Ladataan...

Olen päättänyt jäädä ainakin hetkeksi asumaan entiseen yhteiseen kämppäämme. Rakastan tätä kotia, enkä haluaisi luopua tästä vain siksi, että en muuttanut tänne alunperin yksin. Itseasiassa tämä koti on yksi elementti, joka teki erosta niin kamalan vaikeaa. Pelkäsin, että menetän paikan, johon olin niin rakastunut. Ensimmäisen kodin, joka ei tuntunut väliaikaiselta.

Nyt yhtäkkiä ovessa on pelkkä minun nimeni ja tajuan, että on ensimmäistä kertaa näin. Asun ensimmäistä kertaa ilman poikaystäviä ja kämppiksiä. Olen ihan yksin Merelä ja se on törkeän ihanaa. Minun hella. Minun hana. Minun pakastin. Vuokratut tietty, mutta minun vuokraamani. Kaikki tavarat ovat niillä paikoillaan, joihin olen ne jättänyt, kun palaan kotiin. Ihana fiilis.

Miten tehdä koti kodista, joka on aiemmin ollut yhteinen? No, kyllähän se kuuluisa aika on tähän varmaan paras lääke, mutta päätin myös jatkaa sisustamista, joka jäi joskus talvella kesken. Tai oikeastaan aloittaa sen alusta. Minähän en pidä sisustamisesta yhtään. Se on kamalan vaikeaa, siinä on isot riskit ja hirveästi kantamista. Sisustuselementit harvoin herättävät minussa vahvoja tunteita, elleivät ne sitten ole jotain kullalla päällystettyjä sohvapöytiä, peilistä tehtyjä lipastoja tai työtasoja, joissa on timantteja. Makuni on aika överi, ja siksi minulle vapaat kädet antaessa lopputuloksesta tulee hyvin helposti mauton. Hyvin helposti.

Koska sisustaminen on siis lähtökohtaisesti perseestä, asunnossamme on ollut aika paljon muiden ihmisten jämäkalusteita, ja haluaisin pikkuhiljaa päivittää niitä sellaisiksi, joista oikeasti pidän ja jotka olen ihan itse valinnut. Se ainakin voisi muuttaa tämän kodin kokonaan toiseksi. Menin sisustusbuumissani jo niinkin villiksi, että tilasin noloja tauluja, jotka kertovat minulle tärkeästä asiasta. (Arvaatteko mistä? Oikein arvanneelle lähetän raakasuklaapatukan postissa!) Tuntui niin oudolta, että sain itse valita taulut eikä keneltäkään tarvinnut kysyä mitään! Mieletön vallan ja vapauden tunne taulukaupoilla, lol.

Minkäköhänlainen tästä kodista oikein tulee? Milloin mopo keulii liikaa? Silloinko, kun olen kiinnittämässä kattoon peiliä, vai silloin, kun olen asentamassa pinkkejä neonvaloja tanssitilaani, vai silloin, kun muunnan vaatekaappini fsog-luolaksi, vai silloin, kun teetän itsestäni kaksi metriä korkean alastonkuvan ja kehystän sen olohuoneen seinälle vain koska voin? Tämä jääköön nähtäväksi. Toivotaan, että budjetti tulee vastaan jossain kohtaa.

Eräs toinenkin asia sisustamisen lisäksi on muuten perseestä. Sinkku maksaa kovempaa vuokraa. Kohtuutonta sinkkujen rankaisua tämä tällainen.

Kuvat: Tia Nyholm

Ladataan...

Ladataan...

Retriitin jälkeinen viikko on kyllä mennyt aikalailla takaisin arkeen orientoitumiseen. Viikonlopun antama energia kantoi niin pitkälle viikkoon, että viikonloppu tuli ihan yllättäen. Tässä muutamia hetkiä viikolta!

Minua on pitkään ärsyttänyt kämppäni seinään vaakatasoon kiinnitetty peili, ja vihdoin päätin riuhtasta sen irti. En keksinyt sille säilytyspaikkaa, joten vein sen parvekkeelle. Samassa huomasin, että ihan hyvä peiliselfiepaikka. Peili asukoon hetken partsilla.

Viikon treeni Kiiran kanssa. Tuona kertana treenattiin jalkoja ja keskikroppaa. Vieläkin tuntuu!

Kävelin eräänä aamuna Mustikkamaan kärkeen meditoimaan. Aamukahvi kulki repussa termarissa mukana. Kun meditaation pääteeksi avasin silmät, näin harmaata. Ja purjeveneen. Ei näytä yhtään muuten aamulta tuossa kuvassa!

Juoksulenkin yhteydessä päätin tehdä pidemmän session päälläseisontaa Mustikkamaan laiturilla. Merituuli heilutti laituria ja kehoani ja tarjosi lisähaastetta. 

Lauantaina etsiessäni aamuofficea Kalasatamasta päätin poiketa katsomaan, olisiko Isoisänsillan nokkaan pian aukeava kahvilabaari Brygga jo avattu. Sisällä oli porukkaa joten astelin sitten sinne kyselemään, että milloin aukeaa. Kolme miestä julistivat iloisesti: "Tänään! Mitä saisi olla?" Paikka oli ihan vaiheessa. Se oli täynnä remppavehkeitä ja paketeissa olevia kalusteita. Naureskeltiin siinä sitten ja sanoin että tulin varaamaan jo vakipaikkaa, sillä asun ihan vieressä, ja ajattelin että tästä tulee uusi lempipaikkani. He tarjosivat ystävällisesti "aamukahvin" vitsien kera, ja pääsin istumaan ulos vielä pahveissa olevaan terdetuoliin. Ihan kelpo työpiste!

Parasta on, kun tulee yöllä ulkonta kotiin ja kotona odottaa jokin pehmeä, lämmin ja naukuva, jolle pitää antaa ruokaa. On ihana istua sohvalla kaksistaan hiljaisuudessa, kun koko maailma nukkuu. <3 Paras kaveri.

Mansikat eivät vielä ole suomalaisia, mutta yllättävän hyviä löytyy Puolastakin. Puolalaisista mansikoista tulee aina mieleen eräs ihana pressireissu kolmen vuoden takaa Puolan marjatiloille. Olin ainoa bloggaaja, mutta reissun toimittajat oli tosi kivoja, ja sain yhdestä heistä varaäidin.

Sarjassamme bloggaajien kissanristiäiset. Tämä ristiäinen oli erittäin mieluisa - kansainvälinen shampanjajuhla eli vuosittainen Moet & Chandon -sippailu Teatterissa. Avecina Elina, jonka podcastissa oltiin aikoinaan Kaisambun kanssa vierailemassa. Retriitillä tutustuttiin vähän lisää ja eilen jatkettiin. Ihana mimmi. Tällä hetkellä hän juo kahvia ja lukee hesaria sohvallani, kun kirjoitan tätä.

Pages