Ladataan...
The Good Morning

Hei nyt on kesä. Aika ihanaa. Tämä on ollut ehkä ensimmäinen semi-seesteinen kesä ikinä. Siis sellainen, ettei koko ajan tarvitse stressata siitä että miten nyt hyödyntäisi hyvän sään ja toisaalta myös sateisen sään. Ehkä suorittaminen on se sana mitä haen. Tavallaan en edes välitä siitä että on kesä. Johtuuko se sitten iän lisääntymisestä vai siitä että tekee jotain itselleen merkityksellistä, en tiedä.

Niin. Saan nauttia kesästä kesäteatterissa. Olen onnekas. Tuntuu aidosti että kesä menee ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien jotenkin "hyötykäyttöön." (Ehkä olen sittenkin suorittaja?) Tarkoitan sitä, että kun saan elää ja hengittää teatteria säännöllisesti, melkein päivittäin, on vain jotenkin... täynnä. Sielu on täynnä. Kaikki muu, mitä tapahtuu on vain plussaa, muttei välttämätöntä. Tiedättekö tunteen? Ei ole tarvetta koittaa keksiä tekemistä ja pitää hauskaa, koska on täynnä jo. Kaikenlisäksi se mielentila yleensä tuo itsestään spontaaneja tapahtumia ja hauskuutta. Ja ne on kivoja hetkiä ne. Mutta niistä ei tarvitse stressata.

Ainoa asia joka painaa mieltäni on se, etten pääse pois Helsingistä kovin pitkäksi aikaa tekemään kaikkia niitä kesäjuttuja, joiden vuoksi kesä on niin parasta. Kuten esimerkiksi oleilemaan Savon syleilyssä Saimaan äärellä. Se saa minut itkemään aina välillä. Helsingissä sielua voi ruokkia, mutta ei se täällä lepää. Ei vaikka kuinka yrittää. Mutta helsinkivankila on pieni hinta siitä että voi tuntea olevansa täynnä. Koska se tunne saa voimaan hyvin.

Olin eilen Taideterassilla, Töölönlahdella. Oletteko käyneet? Upea paikka. Siellä oli viulisti, joka soitti Bachia. Tuliko teille mieleen nais- vai miesviulisti? Veikkaan että mies-, mutta tämä oli nainen. Hän oli iloinen ja raikas. Yllään vihreä mekko. Jaloissaan valkoiset nilkkasukat ja sandaalit. Tukka puoliksi kiinni ja puoliksi auki. Siinä hän soitti. Viereisessä pöydässä istui mies ja nainen, joista vain nainen puhui. Mies istui hiljaa. Nainen ei välittänyt siitä.

Minun ei ole hirveästi tehnyt mieli ottaa kuvia viime aikoina. Olen vain halunnut kirjoittaa, mutten ole saanut sitä aikaiseksi. Haaveilen opinnoistakin kirjoittamisen parissa. Haaveilen siitä, että voisin vain kirjoittaa, eikä minun tarvitsisi kantaa kameraa kaikkialle. Ehkä teen niin, niin kauan kuin tältä tuntuu.

Poltin eilen itseni auringossa. Tänään koitan olla sisällä ennen illan näytöstä. Tosin voisin mennä jonnekin varjoon lukemaan. Se voisi olla ihan hauskaa. Sitä ennen haen vesimelonin kaupasta. Toivottavasti valitsemani yksilö on mehukas, punainen, epäjauhoinen ja makea. Toivotaan parasta. Kylläpä tuntui hyvältä kirjoittaa.

Share