Ladataan...
The Good Morning

No moi! Kuuluisien viimeisten sanojen sijaan sanon nyt kuuluisat ensimmäiset sanat, elikkä kiitos, anteeks ja ei näkemiin vaan oikein mukavaa iltaa taas pitkästä aikaa!

Ensimmäinen lause hoidettu, nyt helpottaa. Aina sen jälkeen helpottaa.

Tuntuu että kun viimeeksi kirjoitin tänne, olin vähän eri tyyppi kuin olen nyt. Mutta siinäpä ei ollut mitään uutta. Ihan perus TGM-kamaa.

Kesäloma landella meni hyvin! Se oli niin pitkä ja kokonaisvaltainen että paluumatkalla takaisin Helsinkiin huomasin sanovani että onpa ihana palata ihanaan Helsinkiin. Töölö tuoksui turvapaikalta, vaikkakin kraanavesi maistui mudalta. Kalliossa asuminen on kivaa, ainakin joka vuosi aina Flow'n ajan. Raitsikoiden jyske oli sydäntä lämmittävä, vaikkakin Rautatieaseman aula ja koko matka sieltä alas metroon oli yhtä inhottava kokemus kuin aina. Ikuinen hate-love-kaupunki sitten kai. Mutta täällä mä oon koska hei, missäs muuallakaan.

Flow oli tunnepitoinen. Itkin, tanssin, humalluin, nauroin, palautin jokaisen tölkin minkä ostin, petyin laskeneeseen ruuan laatuun (vai ovatko omat kriteerit nousseet?), rakastin, ahdistuin, krebasin ja söin jokaisena yönä benkkujenkkua. Sanotaan että 3/5. Tai ehkä 4. Kiva että se oli, mutta kiva että se on ohi. Flow jakaa aina kesän kahteen osioon ja nyt ollaan sillä paremmalla puolella.

Ajattelin taas, että kirjoitan sitten blogiin kun siltä tuntuu ja suihkussa tuntui siltä että nyt. Nyt älähdän ja palaan tauolta, sillä ensi viikolla se saattaa olla jo vaikeampaa. Tässä siis ensiälähdys, jonka ydinasia tulee oikeastaan tässä:

Olen viime päivinä alkanut riisua. Tiedättekö, kun meissä kaikissa on ladottuna hirveä määrä kaikkea turhaa moskaa sen kaikista tärkeimmän päällä. Ehkä näköesteenä, ehkä häpeäpeittona tai muuten vain haarniskana. Olen tullut siihen tulokseen että alastomimmillaan ehkä paras. Tiedän, että aina voi olla vielä vähän alastomampi. Pienin askelin sitä kohti...

Okka, ei sit muuta kun soronoo! Ja mehä palaillaan.

Share

Ladataan...
The Good Morning

No hellurei ja hellät tunteet taas pitkästä aikaa! Pienen postaustauon jälkeen palaan tänne vain kertoakseni että tauko jatkuu. Sorry! Siippa jäi lomille ja aurinkokin saapui sopivasti tänne kylmään Pohjolaan kypsyttämään marjapensaiden satoa, eli läppärin ja Olympuksen voi jättää hyvillä mielin suojuksiinsa pariksi viikoksi. Eikö niin?

Saatiin auto käyttöön ja meinattiinkin nyt roadtripata Flow'hun asti pitkin Suomen maaseutuja! Tällä hetkellä ollaan Pirkanmaalla. Makoilen riippukeinussa ruohonleikkurin, sirkkelin ja vasaran laulaessa ympärillä. Käyn välillä viemässä vettä tuolle katolla heiluvalle landespedelle. Ei raaski nääs katsella katolta tippuvia äijiä näin kauniina hellepäivänä. Muija siis bloggaa ja muut urakoi. Työnsä se on kai kaikilla, heh.

Kesä on tuntunut kyllä ihan erilaiselta kun on ottanut hetkeksi totaalisen irtioton blogista. On voinut silitellä navetan kissanpentuja ilman taka-ajatuksia blogista. On voinut mustikassa läiskiä hyttysiä otsaan miettimättä, että hyttysten v*ttumaisuushan poikisi hauskan postauksen. On voinut hakea raakamaitoa läheiseltä maitotilalta miettimättä mitään reseptejä. On voinut mennä ja tulla ja olla miettimättä syitä tekemisilleen. Elää vain, niin kuin tavalliset ihmiset.

Meitsin kesää voi seurata Snapchatista ja Instagramista nimimerkillä kaisaminni. Sinne päivittelen kyllä ahkerasti koska se on niin noppeeta ja heleppoo hommoo ilman sen kummempia selontekoja.

Jee! Aurinkoisia päiviä kaikille! Ja lomalaiset, tulkeehan sieltä kaupungista maalle. Täällä on mukavaa.

Share