Ladataan...
The Good Morning

Nyt eletään kyllä jotain muutoksen aikaa. Tammikuu on aina muutoksen aikaa. Silloin kaikki on kuollutta ja pysähtynyttä ja alkaa hyvin nopeasti huomata, mitkä asiat ovat elämässä sellaisia, joihin haluaa muutoksen. 

Kuvitelkaa nyt. Kun ihmiseltä ottaa valon, lämmön, elämän ja luonnollisen energisyyden pois, mitä jää? 

Viime viikolla itkin yhteensä viitenä päivänä. Okei, minulla oli myös kuukautiset viime viikolla viitenä päivänä. Mutta olipahan jännä itkeä pitkästä aikaa. Oikein kunnolla nyyhkyttää. Siis tiedättekö sillä lailla, että sitä itkua ei pysty pidättämään. Kävelin postiin, ja siinä se tuli, postin parkkipaikalla kun kuulokkeista alkoi soimaan jokin rauhallisempi biisi. Olin syömässä, ja seuralaiseni kysyi "no, mitä kuuluu?" ja purskahdin itkuun. Näin vanhaa ystävää pitkästä aikaa ja itkin. Kotona keskustelimme kevään toiveista ja tarpeista ja mahdollisista muutoksista, joita täytyisi tehdä, ja repesin toivottomaan itkuun. 

Jotenkin tämä itkeminen sai minut muistamaan parin vuoden takaisen minut. Se itki koko ajan, jatkuvasti. Vähintään siis kerran päivässä. Ja itku saattoi tulla ihan vain siitä, että koin jotain niin liikuttavaa tunnetta. Mitään ei siis välttämättä tapahtunut - muualla kuin sisälläni. Nyt se Kaisa tuntuu vieraalta, vaikka tavatessani parin vuoden takaisia ihmisiä huomaan, minkälaisena he muistavat minut.

Elämässä tulee erilaisia vaiheita, ja meidän tehtävämme on ottaa ne vastaan. Mielenrauhan saa hyväksymällä tämän hetken ja kaikki tässä hetkessä olevat tunteet. Ihanaa olla elossa, eikö?

Ihanaa tammikuista päivää ja muutoksen aikaa kaikille!

Share
Ladataan...

Ladataan...
The Good Morning

Sain hieman erikoisen mutta kaikessa arkisuudessaan yllättävän mielenkiintoisen pyynnön. Että kertoisin siivoamisesta ja kodin järjestyksessä pitämisestä ja siitä, miten meillä nämä asiat menee. No, Kaisambun vlogeja katsoessa voi todeta ainakin pari asiaa:

1. Emme ole kovin järjestelmällisiä ihmisiä. En tiedä onko sana "luova kaaos" keksitty, jotta luovat ihmiset voisivat hyvällä omalla tunnolla olla siivoamatta.

2. Emme kumpikaan osaa sulkea huoneiden tai kaappien ovia. Parhaimmillaan keittiöön tullessa auki ammottaa pesukone, neljä kaappia ja pakastin.

Tiedättekö mikä yhdessä asumisessa ja siivoamisessa ylipäätään aiheuttaa kränää? Ihmisten eri kipurajat liittyen siisteyteen. Eli siinä vaiheessa kun toisen mielestä kämppä on siinä kunnossa, että voisi vähän siivota, toisen kipuraja siisteyden ja sotkuisuuden välillä saattaisi ylittyä vaikka vasta huomenna, tai parhaimmillaan vain yhden likaisen kahvikupin ja puolikkaan pölypallon jälkeen. Eli toisin sanoen se, kenen kipuraja tulee aiemmin vastaan, joutuu olemaan se, joka 

a. aina huomauttaa kämpän sotkuisuudesta ja 

b. siivoaa tai

c. pakottaa toisen vastentahtoisesti siivoamaan

Meillä onneksemme on aika samat kipurajat. Tai no, aluksi minulla oli matalampi, mutta sitten kyllästyin noihin edellä listattuihin juttuihin, joten joustin vähän kipurajani kanssa. Ja toisaalta tykkään myös siivota, eikä se mielestäni ole minulta pois, jos teen sitä hieman enemmän kuin toinen. Minähän se silloin olen, jolla on aito halu siivota. Yleisesti ottaen teemme kuitenkin molemmat tasapuolisesti hommia.

Olen muuten aina elänyt siinä luulossa, että koska olen bloggaaja, minulla pitää olla aina siisti koti, valkoiset seinät, sisustuksellisia yksityiskohtia ja tilaa ajatuksille. Siis olen käyttänyt tätä bloggaajakorttia useita kertoja argumenttina poikaystävilleni kodin siisteyteen liittyen. "Et sä voi laittaa tätä tähän, tajuatko miltä se näyttää kuvissa?" "Eiiii! Musta johto! Maailman rumin keksintö!" Hahah. Onneksi he ovat useimmiten ymmärtäneet homman nimen. Rentous ja ns. luova kaaos kuuluu kyllä kotiini ja kuviini, mutta tottakai kodin visuaalisuutta saanee miettiä ihan eri tavalla, kun siellä taltioitua materiaalia käyttää työvälineenään.

Haluttaisiin kyllä Samuelin kanssa molemmat olla vähän siistimpiä ihmisiä. Ihan vähän vain. Ja siivotaanhan me aika usein. Ongelma ei usein olekaan siinä, miten useasti siivoaa, vaan siinä, miten kodissaan käyttäytyy. Me saamme välillä hirveitä naurukohtauksia, kun saamme itsemme tai toisen kiinni toteuttamassa hyvin Kaisambulamaista käytöstä. Esimerkiksi riisuminen saattaa olla sitä, että vaatteet jää juuri siihen kohtaan, missä ne päättää pois ottaa pois - ja vieläpä hyvin suurieleisesti ja teatraalisesti sitä yhtään suuremmin ajattelematta. Siis sillä lailla, että housut ovat nurinkurin, koska ne on riisuttu pelkillä jaloilla ja sukat on heitetty toinen itänurkkaan ja toinen länsinurkkaan. Tadaaa! "Miksköhän meillä on näin sotkuista?" on hauska vitsi niissä tilanteissa.

Mutta siisteyteen liittyen voidaan tietysti puhua kahdesta eri asiasta. Sotkusta ja liasta. Sotku on tavaroita, vaatteita ja astioita niille kuulumattomilla paikoilla. Lika on puhdistamaton tai imuroimaton lattia, likaiset pöydät, tunkkainen haju ja niin edelleen. Minulle tärkeämpää on liattomuus. Pieni sotku ja epäjärjestelmällisyys ei haittaa, jos pinnat, joilla sotku esiintyy, on puhdasta. :D Hehhh.

Onko siivoaminen teillä kränää aiheuttava juttu ja kumman kipuraja ylittyy ensimmäisenä?

PS. Meidän koti on vieläkin ihan kesken! Haluaisin jo ottaa täällä kuvia ja esitellä vähän, mutta esim. matot puuttuvat vielä kokonaan. Siitä tulikin mieleeni, että tietääkö kukaan, mistä saisi hienoja graafisia mattoja? 

PPS. Koska tätä kysytään liian usein ja jengi jopa yrittää googlettaa tätä, niin tässä julkinen vastaus: The Good Morning -bloggaajan eli Kaisaminnin keittiön tuolit ovat Askosta ja nimeltään Combo-tuoli. Here you go, Google. Do your magic and let people know!

Share
Ladataan...

Pages