Ladataan...
Viime viikolla:

- Minusta julkaistiin Hesarissa aukeaman juttu kuvalla, jossa on alavaloitus ja -kuvakulma, eli tuplasti epäedullisuutta. Valokuvaajaystäväni ovat olleet kauhuissaan tuosta kuvasta. Soitin jutun nähtyäni eksälleni (joka on hyvä ystäväni) tunnin mittaisen kriisipuhelun ja tulimme siihen lopputulokseen, että okei, se ei ole paras mahdollinen kuva minusta, sillä oikeastihan olen tyrmäävän upea, mutta ei se myöskään absoluuttisen huono ole. Se on siis niin sanotusti keskinkertainen/huonohko kuva. "Hedelmällinen", totesi myös eksäni. Otan tämän kehuna.

- Vietin koko viikon lomaa Hangossa ystäväni Elinan kanssa. Olen käynyt Hangossa kerran aiemmin pressimatkalla katsastamassa Regatta Span, mutta nyt pääsin näkemään muutakin, kun aikaa oli kokonainen viikko. Vietettiin Elinan kanssa kämppiselämää koko viikko ja hengattiin muutenkin 247 yhdessä, eikä toinen alkanut ärsyttää kertaakaan! Elina tuntee Hangon ja sen ihmiset, joten itse sain vain kävellä perässä parhaisiin paikkoihin ja tutustua uusiin tyyppeihin. 

- Juhlin viisi päivää putkeen. Lähes henkilökohtainen ennätykseni. Olen vetänyt elämässäni ainoastaan kerran aiemmin juhlaputken (!!), ja silloin olin 16-vuotias. Se kesti kuusi päivää. Kaikista eniten ihmetyttää se, ettei krapulaa näy eikä kuulu. Normaalisti jos olen yhden illan ulkona lähtien jo kahdelta kotiin, olen seuraavat kaksi päivää krapulassa. Krapulattomuuden salaisuus onkin näemmä siis vetää tappiin asti ja viikko putkeen. Ihanaa oppia uutta! Kisakunto kasvaa harjoittelemalla. Opin myös sen, että Hangossa on erittäin vaikeaa pysyä selvinpäin. Jotenkin se alkoholi vain on läsnä kaikkialla.

- Hangon Regatta koettu! Kisaamaan en toki mennyt, keskityin ainoastaan juhlimaan ja nauttimaan tunnelmasta. Laitoin myös purjehtija-isälleni viestin "Hei iskä, oon Hangon Regatassa!", sillä tiesin hänen aidosti arvostavan viikonlopun viettovalintaani. Hän siihen, että "Hienoa Kaisa! Olen ylpeä sinusta! Itsekin haluaisin joku kerta osallistua. Oletko gastissa vai rannalla kannustamassa?" Opin, että mikäli juhlimisellani on edes etäinen yhteys purjehtimiseen, isäni on ylpeä.

Maisemanvaihdos, uudet ihmiset ja arjesta hieman poikkeava aktiviteetti tuo aina uusia ajatuksia, inspiraatiota ja täyttää luovuuden kaivoa. Tästä on hyvä ammentaa uutta! Helsinkiin paluu on silloin parasta, kun reissusta on jotain kotiin tuotavaa - oli se sitten ideoita, tavaroita, matcheja, kavereita, rusketus, krapula tai rentoutunut olo. Oma arki ja elämä näyttäytyy reissun jälkeen aina vähän uudesta kulmasta ja niin elämä saa taas vähän tuoreemman ja kristalloisoituneemman suunnan. Menkäähän Hankoon vielä tänä kesänä! 

 

Ladataan...

Ladataan...

Rakas kotialueeni Kalasatama on yhtä raksatyömaata nyt, kun uusia asuntoja, uutta kauppakeskusta ja kaupungin yleisiä oleskelualueita rakennetaan sinne kovaa vauhtia. Rakennustyömaan ympäröimänä asuminen ei sinällään ole elämääni haitannut; ikkunasta näkyy rauhallinen meri ja äänieristykset muutama vuosi sitten rakennetussa talossa ovat erinomaiset. Raksa tulee kuitenkin silmille, korville ja tietoisuuteen siinä vaiheessa, kun poistun asunnostani vaikkapa kauppaan.

Olen aina miettinyt tätä rakennustyöntekijöiden kulttuuriin pesiytynättä avointa ja anteeksipyytelemätöntä seksuaalista häirintää. Jo ihan pienestä teinitytöstä lähtien muistan, miten seksuaalisesti latautunutta on ollut kävellä vaikkapa taukoaan viettävien rakennustyöntekijöiden ohi ja valmistautua ottamaan vastaan kommentteja, paskamaista naureskelua, cat callingia, erilaisia eläinääniä, huokauksia, huutelua ja muita reaktiota miestyöntekijöiden toimesta.

Nyt uusimpana viime perjantaina sain ohikävellessäni äänen, joka käsittääkseni imitoi ejakulaatiota. Tuli oikeasti sellainen olo, että ensi kerralla käydään varmaan käsiksi, kun en vieläkään suostunut antamaan heille huomiota, jota he yrittivät taas kerran minulta hakea. En katso, en kikata, en hymyile nätisti. Läpi elämäni olen pari kertaa näyttänyt keskaria ja useamman kerran mulkoillut vihaisesti. Useimmiten en jaksa reagoida mitenkään ja pyrin kiertämään koko porukan. En tiedä, ovatko nämä Kaliksen tyypit joka kerta samoja vai eri tyyppejä, sillä olen tosiaan välttänyt katsekontaktia viimeiseen asti.

Nuorena tyttönähän tällaisesta aikuisten miesten käyttäytyisestä tietysti hämmentyy. Huutelut ja kommentit saattaa ottaa jopa kohteliaisuutena - kukapa epävarma teinityttö ei haluaisi "kehuja" ulkonäöstään ja olemuksestaan? Sittemmin tiedostavana aikuisena olen kuitenkin ymmärtänyt tuon käyttäytymisen olevan osa sitä kulttuuria, jossa mies hallitsee, määrittelee ja omistaa naisen seksuaalisesti. Sitä kulttuuria, jossa naisella ei ole oikeutta omaan kehoon, seksuaalisuuteen ja koskemattomuuteen, vaan hän määrittyy lähtökohtaisesti aina miehen ja miehen toimenpiteiden ja mielipiteiden kautta. Ja olen aivan raivoissani tuosta käyttäytymisestä. Olen raivoissani siitä, miten monen teinitytön seksuaalisuuden rakentumiseen tuollaiset huutelut vielä tänäkin päivänä pääsevät vaikuttamaan.

Mikäli luulit tähän asti, että huutelusi ovat naisen kehumista, niin ei, ne eivät ole. Ne ovat seksuaalista häirintää sen ilmeisimmässä merkityksessä. 

Tiedän, tiedän. Olen älyttömän upea ilmestys! Enkä tarvitse siitä sinulta validointia, oma mielipiteeni asiasta riittää. Haluan kävellä rauhassa kauppaan ilman, että siinä on mitään seksuaalista. Haluan myös kävellä kauppaan äärimmäisen seksuaalisesti ilman, että sinä koet oikeudeksesi silloin tunkeutua tilaani tai painostaa minut huomioimaan sinua. Minun seksuaalisuudellani ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Ja ellei kukaan ole sinulle vielä sitä kertonut, naiset eivät ole täällä maailmassa sinua varten vain siksi, että heillä on pillu. Onhan se varmasti rankkaa omaksua tällaista uutta systeemiä maailmamme pitkän historian jälkeen. Kaikki tuki siis miehille, jotka joutuvat kärsimään tämän oikeuden menettämisestä!

Viime perjantaina soitin kyseisen raksan johtoon ja esitin asiani seksuaalisesta häirinnästä. Minua yhdistettiin puhelimesta toiseen, kunnes lopulta he lupasivat palata maanantaina asiaan. Saas nähdä palataanko, ajattelin. Maanantaina kello 10 aamulla puhelin soi. Puhelimessa oleva nainen pahoitteli kokemaani häirintää, otti sen asian vaatimalla vakavuudella, sanoi että asiasta on laitettu tietoa eteenpäin ja työntekijöille on tehty selväksi, ettei tällainen peli vetele. Puhuimme asiasta suhteellisen kauan ja sain mielestäni todella asiallisen vastaanoton. Nainen sanoi, että mikäli vielä joudut kyseisen kohtelun uhriksi, ota tyypeistä kuva ja lähetä heille tai soita suoraan poliisille.

Saas nähdä, mikä on meininki Kalasatamassa, kun siellä seuraavan kerran liikun. Nyt viikko lomaa Hangossa! Täällä ei raksata. Täällä keskitytään kesään ja hyvään. Vähän satelee, mutta maistuu se viini hyvältä sisätiloissakin.

Itsestäänselvä asia, mutta sanotaan nyt kuitenkin: Ei. Ei tietenkään kaikki raksatyypit. Ei, eikä tietenkään kaikki miehet. Ei kaikki sitä ja ei kaikki tätä. Seksuaalisen häirinnän pesiytyminen raksakulttuuriin on ihan oma kokemukseni, ei fakta, jota tuputan kaikille. On itsestäänselvää, ettei kaikki, joten ei puhuta nyt siitä, että ei kaikki, vaan puhutaan itse ongelmasta.

Ladataan...

Pages