Ladataan...
The Good Morning

Tämä kesä on toinen Helsinki-kesäni. Paljon on koettavaa mantereellakin, ja täten pääsin vasta nyt tutustumaan ehkä yhteen suosituimmista Helsingin edustan saarista. Saaret ovat stadin luonto, alan metsien reunoilla kasvaneena ymmärtää. Nyt voin ruksata Suomenlinnan, Lonnan, pizzalla käynnin ja Skifferissä ja Käärmeluotojen lisäksi myös ihanan uimaranta-/patikointi-/telttailukohteen, uuden lempparini, Pihlajasaaren!

Olen muuten pitänyt näköjään aivan vahingossa viikon kesäloman blogista! Pahoittelut, etten tajunnut ilmoittaa. Se oli suunnittelematon tauko, jonka aikana mm. pelasin vanhaa kunnon The Sims kakkosta (sadepäivät!! ja oikeastaan aurinkoisetkin..), kävin Savonlinnan oopperajuhlilla, vaihdoin grillaamisen muikkujen ja kantarellien paistoon, lähdin päivittäin useaan otteeseen lenkille metsään ja löysin itseni joka kerta syömästä mustikoita pylly pystyssä, kävin Kilkkilässä inspiroitumassa puutarhajutuista, sain PistePisteeltä keikan kasvotusten, söin maailman parasta poikaystäväni valmistamaa kuusi tuntia hautunutta pulled porkia ja kärsin krapulasta yhden päivän ajan. Noin niin kuin tiivistetysti. Snapchatissa minua seuraavat tietävätkin lähes tämän kaiken, heh. (sc: kaisaminni)


Mutta se ihana Pihlajasaari! Damn, eilinen menee kyllä tämän kesän parhaimpiin muistoihin. Ensinnäkin, saavutuamme JT-Linen kuljettamana saareen huomasimme aika pian, ettei siellä ole porukkaa lähes yhtään. Toisekseen, mantereen pilvinen ja tuulinen keli vaihtui lauttamatkan aikana pilvettömäksi taivaaksi ja lämpimäksi tuuleksi. Saaristossa kaikki oli paremmin.

Lähdimme kiertämään saarta rantaviivaa pitkin, välillä poiketen saaren keskellä olevan metsikköön. Juuri ketään ei näkynyt näkynyt missään. Täysi irtiotto aivan kymmenen minuutin päässä mantereen hälinästä.

Tehtiin kaikkia perinteisiä turistit Hesan saaristossa -juttuja. Katseltiin aaltoja ja kokeiltiin veden lämpötila odottaen, että aalto lyö ja ulottuu kurottavaan käteen, käveltiin paljain jaloin hiekkarannalla, hypeltiin kiviä pitkin, leikittiin (tai no, kuka leikki ja kuka ei) lasten kiipeilytelineessä, vedettiin (tai no, kuka veti ja kuka ei) leukoja leuanvetotangoissa ja evästeltiin löydettyämme tuuleton, hanhen ulosteeton, aurinkoinen ja sileä rantakallion kohta. Se kyseinen hetki oli ehkä tämän astisen kesän paras. Enkä osaa oikein sanoa, että miksi.

Pian syömisen jälkeen uhmasin meneväni uimaan, alasti. Ja jopa omaksi yllätyksekseni meninkin, vaikka vesi tuntui nilkkaan osuessa aivan jäätävältä. Liplattavat aallot, kasvoihin osuva aurinko, kaukana menevien isojen laivojen tuuttaus, pieni kirkuminen ja lämmin kahvi vatsalaukussa muodostivat kokonaisvaltaisen kesähulluuden tunteen. Se olikin eka meridippaus tänä kesänä! Palkinnoksi uroteosta tummaa suklaata. Pyyhe(kin) jäi kotiin, joten aurinko kuivatti. ;)

   

Lähdettiin rantahengailun jälkeen vielä syvemmälle metsään ja onnistuttiin löytämään sieltä rauhallinen privaatti pikku mätäs, johon paistoi aurinko. Aseteltiin siihen viltti ja otettiin päikkärit superpehmeän ja paksun sammaleen päällä.

Helsingin saaristot on kyllä kuvauksellisia paikkoja! Helsingin kaupungin liikuntavirasto järjestää tänä kesänä valokuvauskilpailun, jossa pääpalkintona kaksi saunavuoroa Pihlajasaaressa sijaitsevaan Aalto-saunaan! Kuvan tulee olla otettu Helsingin saarissa tai muilla ulkoilualueilla ja se tulee olla Instagramissa tägättynä #liikuntavirasto sekä #Stadiulkona. Kilpailu päättyy elokuun lopussa ja tuntuu että kelitkin vain paranee päivä päivältä. Vielä ehtii viettää kesäpäiviään saaristossa!

 

Share

Ladataan...
The Good Morning

Bloggaamisessa on eräs aika ärsyttävä piirre. Juuri ne asiat ja tapahtumat elämässä, jotka jälkeen päin synnyttävät ajatuksia ja joista haluaa kirjoittaa postauksen, ovat usein juuri ne asiat, joita ei sen erityisemmin keskittynyt kuvaamaan. En tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus...

Eilen ajaa hurauttelimme Taidekeskus Salmelaan. Keli oli kuin morsian. Ei tosin sellainen sekunnissa mieltään muuttava ja "parempi ois luultavasti Pattayalla", vaan lempeä ja iloinen morsian.

Paikka on kuin luotu kuvattavaksi, mutta toisaalta se on ehkä vähän enemmän luotu koettavaksi. Siksi minulla on niinkin täydellisestä paikasta tallessa vain muutama puhelimella räpsitty otos tätä postausta varten. Siispä, menkää ja kokekaa. Vielä tämän kesän aikana!

Salmela on Mäntyharjussa sijaitseva kesäparatiisi. Siellä on helppo hengittää ja silmä lepää niin taiteessa kuin luonnon maisemissakin. Siellä tuntee jostain syystä aina olevansa asioiden ytimessä. Kuinka tunnelma voikaan yhtä aikaa olla pysähtynyt ja virkeä. Ajatuksia herättävä ja rauhoittava. Luksus keskellä landea.

Kaikki on hyvin, siellä ymmärtää. Ympärillä olevalla taiteella on anteeksiantava vaikutus, ja yhtäkkiä muistaa elämän monivivahteisuuden olevan oikeastaan se juttu. Ei suinkaan ikuisen onnen ja ilon. Tämä pitää jostain syystä aina muistaa uudelleen ja uudelleen...

Viime kesänä kävin Salmelassa ehkä alakuloisempana kuin koskaan, tänä kesänä ehkä tyytyväisempänä kuin koskaan. Molemmilla kerroilla lähdin hämmentävän samanlaisilla fiiliksillä pois. Rauhaa ja merkityksellisyyttä, onnesta riippumatta.

Erityisen lämmöllä eiliseltä reissulta muistuu eräs pieni isoikkunainen mökkeröinen. Se oli sisältä täysin valkeaksi maalattu ja kalusteina oli vain muutama keinutuoli, pieni pöytä ja iso avoin kirja. Kirjaan sai raapustella ajatuksiaan elämästä ja sen tarkoituksesta.

Hieroin käsiäni yhteen ja aloin selata, mitä kaikkea ne täällä käyvät ihmiset tässä mökkeröisessä mahtavatkaan ajatella. Oli ihan hiljaista, ulkonta kuului vain puiden havinaa ja me olimme mökissä kaksin. Lueskelin ääneen sieltä täältä:

"Elämä on nautinnon ja epäitsekkään elämisen tasapainoilua"

"Elämän tarkoitus on biologinen. Ihmisellä on tarkoitus siihen asti, kun hän on lisääntynyt"

"Elämässä ei tarvitse tehdä enempää kuin pystyy"

"Prada, Gucci, Louis Vuitton"

"Ilo, intohimo, rauha, viisaus" (oma lemppari!)

"Elämällä ei ole yhtä tarkoitusta. Jokainen luo sen itse"

"Elämän tarkoitus on nauttia siitä!"

"Miettikää työ elämän tarkoitusta, myö eletään sitä!"

"Rakastaa"

"Elämän tarkoitus on leikkiä leluilla ja pitää hauskaa"

"Elämän tarkoitus on kesä"

"Elämän tarkoitus on taiteen kartoitus"

"Elämän tarkoitus on murheen karkoitus"

Kylläpä jäikin paljon lauseita mieleen jopa ihan sanasta sanaan! Kenenkään mielestä elämästä stressaaminen ei tuntunut olevan elämän tarkoitus. Tai työt tai kiiruhtaminen tai muiden kadehtiminen. Elämän tarkoitus ei myöskään ollut rikastua tai menestyä, mikäli oli sitä kirjaa uskominen. Olisin mielelläni ostanut siitä kopion!

Ja tietenkin lopuksi kannettiin mekin kortemme ajatusten kekoon oikein kuusin kappalein. Yritin vaihdella käsialaa. Heh, huono yritys.

Kuitenkin noita kirjoitellessamme mietiskeltiin, että ei sillä elämällä oikeastaan tarkoitusta ole. Vai onko elämän tarkoitus se, että voimme miettiä sen tarkoitusta? Että saamme jotain tekemistä ja ajateltavaa? Miksi ihminen haluaa kaikelle tarkoituksen ja syyn, jotta viitsii tehdä sen? Eikö täällä pallolla voi tallustaa ihan vain "huvin ja urheilun vuoksi"?

Share

Pages