ominaisuus.

Ps. Samaan teemaan liittyen: Muistin juuri, että melkein tasan vuosi sitten, viime syksynä, kävellessäni kadulla siskoni ja äitini kanssa, joku mies tuli antamaan minulle ruusun. Kirjoitan harvoin sattumuksistani blogiin, mutta juuri siitä satuin kirjoittamaan. Tarina löytyy täältä.

Maagista viikonloppua!

Share

Pages