Ladataan...
The Good Morning

Ah, naistenpäivä. Kevään, elinvoiman, tasa-arvon, toivon, tulevaisuuden ja voimaantumisen päivä. 

Minulla oli luonnoksissa monta eri tekstin riekaletta naiseudesta ja siitä, mitä tämä naistenpäivä minulle nyt oikein merkitsee. Pohdin sitä sukupuoli-identiteetin, tasa-arvon, feminiinienergian ja naisten välisen sisarellisuuden näkökulmasta. Luovuuden ja kauneuden näkökulmasta ja naisvihan näkökulmasta. Yhdessä tekstissä paasasin pitkään siitä, miten naisten tulisi tukea toisiaan ja olla aina toistensa puolella, koska niin kauan, kun olemme toisiamme vastaan, miehet saavat kaikessa rauhassa johtaa tätä maailmaa.

Ihan kiva, jokainen teksti vain oli ihan älyttömän huono. Viimeistään kolmannen lauseen kohdalla en edes itse jaksanut jatkaa lukemista. Ihan paskaa kun noin käy! Mikä se on, kun jotkut tekstit vain elävät omaa itsepäistä elämäänsä, eivätkä tottele käskyjä. Etenkään ne tärkeät tekstit. Argh. Mutta hei, eipä tottele käskyjä naisetkaan, joten ehkä tämä oli muistutus siitä.

Siispä tänään ei tule painavaa tavaraa naiseudesta. Ehkä naiseus ei ole painavaa ensinkään? Oivalsin aamulla myös sen, että hei, ehkä naistenpäivänä on kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse naisten juhlimisesta. Naisista. Tulkitkoon sen itse kukin kuten haluaa.

Stockmann ainakin kantoi naistenpäivä-kortensa kekoon aika kiitettävästi. Tämä pitkää historiaa kantava tavaratalo muutti nimittäin nimensä virallisesti Stockwomanniksi kahdeksi kuukaudeksi. Aika siisti kannanotto.

Pieni tarina vielä tältä aamulta. Nousin metroon Kalasatamasta. Juna oli aivan täynnä ja jäin seisomaan jonkun päiväkotiryhmän kanssa ovien eteen. Vieressäni oleva pikkutyttö tuijotti minua isoilla sinisillä silmillään kauan, kuiskutti kaverilleen jotain ja tuijotti taas. Katsoin häntä ja hymyilin. "Sä oot kaunis", hän totesi ilmekään värähtämättä. "Voi, kiitos. Niin oot säkin!" vastasin.

Ihanaa naistenpäivää kaikille!

PS. Oman päiväni vietin kampaajalla. Neljä tuntia myöhemmin meitsistä tuli täysblondi for the first time ever! Näiden kuvien tumma tyvi on siis historiaa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
The Good Morning

Viime viikkoina aurinko on paistanut enemmän kuin koko kuluneena talvena yhteensä. Näin auringon tullessa esiin sitä alkaa ajattelemaan:

1. Hiusten kokoblondausta. Olen raidoittanut tukkaani viimeiset 11 vuotta, ja nyt tuntuu että voisi repäistä ja vetää koko pään kirkkaaksi. Kuvitelkaa nyt, miten villiä! Suorastaan radikaalia.

2. Ai tältä tämä kevät, ilo ja inspiraatio tuntuu? Ai tällainen minä olen, kun aurinko paistaa? Ai katos vaan, onko ihoni tosiaan näin huonossa kunnossa?

Sekä tietenkin huomio kääntyy väkisin myös tähän:

3. Kesä tulee!

Marras-joulu-tammihan on sellainen pimeä putki, missä kesää ei ole olemassa. Kesää ei muista, sitä ei ajattele, sitä ei vain ole. Sitten aivan yhtäkkiä maaliskuu lävähtää vasten kasvoja ja kevät menee pikakelauksella vappuun ja kohta onkin juhannus ja siinä se kauan kaivattu kesä nyt sitten on valumassa viemäristä alas. 

Minun tapani olla suomalainen on ainakin tällainen: Talvella itken siksi, ettei kesä tule vielä pitkään aikaan, ja kesällä itken siksi, että tässä se kesä nyt on ja minä hukkaan sitä koko ajan tekemällä ihan tyhmiä asioita ja kohta se onkin jo ohi. (En tietenkään ole tällainen. Enhän minä itke vuodenaikojen takia - ne ovat parasta Suomessa! Mutta en varmasti ole ainoa, jolle tämä lyhyen kesän ja pitkän talven problematiikka on tuttu.)


Ilmiselvä ratkaisu molempiin ongelmiin on tietenkin tämä: Pidä kesä mielessä talvella suunnittelemalla kesän ohjelma. Kyllä, kesän ohjelma. Istuimme ystäväni kanssa kahvikupposten äärellä tuossa yksi pimeä ilta ja ihmettelimme sitä, miten oikeasti jotkut ihmiset suunnittelevat kesänsä etukäteen. Tällaiset sekunti kerrallaan elävät intuitiiviset tuuliviirit eivät kertakaikkiaan voineet ymmärtää. Siinä he ihmettelivät ja kadehtivat ja vähän inspiroituivatkin. Kuvitelkaa: heinäkuun kolmas päivä mennään melomaan ja seitsemäs päivä kesäteatteriin. Elokuun viidentenä kello 15:00 mennään piknikille Eiran rantaan ja kuudentena telttaillaan Uutelassa. Ja sitten se homma toteutetaan, satoi tai paistoi. 

En tiedä, miksi tämä kesän suunnittelu tuli minulle aivan uutena oivalluksena. Olen aina vieroksunut "Mitäs kesäsuunnitelmia sulla on?" -kysymystä ja nyt tajuan miksi. Koska kysymys olettaa, että suunnitelmia pitäisi olla, eikä minulla ikinä oikeastaan ole ollut. Paitsi tänä vuonna! Aion aloittaa ammattimaisen kesäni suunnittelun itseasiassa jo tänään. Suunnittelu pitää siis tehdä reilusti ennen kesää, sillä samalla se toimii lääkkeenä kesäkaipuuseen. 

Samuel Glassar, lähtisitkö kanssani aamukahville heinäkuun ensimmäinen päivä 2018 Mustikkamaan uimarannalle kello 8:00? Mukaan otamme kahvin lisäksi mansikoita ja uimapuvut. RSVP: 7.3.18 kommentoimalla tähän, kiitos.

Haastan muutkin intuitiiviset tuuliviirit lähettämään tänään kesäkutsun jollekin kivalle!

 

Share
Ladataan...

Pages