Ladataan...
The Good Morning

Hei ystävät! Miten menee? Täällä ainakin ollaan ihan kevään pauloissa. Toin sisälle maljakkoon koivunoksia jokin aika sitten, ja niihin on jo puhjennut hiirenkorvat. Ryöstin siis röyhkeästi kevään luonnolta asuntooni. Ihminen on kummallinen.

Blogin hiljaiselo on ollut raaaaastavan pitkä, ainakin täällä päässä. Tuntuu, että kun blogin energia seisoo paikallaan, niin koko elämän energia seisoo paikallaan. Heh, pitää kai oppia vähän irroittautumaan. Hiljaiselo on liittynyt erääseen "salaiseen projektiin", joka ei itsessään liity blogiin ollenkaan, ja vie tällä hetkellä kaiken keskittymiseni.

Samalla kun aherran projektin parissa, minuun saa olla yhteydessä! Muuten räjähtää pää. Ideoita ja ajatuksia uusia postauksia varten ei juuri nyt omasta takaa irtoa, sillä kaikki ajatukseni pyörivät tämän projektin ympärillä. Siispä, mikäli sinulla on toiveita, otan niitä ilolla vastaan! On nimittäin huomattavasti helpompaa (ja nopeampaa) kirjoittaa, kun tietää mistä kirjoittaa. Ja ilman kirjoittamistahan ei luonnollisesti selviä.

Muutoin, kuullaan kun kuullaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...
The Good Morning

Kysyin instagramin stoorissa teiltä, herättääkö sana "hyvinvointi" positiivisia vai negatiivisia tunteita. Itse olen ollut allerginen sanalle jo kauan ja halusin tietää, onko kyseessä jokin laajempi ilmiö vai henkilökohtainen asennevammani. Kyselyn perusteella jälkimmäinen. 87%:lle vastaajista sana herätti nimittäin positiivisia tunteita. Vastaajia oli noin 1300.

Aloin siinä sitten pohtia, että miksi oksennan henkisesti aina kaikelle hyvinvointilässytykselle, vaikka periaatteessa kirjoitan itsekin hyvinvointiblogia. Tai ainakin kirjoitin. Nykyään kun joku kysyy minkälaista blogia kirjoitan, alan sönköttämään ja luettelemaan kategorioita, jotka eivät liity millään tavalla toisiinsa, tyyliin "vappu, naiseuden voima, erektio..."

Mutta jos johonkin kategoriaan tämä blogi pitäisi väkipakolla tunkea, olisi se kuitenkin varmaan hyvinvointi. Eritoten henkinen sellainen. Miksi sitten kuvat smoothiekulhoista, kukista ja joogamatoista ovat ehkä luotaantyöntävintä, mitä tiedän?

Oikeastaan sana hyvinvointi esiintyy elämässäni nykyään ainoastaan ironisena. Kerran pidimme kahden parhaan kaverini kanssa "hyvinvointibrunssin". Nimenomaan lainausmerkeissä. Tarkoituksena oli joogata, juoda smoothieita ja tehdä kaikkea ärsyttävän trenditietoista, mistä kuitenkin tulee tosi hyvä olo. Siis kaikkea sellaista, mitä emme yleensä koskaan tee yhdessä. Yksinhän minä joogailen ja juon smoothieita joka toinen sekunti, mutta siinä puolestaan ei ole mitään huvittavaa. Se on täysin rationaalista hedarin ja väsymyksen poistoa sekä tehokkuuden lisäämistä. Onnellisuuden lisäämistä ja masennuksen poistoa. Hyvinvointirituaalejani toistaessani en samaistu yhtään siihen median luomaan kuvaan hyvinvoinnista, vaan ennemminkin vertaisin sitä hengittämiseen. 

Hyvinvointibrunssimme meni todellisuudessa niin, että tapasimme toisemme Alepan edustalla ja kaikki oli darrassa. (Olen muutaman kerran vuodessa darrassa, ja juuri silloin satuin olemaan.) Joogata ei jaksanut, mutta smoothiet me sentään tehtiin. Ja ostettiin pussillinen croisantteja ja paistettiin lettuja. Ja naurettiin hyvinvoinnille - hah hah haa!

Suhtautumiseni hyvinvointiin voisi tiivistää näin: Se on ärsyttävä mielikuva ja samalla sen tarjoama elämäntapa on ainoa tapa elää niin, ettei koko ajan koske kaikkialle. Selleriparsakaalimehu ja lenkkeily tuulipuvussa on oikeasti ihan parasta! Mutta tuon lauseen sanominen saa minut välttelemään itseni seuraa.

Olen siis hyvinvoinnin lähettiläs. Jokainen joka ei ole, on hullu. Kaikki epäterveellinen ei paitsi tapa, vaan tekee elämästä myös tosi hankalaa ja rankkaa. Kokeiltu on. Teen nimittäin jatkuvasti pieniä rappiokokeita. Ne menevät näin: "Äh, ihan paskaa tällainen terveysnipotus, milloin minusta tuli näin ärsyttävä sääntöihminen? Pepsi ja patonki se luovan naisen tiellä pitää. Ah, ihana rappio." Kuluu maksimissaan viikko ja olen niin paskana, ettei elämästä tule mitään. Sitten juon vihermehuni, urheilen, itken ja kiitän Jumalaa.

Nämä rappiokokeet ovat kuitenkin osoittautuneet erittäin tärkeiksi ja niillä on sanomansa. Sen sanoman nimi on tasapaino. Liikaa mitä tahansa on aina liikaa. Luulen, että rappioidun säännöllisesti myös siksi, että olen muuttunut ihmiseksi, jonka kanssa en jaksa hengata.

Ehkä niin kutsutun hyvinvoinnin koko ongelma onkin sen kaupallistuminen ja trendikkääksi muuttuminen. En jotenkin usko, että hyvinvointia on koskaan ennen terveysbuumia voitu tiivistää yhteen kuvaan poninhäntäisestä naisesta, joka nauraa salaattiinsa. Olemmeko siis peräti voineet paremmin, ennen kuin paremmin voimisesta tuli juttu? Silloin tuskin on ainakaan ollut yhtä kovia paineita voida hyvin. Toki tietoa on nyt enemmän, mikä on ältsin hyvä juttu.

Joku laittoi kyselyyn liittyen minulle instagramissa aika osuvan viestin: "Asiana hyvinvointi on mulle positiivinen asia. Tykkään syödä terveellisesti ja liikkua. Mutta jotenkin median viljelemä sana "hyvinvointi" tuo silti enemmän negatiivisia fiiliksiä." Mitenköhän tässä on näin käynyt? Jos terveellisesti elävätkin (heh, tai ainakin 13% heistä) vieroksuvat hyvinvoinnin brändiä, niin entä sitten ei-niin-terveellisesti elävät? Kuka hyvinvoinnin kapeasta filosofiasta hyötyy? Eikun joo, yritykset tietysti.

Mitä hyvinvointi on teille? Samaistutteko ajatuksiin? Minulle hyvinvointi taitaa olla kaikkea, mikä antaa minulle ja yhteisölleni fyysisesti, henkisesti tai emotionaalisesti jotain palkitsevaa. Olkoot sitten kuinka ympäripyöreä määritelmä tahansa. Ai niin, ja on lehtikaalin kertomat vitsitkin ihan hyviä. 

Share

Pages