Ladataan...

Voiko kirjoittamista opetella? Voi.

Voiko oppia kirjoittamaan, vaikka ei osaisi kirjoittaa? Voi.

Voinko kirjoittaa kirjan, vaikken osaa kirjoittaa? Voit.Jokainen, joka osaa lukea ja ymmärtää lukemansa, osaa kirjoittaa. Pääsääntö on, että jos osaa ajatella, osaa myös kirjoittaa. Se, miten tietty ajatus muuntuu tietynlaiseksi tekstiksi, on sitten harjoiteltavissa.

Kirjoittaminen on siksi niin ihanaa, että se on äärimmäisen vapaata. Sitä rajoittaa oikeastaan vain kirjaimet ja niiden ääntäminen. Täytyy pystyä kirjoittamaan vapaasti sen puitteissa, että teksti yhä assosioi lukijassa mielikuvia. Toisin sanoen sanojen pitää olla loogisessa järjestyksessä, äännettävissä ja tekstilajista riippuen myös tarkoittaa jotain. Ei tietenkään aina.

Sitä kirjoittaminen on parhaimmillaan, vapaata ajatusten tanssia. Pahimmillaan se on ahdistavinta ja vaikeinta koko maailmassa, ja jos siihen pitäisi ryhtyä, huomaa pian puhdistavansa lattialistoja tai pesevänsä meikkisiveltimiä. Mitä useamman päivän on kirjoittamatta, sitä kauemmas sen helppous tuntuu lipuvan. Minä päätin viime kesänä ottaa härkää sarvista ja tehdä konkreettisen siirron kohti pitkäaikaista haavettani, kirjan kirjoittamista. Ilmoittaudun nimittäin elämäni ensimmäiselle kirjoittajakurssille. Ja siis kaikenlisäksi nimenomaan proosakurssille. Sitä olen himoinnut tehdä aina, mutta itsekritiikki on seissyt edessä. Ajattelin, että siitä pääsee eroon kun sen sietämistä harjoittelee. Ja ehkä siinä sivussa tekstinikin kehittyvät ja pian itsekritiikillä ei olekaan mitään sanottavaa.

No, kuten uuden harrastuksen aloittaminen aina, myös tämä avasi eteeni ihan uuden maailman. Siellä me istuttiin iltaisin pitkin syksyä lähiopetustapaamisissa. Osalla oli edessään läppäri, osalla vihko ja kynä. Siellä sai juoda kärähtänyttä Kulta Katriinaa mustana, se kuului kurssin hintaan. Iltojen rakenne meni niin, että meidän kirjailija-coachimme antoi meille tehtävän, viidestä kahteenkymmeneen minuuttiin aikaa, ja me kirjoitimme. Olimme hipihiljaa ja kirjoitimme. Sitten kun aika tuli täyteen, me hengitimme ja luimme tekstimme muille. Tai siis sai lukea, jos halusi. Minäkin luin ensimmäistä kertaa kuvitteellisia naiiveja tarinoitani ääneen joillekin keski-ikäisille elämäntapakirjoittajille ja se oli aluksi ihan kamalaa. Ääni tärisi ja koitin keskittyä vain kuuluvaan ääneen ja artikulointiin ja lukemisen rytmittämiseen. No, sain hyvää palautetta joka antoi lisää itsevarmuutta ja kirjoittajaidentiteettini proosan areenalla sai jonkinlaisen pohjan. Sitten saimme uuden tehtävän ja kirjoitimme taas. Yksinkertaista.

Ja sitähän se on. Joku sanoi, että kirjoittaja tarvitsee kehittyäkseen vain ämpärillisen liimaa. Sen se kaataa työtuolilleen, istuu siihen ja alkaa kirjoittamaan.

Minulle ajatus siitä, että kirjoittamista voisi harjoitella 5-20 minuutin tehtävillä, oli jostain syystä täysin uusi. Ehkä julkaisutiheästä bloggaajataustastani johtuen olin aina ajatellut, että kirjoittamista opetellaan vain muovaamalla sitä itse tekstiä, jota parhaillaan työstetään, esim blogipostausta, romaania, novellia tai mitä ikinä. Mutta ei. Kirjoittaminen on henkistä pääomaa, ei konkreettista, valmiiksi hiottua tekstiä. Harjoitteleminen ei liity välttämättä millään tavalla itse lopputulokseen. Harjoittelu on aivojen narikkaan heittämistä, halutessaan lyhyen aikarajan sisällä toimimista, mukavuusalueelta poistumista, ensimmäisiin ajatuksiin tarttumista, leikittelyä. Ei haittaa, jos lopputulos on paskaa, se on vain harjoitusteksti.Tällaisia tehtäviä meille kurssilla annettiin. Osan keksin äsken itse. Kirjoita sinäkin sunnuntain kunniaksi pari ja ole armollinen lopputulokselle, saatat yllättyä!

-Kirjoita tämän aamusi ensimmäisistä 10:stä minuutista. Ole niin yksityiskohtainen ja tarkka, kuin pystyt
-Kirjoita teksti, missä joku eksyy/rakastuu/muuttuu
-Soita ystävälle ja pyydä häntä antamaan sinulle 5 sanaa. Ala kirjoittamaan ja sisällytä sanat tekstiisi
-Kirjoita teksti, joka alkaa lauseella "Tänään..." ja loppuu lauseeseen "Huomenna..."
-Kirjoita yhdestä minuutista
-Avaa kirja satunnaisesta kohdasta ja lue ensimmäinen sana/lause. Ota se tekstisi ensimmäiseksi sanaksi. Halutessasi voit valita samalla tavalla myös tekstisi viimeisen sanan/lauseen
-Kirjoita teksti, jonka alkaessa on yö ja päättyessä aamu

Muista asettaa aikaraja, jotta aloitus ei käy liian vaikeaksi ;)

Inspiroivaa sunnuntaita!

Kuvat Tiia Nyholm.

Ladataan...

Miksi hummus pitäisi aina tehdä kikherneistä, kun ihan suomalaisista herneistäkin tulee loistavaa tatinaa? Sitä paitsi saapahan käyttää uhkaavasti tuonelaan siirtyvän näköiset ja tuntuiset avocadot pois lojumasta.

Minä rakastan valkosipulia ja rakastan ruokia, joissa sitä voi nauttia runsain määrin. Jossain vaiheessa elämääni tein päätöksen, että valkosipuli on minulle tärkeämpää kuin ympärilläni olevien ihmisten hyvinvointi (puolison kanssa hyvä diili on syödä valkkaria aina samaan aikaan). Se on kyllä ollut elämänlaatua parantava päätös, suosittelen kaikille!

Tämä on simppeli hernehummus, jota voi käyttää esim levitteenä, dippinä, salaatin kanssa, tortillan välissä tai valkosipulin määrää lisäämällä flunssan, hiivan ja ihmisten karkottajana. Täydellistä!

Hernehummus

1 pussi suomalaisia pakasteherneitä
1,5 pientä avocadoa tai 1 iso
valkosipulin kynsiä maun mukaan (itse laitoin n. 10 ja vähempikin olisi luultavasti riittänyt)
suolaa, pippuria & muita mausteita maun mukaan
tilkka vettä tai oliiviöljyä
tilkka sitruunamehua halutessasi

Kaikki vaan blenderissä tai sauviksella sekaisin. Voila! Maku paranee ja syvenee säilyttäessä.

Mistä muusta voi tehdä herkkutahnaa? Porkkanoista, punajuuresta, kukkakaalista?

Pages