Ladataan...

Ikuinen kesä. Olenko se vain minä, vai onko muidenkin mielestä kesä tuntunut jo nyt ihan älyttömän pitkältä? Koska toukokuu oli niin lämmin, kesän pituus tuntuu tuplaantuneen. Säätkin ovat olleet aika uskomattomat. Olisiko voinut parempia ilmoja sattua kreisikesälleni?

Juhliminen. Olen pitänyt instastoorissa alkoholin jälkeistä valitusseremoniaa ja terveellisen elämän kaipuuhuutoja. Alkaa tuntua, että nyt vihdoin helpottaa ja juhlia on ehkä vain noin kahdet viikossa, joten ehdin olemaan aina viisi päivää terveellisillä teillä! Säännölliset teenit, täältä tullaan! Mutta ensin aion taltuttaa flunssapöpön, joka sai minusta otteen Portugalissa.

Lukijamiitti. Niin kuulkas, se näyttäisi siltä, että ehdittäisiin tänä kesänä vielä tavata! Ajattelin sellaista sinkkumuijien get-togetheriä, johon kaikki heti paniikissa vastasi, että saako parisuhteessa olevatkin tulla, jos on mieleltään ikisinkku. Kyllähän se niin on, että sinkkuus on mielentila, eli tervetuloa vaan kaikki sivilisäätyyn katsomatta! Tai no, ihan kaikki ei mahdu, mutta ilmottelen päivämääristä ym. sitten, kun saan ne järjestettyä, ja katsotaan, millä ilmoittautumissysteemillä sinne tullaan. Sillä aikaa voitte laittaa toiveita kommenttiboksiin. Saa olla korkealentoisiakin! Mitä haluatte tehdä, nähdä, kuulla, katsoa, syödä ja juoda?

Seurusteleeko Kaisaminni? Ei seurustele. Kaisaminni ei tule seurustelemaan pitkään aikaan, sillä Kaisaminni on sitoutunut sinkkuuteen vähän samalla tavalla, kuin parisuhteeseen sitoudutaan. 

Seuraavien päivien plääni. Vanha ystäväni tulee tänään luokseni Jyväskylästä pariksi päiväksi. Ihanaa! Flunssapöpö tosin iski vähän huonoon saumaan, mutta parantelen täällä inkiväärillä, valkosipulilla, C-vitamiinilla ja sitruunalla toivoen, että päästäisiin keskiviikkona jo vähän ulkoilemaan Hesan yöhön. 

Ihania helteitä kaikille! Nyt imetään kaikki aurinkovoima talteen!

Kuvat: Meri Björn

Ladataan...

Ladataan...

Vaikka rakastankin Sinkkuelämää, Bridget Jonesia ja kaikkia mahdollisia naisista kertovia tarinoita, minua on vähän tympinyt se, ettei naisille ainakaan liiaksi tarjota sellaista mallia, että sinkkuus voisi olla oma valinta. Vaikka sarjat kertoisivat sinkkuudesta, ne kuitenkin jossain määrin pyörivät miesten perään itkemisen ja sen oikean etsinnän ympärillä. Sinkkisten Samanthan hahmo onkin oikeastaan pelastanut koko sarjan näyttämällä, että ihan joka kerta nainen ei itke, jos mies ei soitakaan seuraavana päivänä.

Mielestäni naiset voisivat oppia enemmän oikeanlaista röyhkeyttä deittailussa. Tai ei edes röyhkeyttä, vaan rentoutta ja hetkestä nauttimista. Sen sijaan, että miettii tykkääkö tuo toinen minusta, voi miettiä, että tykkäänkö minä hänestä. Tapaan usein ihmisiä jotka heittäävät sinkkuuttaan ja sen iloja hukkaan murehtimalla ja itkemällä yksittäisten tyyppien perään tai olemalla hyvin monogamisesti asennoituneita, vaikka heillä olisi vapaus ajatella niin sanotusti vain itseään. He tavallaan käyttäytyvät sinkkuina aivan kuin olisivat parisuhteessa henkilön kanssa, johon ovat ihastuneita. Tai no, tietenkään kaikki sinkut eivät välttämättä ole omasta tahdostaan sinkkuja eikä ihastumisellekaan välttämättä mitään voi, mutta vaikka tavoite olisikin löytää joku tyyppi, johon sitoutua, se onnistuu paremmin hetkessä eläen kuin huolehtien. Kun omasta elämästään tykkää ja sitä elää täysillä, on todennäköisempää että joku toinenkin rakastuu siihen elämään. Tyytyväisyys vetää ihmisiä puoleensa, epätoivo työntää niitä pois.

Kävin hiljattain seuraavanlaisen keskustelun Tinderissä:

Minua ärsyttää kaikenlainen ”Miten sä voit muka olla sinkku?” -ihmettely, sillä se sisältää oletuksen siitä, että ihminen valitsisi aina parisuhteen sinkkuuden sijaan, mikäli siihen tarjoutuisi tilaisuus. Eli että sinkkuus olisi välivaihe ennen oikeaa elämää eli seurustelua. Ja että hyvät, kauniit ja kelpaavat ihmiset ovat lähtökohtaisesti aina parisuhteessa ja sinkut "jämäihmisiä". Minulle asia itseasiassa näyttäytyy jopa toisinpäin. Mikäli joku todella upea tyyppi on sinkku, en ihmettele sitä yhtään. Hänellä on varmasti oikein antoisa elämä, eikä hän välttämättä kaipaa siihen mitään muuta. Siinä on jo kaikki.

Ehkä koko homma tulee lopulta siihen, miten mustavalkoisesti ylipäätään suhteista ajattelemme. Sinkku tai seurusteleva. Oikeastihan sivilisäädyt eivät ole näin yksinkertaisia. Tai ehkä huomaamattamme ängemme itseämme jompaankumpaan muottiin, vaikka tarjolla olisi muitakin vaihtoehtoja. Tästä olen puhunut aiemminkin mm. Uuden ajan parisuhde -postauksessa. Siinä missä parisuhde voi olla ”vapaampi”, voi myös sinkkuilu olla jotain muuta kuin yhden illan juttuja, selibaattia tai epätoivossa itkemistä.

Olen iloinen, että deittailukulttuuri on tullut Suomeen, mutta vielä on työskenneltävää siinäkin, että deittailu ymmärrettäisiin luonnolliseksi osaksi sinkkuilua. On muitakin syitä tapailla tyyppejä kuin seurustelukumppanin etsintä tai satunnainen seksi. Uusiin ihmisiin voi tutustua vaikkapa sillä motiivilla, että haluaa uusia kokemuksia. Eri ihmisten kanssa voi kokea hyvin erilaisia kokemuksia ja oppia erilaisia asioita itsestään ja maailmasta. Siinä onkin mielestäni juuri sinkkuuden kultasuoni, kun sen tajuaa hyödyntää.

Kuvat: Tia Nyholm

Ladataan...

Pages