Ladataan...

Retriitin jälkeinen viikko on kyllä mennyt aikalailla takaisin arkeen orientoitumiseen. Viikonlopun antama energia kantoi niin pitkälle viikkoon, että viikonloppu tuli ihan yllättäen. Tässä muutamia hetkiä viikolta!

Minua on pitkään ärsyttänyt kämppäni seinään vaakatasoon kiinnitetty peili, ja vihdoin päätin riuhtasta sen irti. En keksinyt sille säilytyspaikkaa, joten vein sen parvekkeelle. Samassa huomasin, että ihan hyvä peiliselfiepaikka. Peili asukoon hetken partsilla.

Viikon treeni Kiiran kanssa. Tuona kertana treenattiin jalkoja ja keskikroppaa. Vieläkin tuntuu!

Kävelin eräänä aamuna Mustikkamaan kärkeen meditoimaan. Aamukahvi kulki repussa termarissa mukana. Kun meditaation pääteeksi avasin silmät, näin harmaata. Ja purjeveneen. Ei näytä yhtään muuten aamulta tuossa kuvassa!

Juoksulenkin yhteydessä päätin tehdä pidemmän session päälläseisontaa Mustikkamaan laiturilla. Merituuli heilutti laituria ja kehoani ja tarjosi lisähaastetta. 

Lauantaina etsiessäni aamuofficea Kalasatamasta päätin poiketa katsomaan, olisiko Isoisänsillan nokkaan pian aukeava kahvilabaari Brygga jo avattu. Sisällä oli porukkaa joten astelin sitten sinne kyselemään, että milloin aukeaa. Kolme miestä julistivat iloisesti: "Tänään! Mitä saisi olla?" Paikka oli ihan vaiheessa. Se oli täynnä remppavehkeitä ja paketeissa olevia kalusteita. Naureskeltiin siinä sitten ja sanoin että tulin varaamaan jo vakipaikkaa, sillä asun ihan vieressä, ja ajattelin että tästä tulee uusi lempipaikkani. He tarjosivat ystävällisesti "aamukahvin" vitsien kera, ja pääsin istumaan ulos vielä pahveissa olevaan terdetuoliin. Ihan kelpo työpiste!

Parasta on, kun tulee yöllä ulkonta kotiin ja kotona odottaa jokin pehmeä, lämmin ja naukuva, jolle pitää antaa ruokaa. On ihana istua sohvalla kaksistaan hiljaisuudessa, kun koko maailma nukkuu. <3 Paras kaveri.

Mansikat eivät vielä ole suomalaisia, mutta yllättävän hyviä löytyy Puolastakin. Puolalaisista mansikoista tulee aina mieleen eräs ihana pressireissu kolmen vuoden takaa Puolan marjatiloille. Olin ainoa bloggaaja, mutta reissun toimittajat oli tosi kivoja, ja sain yhdestä heistä varaäidin.

Sarjassamme bloggaajien kissanristiäiset. Tämä ristiäinen oli erittäin mieluisa - kansainvälinen shampanjajuhla eli vuosittainen Moet & Chandon -sippailu Teatterissa. Avecina Elina, jonka podcastissa oltiin aikoinaan Kaisambun kanssa vierailemassa. Retriitillä tutustuttiin vähän lisää ja eilen jatkettiin. Ihana mimmi. Tällä hetkellä hän juo kahvia ja lukee hesaria sohvallani, kun kirjoitan tätä.

Ladataan...

Kyllä-sanasta. Siitä miten aina kannattaa tehdä, ennen kuin mieli keksii sata syytä, miksi ei kannata. Hetkeen tarttumisesta ja kyllän sanomisesta puhtaasta uteliaisuudesta. Kyllän sanominen ilman odotuksia - ihan vain koska eletään.

Kyllä tulee nimenomaan sanoa aina suhteessa siihen, miten ja milloin sanoo ei. Jos sanoo kaikelle kyllä, voi päätyä seikkailusta toiseen, mutta myös kadottamaan oman äänensä ja puhtaimman, alkuperäisen halunsa kyllään. Voi päätyä tilanteisiin, joissa ei halua olla ja joissa joutuu katumaan kylliään. Kyllä menettää merkityksensä ilman eitä, samoin kuin kauneus menettää merkityksensä ilman rumuutta, kesä ilman talvea, naiseus ilman miehuutta. 

Kyllän sanominen on erityisen ajankohtaista kesäisin. Luonnon elinvoima omalla hetkellisyydellään, valoisuus ympäri vuorokauden ja autuus omassa kehossa tekee kyllästä luontevaa ja houkuttelevaa. 

Viime kesänä kokeilin kyllää kaikkeen. Se oli omalla tavallaan maaginen kokemus, mutta välillä hyvin uuvuttava. Ja kyllä, päädyin paikkaan, missä en halunnut olla. Tänä kesänä harjoittelen tasapainoa. Se tasapaino on sellainen, että 80% kyllää ja 20% eitä. Tai itseasiassa toimin tilanteen mukaan. Jos ehdotukset (ihmisten ja maailmankaikkeuden) ovat ihan paskoja, ei kyllää tarvitse sanoa. Harvemmin ne tosin ovat näyttäneet olevan.

Kaikista parasta kyllässä on se, että kun sen kerran sanoo, on helppo sanoa se uudelleen. Ei-kierteeseenkin voi jäädä, mutta se on huomattavasti kolkompi tie. Säästetään ei talveen.

Ladataan...

Pages