Ladataan...
The Good Morning

Minä vapautin paljon lukossa ollutta kapasiteettia käyttööni, kun opin ettei lahjakkuutta ole olemassa ja minusta olisi mahtavaa, jos muutkin sitä sanaa jatkuvasti käyttävät oivaltaisivat sen. Jotenkin koko sana on sellainen alaspäin vetävä voima joka eriarvoistaa ihmiset meidän omissa pikku päissämme. Että joku onnekas nyt vain olisi syntynyt jonkin "lahjan" kera, eikä hänellä itsellään olisi varsinaisesti mitään tekemistä osaamisensa kanssa? Tai että jonkin luovan asian tekeminen, kuten vaikkapa maalaaminen, tanssiminen, näytteleminen tai valokuvaaminen vaatisi jotain erityistä synnynnäistä lahjakkuutta, jotta siinä voisi tulla hyväksi?

Ööö, ei! Eiköhän me kaikki synnytä samanlaisina huutavina rääpäleinä, jotka eivät osaa vielä muuta kuin juoda ja kakkia. Tietysti rääpäleitä erottaa omat uniikit geenit ja niissä kulkevat mahdolliset taipumukset, mutta että suoranaisia valmiita taitoja? Heitetään se ajatus romukoppaan. Elämämme on paljon antoisampaa niin.
Minä uskon että me yksinkertaisesti olemme hyviä, tai siis "lahjakkaita" niissä asioissa, joita olemme tehneet paljon. Ei Mozart syntynyt neroksi, hänen päivänsä sisälsivät jo alle kouluikäisenä loputtomia tunteja harjoittelua. Mahdollisesti jopa liian kurinalaisestikin, mutta silloin järkevästä lastenkasvatuksesta ei kai ollut niin paljon dataa.

Mehän "valitsemme" asiat, joista me pidämme jo aika nuorina, aika tiedostamattomina. Jotkut lapset tykkäävät temppuilla, jotkut piirtää, jotkut esiintyä, jotkut ratkoa ongelmia. Ja ne kaikki niiden hauskojen puuhien parissa vietetyt tunnit kerryttävät meille sitä taitoa, jota aikuisena sitten vähätellään "lahjakkuudeksi". Anteeksi vain, mutta olen kyllä harjoitellut tämän taidon ihan itse.Ainakin kun mietin omaa lapsuuttani, niin kyllähän minä tein paljon juuri niitä asioita, joissa koen tänä päivänä olevani hyvä, ja joita jotkut kutsuvat minun lahjakkuuksikseni. Tein tanssiesityksiä, sirkusesityksiä ja vappuriehoja parhaiden kavereideni kanssa ja kutsuin koko kadun asukkaat katsomaan niitä. Rakastin esiintymistä ja huomion keskipisteenä olemista. Äänitin kasetille omaa radio-ohjelmaa, jossa vieraili milloin kukakin; joskus joku perheenjäsen, joskus esitin itse vierailijan roolin. Minussa asui myös jo pieni bisnesnainen; pidimme omaa kauppaa talomme edustalla, jossa myimme suklaamunista löytyneitä yllätyksiä ja muuta roinaa. Tosin, heitimme usein ansaitsemamme kolikot läheiseen kaivoon ja rukoilimme Jumalaa, että saisimme vanhemmiltamme luvan yökyläillä tulevan yönä.

Opin kirjoittamaan itsenäisesti jo ennen koulua ja kirjoittelin omia tarinoita ja laulunsanoja vaaleanpunaraidalliseen kirjaan. Lisäksi pidin päiväkirjaa, toivekirjaa ja unikirjaa. Muistan miten intohimoinen olin jo silloin kirjoittamisen suhteen. Se oli niin siistiä, että pystyin laittamaan ajatuksiani ylös, eikä ne enää kadonneetkaan jonnekin ilmaan. Minulle luettiin myös iltasatuja, joista opin Ruman ankanpoikasen ulkoa. Lopulta isäni istui sänkyni laidalla vain kääntämässä sivua ja minä luettelin ulkomuistista koko tarinan sanasta sanaan. Olin aina tarkka sanoista ja lauseista. Ne jäivät mieleeni aina juuri sellaisina, kun ne oli sanottu. Kun meille tuli internet, opin kirjoittamaan tietokoneen näppäimillä ja se jos joku vasta olikin siistiä. Kuvittelin näkymättömän näppäimistön aina eteeni minne ikinä meninkään, ja kirjoitin niille kaiken kuulemani ja sanomani, pilkkuineen, pisteineen ja välilyönteineen. Se oli todella outo tapa ja se naurattaa nykyään. Tapaa taidettiin vähän rajoittaakin joissain paikoissa. Isosiskoni kiivaat sanat "Kaisa, älä kirjota!", ovat jääneet elävänä mieleeni.

Toisaalta taas on niitä asioita, joita en hirveämmin lapsena tehnyt, mutta joissa olen halunnut myöhemmin kehittyä ja sekin on onnistunut, kun sitä on pitkäjänteisesti harjoitellut. Syy miksi aikuisena kehitys ei ole enää niin nopeaa kuin lapsena johtuu varmasti herkkyyskausista - lapsilla nyt vain on psykologinen alttius oppia nopeammin kuin aikuisilla, mutta varmasti myös suurilta osin siitä, että lasten oppiminen on hauskaa. He tekevät siitä hauskaa. Tai itseasiassa he eivät edes ajattele oppimista, vaan sitä, mikä on kivaa, ja tekevät sitä siksi että se on kivaa. Kehitys tulee siinä sivussa. Aikuisuudessa on kuitenkin se hyvä puoli, että taitoja voi harjoitella tietoisesti ja analysoida omaa oppimista. Mutta liian harvoin siitä muista tehdä kivaa.
Miksemme me aikuisetkin siis voisi tehdä oppimisesta enemmän kivaa? On se sitten treenaaminen, terveellisemmin syöminen, piirtäminen, akrobatia, maalaaminen, tanssiminen, näytteleminen, kirjoittaminen tai mikä tahansa, missä haluaa palavasti kehittyä. Avain on siinä, että nauttii siitä, mitä tekee, eikä vain suorita maaliviiva mielessä. Nauttiessa haluaa nimittäin vain tehdä lisää, lisää ja lisää. Ja se, että pitää välillä mennä syömään, on ärsyttävää, niin kuin lapsena. Mutta onneksi sen jälkeen pääsee taas into piukeana, uudella energialla jatkamaan.

Bottom line: Älä ajattele olevasi "luonnostaan" huono jossakin tai kadehdi niitä jotka ovat "luonnostaan" hyviä jossain, mitä sinäkin haluaisit osata. Tällainen ajattelu ei tule viemään sinua sinne, missä haluaisit olla. Ajattele, että nyt tiedät, mitä taitoa haluat harjoitella ja ryhdy toimiin. Ja muista, kehityksellä ei ole rajaa. Vain aikamme täällä pallolla on rajallinen, joten mikset aloittaisi jo tänään matkaa unelmia kohti!

Share

Ladataan...
The Good Morning

Vihdoin! Tukka päivitetty odottamaan kevättä. En usko, että on mitään parempaa pikalääkettä talven runnomalle peilikuvalle kuin kampaamokäynti. Se vain raikastaa koko olemuksen niin, että ihmiset kaduilla luo taas katseita. Rakastan sitä, kun katsotaan silmiin, eikä luovita vain harmaina ohi. Voihan se olla myös merkki keväästä, mutta jostain syystä toisen ihmisen huomaamista tapahtuu aina erityisen paljon silloin, kun on juuri tullut kampaajalta.

Olen raidottanut päätäni vaaleilla raidoilla jo kymmenen vuoden ajan ja tehnyt sen paria syrjähyppyä lukuunottamatta joka kerta samalla luottokampaajallani, kotikaupungissani Mikkelissä. Oma hiustenvärini on sen verran vaalea, että pelkkä raidottaminen riittää pitämään sen kirkkaan blondina. No, nyt kun tässä on kolmisen vuotta jo Helsingissä asuttu, niin ajattelin että olisi varmaan aika löytää oma luottoraidottaja täältä vähän lähempää. Intiimistä kampaajataustastani johtuen ajatus siitä, että istuisin jonkun tuntemattoman nahkaiseen penkkiin ja antaisin hänen tehdä hiuksilleni jotain ilman, että hän tuntee pääni muodon ja luomet kuin omat taskunsa, tietää perheenjäsenieni nimet, ammatit, harrastukset, kuulumiset, ihmissuhdekuviot ja mielenkiinnonkohteet tuntui vain yksinkertaisesti omituiselta. Miten se muka voi tietää mitä minä haluan ja mikä minulle sopii? Ja mistä siinä operaation lomassa sitten juteltaisiin, ellei siskoni ylioppilasjuhlien tarjoamuksista tai siitä milloin äidilläni on kesäloma?

No, kiitos viime kesän kesäteatteriproduktion, tutustuin siellä yhteen meidän maskeeraaja-kampaajista, jolla sattumoisin oli oma parturi-kampaamo täällä Helsingissä, Milvi. Sonjan tapa kiristää, kohottaa ja silottaa kampaukseni ennen näytöksiä sai minut vakuuttuneeksi siitä että tässä on nainen, joka tietää mitä tekee ja vielä nauttii siitä. Hiukseni saikin sitten latistua, harmaantua ja kasvattaa juuriaan koko talven ajan, kunnes tajusin varata ajan hänelle värjäykseen.Ja kyllä kannatti! Taisin nimittäin löytää sen luottoraidottajani. Lopputulos oli juuri se, mitä halusin; kirkas vaalea olematta yhtään harmaa tai tuhkainen. Enkä pistänyt pahakseni sitäkään bonaria, että Milvissä käytetään vain Kevin Murphyn tuotteita. Kevin Murphy on #crueltyfree eli tuotteet ja hiusvärit eivät sisällä mitään eläinperäistä, niitä ei ole testattu eläimillä, ne ovat eettisiä ja pakkauksetkin on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Jos noilla kriteereillä saa hiukset vielä moitteettomaan minttiin, niin en kyllä todellakaan pistä pahakseni sitä, että parannan maailmaa samalla!

Ja miten kauniit pakkaukset!

Milvi tarjoaa meitsin lukijoille 15%:n alennuksen kaikista Sonjan töistä. Elikkäs mikäli innostutte kokeilemaan Sonjan käsiteltävänä olemista, niin mainitkaa jossain välissä operaatiota sana The Good Morning niin kassalla hinta huokenee. Milvillä on muuten myös kätevä 24/7 nettiajanvaraus, jonne pääsee tästä.

Ei muuta kun tukat kevätkuosiin! Miettikää, muutaman päivän päästä voi jo sanoa että vappu on ensi kuussa. Että niin se kevättalvi vain ohi vierähtää. Valoa kohti!

Share

Pages