Ladataan...

Aah, en kestä! En vain kestä sitä faktaa että on joku jonka kanssa syödä aamiaista. Niin yksinkertaista, niin arkista, niin parasta. Rakkautta ja kahvia. Minun mielestäni ihminen ei juuri muuta tarvitse.

.. paitsi kivana lisänä tietysti munia, pekonia, tuoretta ananasta (tai jotain supertrendikästä satokausihedelmää kuten Piel de Sapo -melonia) ja hampunsiemenillä koristeltua suolaista, pippurista ja sitruunaista avocadomössöä. Sitten se on jo aika onnellinen.

Saisinko vain istua tämän pöydän ääressä iltaan asti? Joka päivä? Koko lopun elämäni?

Ladataan...

Eikö olekin aika ihanaa, että asiat eivät koskaan ole täydellisesti? Ja juuri siksi ne ovat tavallaan koko ajan täydellisesti. Paskan määrä on vakio, tapaan aina sanoa. Ehkä se ei ihan vakio ole, mutta ainakin aina suurempi kuin nolla. Sen kun tiedostaa, niin yleensä mielenrauha lisääntyy kummasti.

Minulle tulee niin tästä vuodenajasta mieleen kaikki kevään onnellisuusjuhlat. Ylppärit, päättärit, valmistujaiset ja niin edelleen. Kun juhlitaan sitä että jokin päättyy ja jokin uusi alkaa. Kevät on siihen täydellinen ajankohta.

En saanut tänä vuonna kutsua ylioppilasjuhliin, mutta haluaisin kovasti mennä seuraamaan jotain lakitusta ja haistelemaan sitä tunnelmaa. Ylpeyden ja onnellisuuden tuoksua, jossa on aina pieni vivahdus pettymystä ja pelkoa. Kun kaikki ovat niin päättäväisiä, vaikka todellisuudessa aika hukassa, eivätkä he vielä edes tiedä kuinka hukassa. Hirveä duuni takana ja hirveästi skumppaa edessä. Se on liikuttava tunnelma se.

Jotkut ovat stressanneet itsensä kipeiksi koko kolmen vuoden ajan ja jatkavat samaa rataa lopun elämäänsä. Se "voin relata sitten kun..." ei koskaan tullutkaan. Toisilla saattaa olla takana vähän rennompi kolmivuotinen, ja karu maailma paljastuu vasta kohta... Tai siis mikä karu maailma?

Kaikki aina järjestyy. Ihan joka kerta.

Ei maailma koskaan ole sitä miltä se näyttää, vaan minkälaiseksi sen tekee. Aikamoinen kliseiden klisee mutta tuonkin tajuaa vasta sitten kun sen itse konkreettisesti kokee.

Omista ylppäreistä jäi niin hyvä muistijälki, että painan tulevana perjantaina lakin päähän pelkästään ylpeänä. Ja vähän myös haikeana. Ensimmäinen vappu ylioppineena.

Pages