Ladataan...

Tämä kuvan tyyppi on meitsin idoli. Ihailen häntä. Ihailen hänen villeyttään, mielikuvitustaan, luovuuttaan, kykyään nähdä mahdollisuuksia ja anteeksipyytelemättömyyttään olla juuri hän.Hullua ajatella, että tuo tyttö katsoo minua ylöspäin. Hän ihailee minua ja haluaa olla minä niin kovasti, ettei malttaisi enää olla hän. Minä olen se, joka saa hänet heräämään joka aamu uuteen päivään täynnä intoa ja luottamusta. Hänen suuri haaveensa on olla jonain päivänä minä. Aikuinen. Joka saa tehdä mitä haluaa. Aikuinen, jolle maailma on auki.

Jotenkin sitä miettii, että olenko todella selvinnyt elossa tähän asti? Olenko kaikkien näiden vuosien, sattumien, läheltä piti -tilanteiden, huolimattoman luonteeni ja sairaalareissujen jälkeen edelleen elossa? Kaikki ne seikkailut, ja tässä sitä vaan vielä ollaan ja hengitellään. Miten ihmeessä sain elämältä niin suuren kunnian?

Sen ainakin tiedän, etten elänyt tähän päivään asti vain tuottaakseni pettymyksen tuolle kuvan aarteenmetsästäjälle. Ja niin kauan, kun saan olla elossa, aion olla hänen sankarinsa, ja tehdä todeksi kaikkea sitä, mistä hän määrätietoisesti haaveili, ennen kuin tuli tietoiseksi yhteiskunnasta ja sen luomista höpöhöpö-vaatimuksista.En jaksa uskoa, että unelmoimme lapsena suuria vain siksi, ettemme tiedä realiteetteja ja todennäköisyyksiä, vaan uskon, että juuri ne unelmat ovat meidän syvimpiä tarkoituksia olla täällä. Juuri niiden asioiden eteen työskenteleminen tuottaa meille sieluntyydytystä. Kun alamme aikuisena uudestaan tutustumaan itsemme - eli meihin, kun olimme lapsia - saatamme löytää vahvan väkevällä liekillä palavaa unohdettua intohimoa; aarteita, joiden löytämättömyys olisi ollut loppujen lopuksi pahin onnettomuutemme. Nimittäin pahempaa, kuin kuoleminen fyysisesti, on että kuolemme henkisesti jo kauan ennen sitä.

Kaikki on mahdollista. Saat kaiken, mihin laitat energiaa. Luota. Olet täällä sitä varten.

Staring at your idol straight in the eye and realizing it has been you all the time.

Ladataan...

Landella ollaan. Heräte-lande on paras lande. Se menee näin:

Herääminen Helsingissä + "onpa Helsinki tylsä, voisin lähteä landelle" -ajatus = samana iltana syvällä Savon syleilyssä ihan zen miettien, että kuka se aamupäivän Helsinki-Kaisa oikein oli? Mitä se oikein ajatteli tehdä elämällään? Miksei kaikki ihmiset vaan asu landella ja nauti elämästä ja mansikoista? Täällä ollessa on pakko päästä iltaisin uimaan. Helsingin meriveteen verrattuna lähilampi on kuin linnunmaitoon laskeutuisi. Laitan lumpeen päähäni ja uin ihan yksin. Kuuntelen musiikkia puhelimestani, hengitän. Hiekkaa uikkarin sisässä. Juon välissä vettä: Suomen raikkainta, Suomen parasta. Ilmassa tuoksuu kesäilta ja alkava kesäyö. Lempituoksujani. Olen ihan yksin, mainitsinko jo? Se tuntuu hyvältä mainita uudestaan, sillä se on upea tunne.

Minulla on laukussa vesipullon lisäksi myös autonavain. Auto odottaa parkissa, ja voin halutessani ajaa vaikka koko yön. Ilman päämäärää. Antaa märän tukan levätä olkapäillä ja kuivua hitaasti samalla kun moottoritien valot välkkyvät ohitseni. Tai voin ajaa takaisin kotiin, avata jääkaapin oven ja napata viiden kilon mansikkalaatikosta pari, irroittaa karan ja haukata.

Ja kun sitten olen valmis käymään nukkumaan, saan kömpiä pehmeisiin lakanoihin. On niin hiljaista, että korvien kestää hetki totutella. Tiedän, että tulen nukkumaan kesän parhaat unet. 

Follow your heart - even when it takes you to Eastern Finland with zero plans. (Especially then.)

Pages