Ladataan...

Saan Instagramissa säännöllisesti melko luottamuksellisiakin avunhuutoja ja keskustelunavauksia liittyen seksiin tai parisuhteisiin. Kiitos niistä! Koitan reagoida niihin aina ajan kanssa ja mahdollisimman hyvällä vastausprosentilla. Ammattilainen en tietenkään ole, mutta näistä asioista on tosi kiva vaihtaa näkemyksiä aina puolin ja toisin. Pahoittelut, kun en kaikille ole pystynyt aina vastaamaan!

Erään seuraajan kanssa keskusteltiin dickpiceistä eli kullikuvista. Hän oli tällaisen vastaanottanut miestuttavaltaan, jonka kanssa oli ihan hyvä romanttissävytteinen tekstaripöhinä päällä. Ainoa vaan, että mies päätti täysin varoittamatta yllättää naisen kuvalla omasta sukupuolielimestään. Nainen ei ollut pyytänyt kuvaa, eikä mies ollut kysynyt haluaisiko hän tällaista kuvaa.

Ensinnäkin, voisivatko miehet kiltit ymmärtää, että kuvat sukupuolielimistä ovat oma taiteenlajinsa, ja jos olet sellaisen ottanut Samsung-puhelimellasi, on hyvin todennäköistä, ettei se ole kovin edustavaa materiaalia sinusta. Toisin sanoen sillä ei kannata lähteä iskemään naisia kovin alkuvaiheessa. Eritoten jos peniksesi on naiselle vieras, hän ei todennäköisesti saa sen näkemisestä mitään kiksejä. Tai no, puhun tässä nyt sen perusteella, mitä itse olen nähnyt, kokenut ja vastaanottanut.

Toisekseen, alaston- ja sukuelinkuvia lähettäessä tilannetaju on elimellisen tärkeää. Se on niin tärkeää, että luulisi olevan ensinnäkin itsestään selvää, että tuntemattomalle kuvan lähettäminen omasta kullista tavoitteena lähestyä häntä on aina ja joka kerta huono idea. Dickpicin lähettäminen on seksuaalista häirintää. Voit miehenä miettiä tilanteen niin, että jos tämä olisi nyt oikea kasvokkain käytävä keskustelu, vetäisinkö penikseni esiin tässä kohtaa. Mikäli keskusteluyhteys ja ehkä jonkinlainen seksuaalissävytteinen kontakti toiseen on luotu ja oma tilannetaju ei riitä arvioimaan kuvan lähettämisen kannattavuutta, on erittäin pätevää esimerkiksi kysyä sitä ensin. "Haluatko kuvan kullistani?" Näinhän kannattaa toimia muutenkin, kun on aikeissa lähestyä toista seksuaalisesti. (Eritoten jos olet mies ja tiedostat yhteiskunnassamme laajalti vallitsevan ongelman naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja haluat omalla toiminnallasi osoittaa, että otat ongelman vakavasti, etkä vain toitota, että "ei kaikki miehet! ei kaikki miehet!") Totta kai nainen voi nauttia saada dicpickejä kivasta kullista, oli se sitten tuttu tai vieras kulli, ja mies voi tykätä niitä lähettää, mutta jotta tällaiseen yhteisymmärryksen tilanteeseen päästään, täytyy kullikuvien lähettäjien lopettaa hakuammunta ja aloittaa toisten kunnioittaminen.

Kolmanneksi, en edes lähde vertaamaan dickpicejä siihen, että "miltä miehistä tuntuisi jos inboxiin tulisi koko ajan kuvia pilluista, nönnönnöö", koska ilmiö ei ole mitenkään käännettävissä niin päin. Miesten naisiin kohdistama seksuaalinen valta on ollut kautta aikain niin systemaattista ja osa yhteiskuntamme ja kulttuurimme täysin normaalina pidettyä systeemiä, että tilanne, jossa nainen lähettäisi miehelle kuvan pillustaan saattaisi miehestä riippuen olla hänelle joko epämiellyttävää tai miellyttävää, mutta siinä ei olisi kyse vallankäytöstä ja tietyn historiallisen asetelman toistamisesta samalla tavalla kuin dickpiceissä on. Historiallisesti miesten itsensäpaljastelu on ollut ahdistelua ja seksuaalista vallankäyttöä, kun taas naisten itsensäpaljastelu on ollut maksettua viettelystä tai se on tulkittu kutsuna tai sitten nainen on häpäisty ja huoriteltu sitä tahattomasti tai tahallisesti tehdessään.

Nih! Tämä on totuus kullikuvista. Kysykää lisää. Kerron mielelläni totuuden mistä vain. Eritoten, jos asialla on jotain tekemistä historiallisten ja kulttuuristen rakenteiden kanssa ja kaikellahan on.

Kuva: Meri Björn

PS. Kuvan näkki ei liity tapaukseen.

Ladataan...

Ladataan...

Kun ei osaa päättää, missä juhannuksensa viettää, kannattaa viettää sitä vähän siellä sun täällä. Päätin olla tämän juhannuksen perheen kanssa, tai tarkemmin äidin, siskon ja siskon miehen kanssa. Mietittiin, että missähän sitä sataisi tänä juhannuksena vähiten. Meillä ei yleensä tehdä kovin vedenpitäviä suunnitelmia, vaan mennään aina fiiliksen mukaan enemmän ja vähemmän siinä sivussa riidellen. Suomen sääkartta näytti toivottomalta. Intuition johdattelemana ajateltiin suunnata Kiteen mökille. Intuitio, universumi ja Kitee olivat puolellamme - saimme nimittäin aurinkoisen juhannuksen! Katselin somesta jengin myrskypäivityksiä, mökkien päälle kaatuneita puita ja sadetakkigrillauksia ja koin myötätuntoa.

Sen sijaan, että oltaisiin paahdettu Helsingistä Kiteelle kuusi tuntia autolla yhtäjaksoisesti, ajateltiin ottaa mökille menoon rento roadtrip-meininki. Yksi yön yli pysähdys kotona Mikkelissä, päiväpysähdykset Juvalla ja Savonlinnassa ja illaksi Kiteelle juhannussaunaan. Miksi ajaa satasta ohi, kun voi pysähtyä ottamaan Itä-Suomen helmet talteen?

Heti Mikkeliin päästyä mentiin läheiselle lammelle uimaan. Kylpytakit päälle ja autoon. Ysärihitit soimaan. Ensin toki vähän valkkaria ja iltapalaa. Vesi oli lämmintä kuin linnunmaito ja kotona odotti kuumuutta hohkaava puusauna. Helsingin pölyt jäi lammelle vesikirppujen syötäviksi.

Seuraavana päivänä lähdettiin ajelemaan kohti Kiteetä. Pysähdyttiin Juvalle lounaalle Wehmaan kartanoon. Siellä sijaitsee Suomen ainoa englantilainen teehuone, Teahouse of Wehmais, josta saa tilattua vaikka sun minkälaista teetä. Itse valitsin Studio 54:n, jonka makumaailmassa luvattiin olevan shampanjaa. Teen lomassa tietty suolaista ja makeaa naposteltavaa. Tajuttoman hyvää! Diggailen niin paljon paikoista ja ihmisistä, joilla on joku oma juttu. Massakahviloita on jo ihan liikaa, joten tällaisia paikkoja tukee tosi mielellään.

Reilu tunti ajoa ja saavuttiin Savonlinnaan. Siellä terden kautta Olavinlinnaan. On niin käsittämätöntä, että Suomessa on ollut linnoja, ja että niitä on oikeasti käytetty, ja että siellä pimeillä käytävillä ja epätasaisilla kivirappusilla on juossut sotilaita ja linnanneitoja ja ihmishenki ei ole paljoa maksanut. Joka kerta yhtä ihmeellistä ajatella, että ihminen joitain satoja vuosia sitten on ollut samaa lajia meidän kanssamme ja varmaan tuntenut ja ajatellut jokseenkin samoin. Silti elämämme ja yhteiskuntamme ovat olleet täysin erilaisia.

Savonlinnassa syötiin myös tuoreita ja täydellisesti laitettuja muikkuja. Aloin melkein itkemään, kun oli niin hyvää. Täydellisesti muikkujen kanssa sopiva valkkari, kasvoille paistava aurinko ja rakkaat ympärillä kruunasi kokemuksen. Huumeiden listalle menee Kalastajan kojun muikut.

Vihdoin mökillä! Ensitöiksemme tehtiin mansikkakermakakku, sitten skumppa auki ja saunavastojen ja koivuseppeleiden tekoon. Olin koko perhanan päivän odottanut juhannustansseja ja googletellut ja kysellyt pohjoiskarjalalaisilta tuttaviltani, että minne sitä kannattaa tansseihin mennä. No, me ajettiin sitten eräisiin hyviltä vaikuttaviin tansseihin illankahussa vain kokeaksemme tyhjyyttä ammottava tanssilattia, muutama seinäruusu ja tosissaan tanssiva pariskunta sekä ylihintaiset liput.

En halua uskoa, että lavatanssikulttuuri on kuollut! Eihän se ole? Mummo juuri kertoi, miten vuosikymmeniä sitten lavoja oli joka paikassa ja ne olivat aina ihan täynnä. Siellä sitä miehet tanssitti niin, ettei meinannut perässä pysyä. Minun (mahdollisesti yliromantisoitu) ajatus juhannustansseista hikisine yön yli kestävine polkkineen ja valsseineen, muovilasi-valkoviineineen ja sikaririnkeineen ei saa jäädä fantasian tasolle! Ensi juhannuksena valitsen sijaintini sen mukaan, missä on parhaat lavatanssimeiningit. Ilmiantakaa sellainen paikka kommentteihin! Ilman autenttista lavatanssikokemusta en aio tomuksi muuttua.

Sisko ja hänen miehensä söpöilee laiturin nokassa, meitsi ottaa selfieitä. Tämä työnjako sopii minulle. Olipa ihana ja erilainen juhannusaatto! Mites teidän juhannukset? Jos ihan hirveä sääkateus iski tätä lukiessa, niin sanottakoon, että täällä ripsii vähän jo. ;)

Pages