Ladataan...
The Good Morning

Blogitauon aikana tuli enemmän ja vähemmän fiiliksiä siitä, että olisipas ihanaa kirjoitella blogiin taas. Eräs sellainen hetki oli kuitenkin niin vahva etten pääse siitä yli enkä ympäri ellen päästä sitä nyt ulos. Nimittäin.

Käytiiin vähän hulluilla päivillä.

Oli aika hauskaa...

Oltiin varauduttu kiireiseen ilmapiiriin ja tungokseen ja osta osta! Ja touhutonttu-musiikkiin ja heräteostoksiin ja tarjoushaukkailuun mutta EI! Kakesta edellämainitusta häsläyksestä huolimatta päädyttiin kävelemään hidastetusti ja kylmän viileästi kohteemme luo. Se oli mielenosoitus.

Syy miksi ikinä perseeni raahasin tuonne kamalaan kulutusjuhlaan oli nimittäin välttämätön peruselintarvike: Ben & Jerry's, jonka tarjous oli lähestulkoon kiihottava: kaksi euroa halvempi hinta kuin normaalisti! Se oli mielestäni tarpeeksi hyvä syy ostaa purkkeja 13 kappaletta ja kuljettaa ne kylmäkassissa kotiin ja sijoittaa sulatettuun sekä tyhjennettyyn pakastimeen. Ne purkit sai aika hyvän kodin, vaikka itse sanonkin.

Tämä kolmentoistatoista purkin arsenaali on herättänyt keskustelua niin suvun kesken kuin koulussakin. Osa ei vain ymmärrä, mitä kukaan tekisi kolmellatoistalla purkilla jätskiä. Ja vielä noin kallista!

Ensinnäkin kyseessä ei ole jäätelö, vaan Ben&Jerry's, joka on vähän niin kuin elektroniikan Apple ja tehosekottimien Vitamix. Toisekseen, ei ole mitään ihanampaa tunnetta kuin tieto siitä, että pakastimessa odottaa yllä oleva näky.

Kuinka olen ylipäätään pärjännyt tässä harmaassa elämässä aiemmin ja jaksanut jopa hymyillä silloin tällöin? Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee välittömän pääsyn Ben & Jerry's purkkien ääreen ja jos näin pienellä investoinnilla voi nosta elämänsä laatua, niin se kannattaa tehdä!

Share

Ladataan...
The Good Morning

Kiitos ihanasta vastaanotosta täällä uudessa blogissa! Tulin hyvälle tuulelle ja pelko kaikkosi koloihinsa. Ehkä täällä asetutaan!

Ajattelin että olisi ensisijaisesti ihan relevanttia kertoa muutamista muutoksista elämässäni.

Elän siinä mielessä herkkiä aikoja, että käynnissä on eräänlainen identiteettikriisi. Nimittäin.

En ole enää hakaniemeläinen, vaan töölöläinen. Tilanteen vakavuus ei ehkä täysin aukea kaikille, varsinkaan ulkopaikkakuntalaisille, mutta kyse on hyvin suuresta muutoksesta Helsinki-kuplassa elävälle.

Olen asunut Kallion kupeessa yli puolitoista vuotta eli koko Helsingissä asumiseni ajan; kahdessa eri asunnossa. Kulmat ovat siis tulleet tutuiksi aina lähikauppojen myyjiä myöten.

Hakaniemi-Kallio-akselilla vallitsee rennohko, urbaani ilmapiiri. Oikeastaan juuri mikään katukuvassa ei onnistu yllättämään. Kaikkeen on totuttu. Aluetta värittää myös persoonalliset ja tyylitietoiset pukeutujat, mikä takaa ihanteellisen ilmapiirin astua ovesta ulos oikeastaan missä releissä tahansa. Pyjama ja buutsit voidaan parhaimmillaan tulkita äärimmäisen tarkoituksenmukaiseksi ja mielenosoitukselliseksi asukokonaisuudeksi.

Viime viikolla sitten muuttaa pamautin Etu-Töölöön.

Kas, enää ei olekaan yhtä ok mennä jätesäkissä kauppaan hakemaan kevytmaitoa ja 15 denierin sukkahousuja. Enää ulos astuessa kadulla ei tervehdikään narkit, deekut ja parikymppiset luihut pojat kantamassa pakastepizzaa, vaan nyt siellä kävelee vanha arvokas väki! Leuka pystyssä. Perästä tulee töölöläisperhe, jonka pienet lapset kirmaavat pyörillä ja potkulaudoilla aivan miten sattuu, eikä heitä kaitseta vainoharhaisesti, kuin minkä tahansa kulman takaa voisi astua esiin itse saatana. Sen sijaan joka kadun kulmassa tervehtii väärin pysäköity Audi tai Bemari.

Kulttuurishokki. Sopeutumisongelma. Mutta kyllä tämä tästä. Pidän Töölöstä! Olen onneksi ostanut mustan baskerin talven varalle, jonka nimesin töölöbaskeriksi. Vielä pitää muistaa pukea kauppaan mennessä ulkovaatteet päälle niin hyvä tulee.

Eilen yöllä en saanut unta, joten lähdin tutkiskelemaan, miltä täällä näyttää kun on märkää, pimeää ja syksyisen värikästä. Kieltämättä ihan kiehtovalta.

Share

Pages