Ladataan...

Aivan pakko palata viime viikonlopun retriitin viimeiseen iltaan. Pääsin nimittäin pitkästä aikaa savusaunaan! Viimeeksi olen muistaakseni käynyt savusaunassa Vantaan Kuusijärvellä talvella. Savusauna ja avanto sinällään on niin timanttinen kombo, että siitä on vaikea pistää enää paremmaksi, mutta täytyy sanoa, että tämä meidän raakasuklaasavusauna viimeisen päälle estottomalla juhannusmeiningillä päihitti jopa äärikylmän ja äärikuuman pyhän liiton.

Koska savusauna on niin spessu juttu, varauduttiin viettämään siellä aikaa tuntitolkulla optimoimalla nestetasapaino kunnolla. Tämä tapahtui juomalla ihan helkkarin suolaista vettä ennen saunaa. Niin suolaista, että sain fläsärin erääseen baari-iltaan muutaman vuoden takaa, jossa tilatessani tequilaa baarimikko laittoi eteeni kaksi shottilasia ja sitruunaviipaleen. Toisessa shottilasissa oli tequila, toinen oli täynnä suolaa. No, nuolaisin siinä sitten suvereenisti suolat kädeltä, jonka jälkeen kaadoin shotillisen suolaa suuhuni. Elämäni järkyttävimpiä kokemuksia.

Mutta palatakseni tähän kesäiseen saunailtaan, en tiedä johtuiko se juuri hyvästä nestetasapainosta, vai saunan yleisestä tunnelmasta, saunasta ei tarvinnut heikotuksen takia poistua ihan heti. Suolavesi ennen saunaa menköön siis jatkossakin käyttöön! Yleensä saunoessa olo nuutuu pikkuhiljaa, kunnes lopulta on lähdettävä. Tässä saunareissussa näin ei käynyt, vaan pidot sen kuin paranivat. Toki savusaunan luonnekin on sellainen, ettei sen lämpövoima varsinaisesti ylly, vaan rauhoittuu ajan mittaan.

Retriittimme raakasuklaamestari oli sulattanut meille ison kulhollisen suklaamassaa, jolla hieroimme toisiamme löylyissä. Tämä ei siis ollut ohjelmanumero, vaan meidän kaikkien yhteinen idea. Oikeastaan saunavuorot oli alunperin jaoteltu naisille ja miehille, mutta kun kaikilla kerran oli uikkarit mukana ja isossa porukassa muutenkin usein kivempaa, niin päätettiin yhteistuumin naisten kanssa pyytää miehet meidän vuorolle. Samalla saatiin maksimoitua kaikkien saunomisaikaa.

Savusaunassa oli ihanan hämärää, melkein pilkkopimeää. Oman likaisen elementtinsä toi tietenkin savusaunasta irtoava noki. Myös suklaaseen sekoittunut hiki toi mukavan suolaisen sivumaun siihen. Niin joo, suklaata siis myös syötiin, ellei se vielä ollut käynyt selväksi.

Jos sinullakin on mielessä pitkän kaavan mukaan saunominen porukalla, näillä vinkeillä se onnistuu parhaiten:

- Miedot löylyt. Välillä yhteisestä päätöksestä voi heittää löylyä enemmän, mutta mikäli aika halutaan maksimoida, lämmön pitää olla kohtuullinen.

- Suolavesi tai kookosvesi mieluiten ennen saunaa. Tavallinen vesi ei nesteytä yhtä hyvin, vaan tulee nopeasti läpi kehon, joten tehonesteyttäjät kannattaa ottaa käyttöön. Myös saunan aikana voi nauttia kaikenlaisia virvokkeita, mutta tämähän luonnollisesti on Suomessa selvää.

- Saunassa voi tehdä aktiviteetteja! Saunajooga, hieronta tai joku peli pitää virkeystason yllä. Myös erilaiset keskustelut liittyen maailmankaikkeuteen tai fetisseihin toimii.

- Välissä uimaan. Ellei uintimahdollisuutta ole, ulos värjöttelemään tai kylmään suihkuun. Myös iltaviileässä pellossa tai nurmikolla pyöriminen toimii. Itseään kannattaa viilentää niin kauan, että tekee taas mieli mennä takaisin lämpimään.

- Eväitä! Jotain suolaista tai jotain makeaa, tai vaikka molempia. Niitä voi napsia, kun heikotus iskee.

- Juomapullot! En ole varmaan ikinä optimoinut saunomista yhtä paljon kuin viime viikonloppuna. Ensimmäisenä iltana mennessämme saunaan, miehet jakoi kaikille pienet pullot, jotka oli täytetty kylmällä vedellä. En kestä!

- Raakasuklaa, kaakaovoi, kookosöljy, kookossose tai hunaja ovat aina hyviä omalle ja toisen iholle hierottaviksi, mikäli homman toivoo menevän sotkuiseksi. Ja kyllähän sen aina toivoo.

Viikonloppu asetti kyllä kieltämättä kovat paineet itse saunajuhlien pääpäivälle, eli juhannukselle! Mitä te aiotte tehdä silloin? Onko saunamaratooni listalla? 

Kuvat: Sebastian Trzaska

Ladataan...

Olen tilanteessa, jossa minut valtaa niin ylitsepursuava innostus, ettei pääni kestä sitä. Hamuan puhelinta takin taskusta. Jokainen sekunti hölskytetyn skumppapullon pitämistä sisälläni on liikaa. En malta odottaa, että joku jakaa tunteen kanssani ja se pääsee poksahtamaan. En malta.

Tuijotan puhelimen näyttöä ja tajuan, ettei minulla ole ketään erityistä, kenelle soittaa. Tämä asia ei nyt varsinaisesti kosketa ketään. Olen sinkku.

Seurustellessa tottuu siihen, että joku kanssaelää elämäsi hyvät ja huonot hetket. Jollekin sinun kompastumiset ovimattoon, möläytykset työhaastattelussa ja opiskelupaikan vastaanottaminen ovat yhtä tärkeitä, kuin sinulle. Sinkkuna näissä tilanteissa täytyy puolestaan olla pelisilmää. Ketä ystävääni juuri tämä uutinen voisi kiinnostaa? Kenelle olen tästä maininnut, edes lyhyesti? Kenelle en voi kertoa tätä, sillä hänen oma elämäntilanteensa on niin toisenlainen, että luultavasti se tekisi väleistämme vain nihkeämmät?

Soitan muutamalle parhaalle ystävälleni. Kukaan ei vastaa. Soitan eksälleni, jonka kanssa olemme ystäviä. Hän ei vastaa. Menen perhechattiin iloitsemaan uutisesta, mutta haluaisin puhua jollekin.

Muutaman minuutin kuluttua isäni soittaa. Isämäiseen tyyliin hän ei jaa yhtä päätöntä innostusta kanssani, vaan kertoo mahdolliset karikon vaarat ja pitää jalkojani maassa. Onnittelee kuitenkin. On sekin jotain. Mutta haluaisin ilmapalloja ja skumppaa.

Vielä hetken selaan puolituttuja ja random-tyyppejä läpi ja käyn läpi ajatusleikin, että soittaisin jollekin vanhalle koulukaverille tai säädölle kertoakseni tämän ison uutisen. Kun hän sitten olisi hämmentyneen kiusaantunut moisesta by the way -purkauksesta, sanoisin, ettei mulla ollut ketään muutakaan, jolle soittaa. Sitten koittaisi syvä hiljaisuus. Ai että, kiusalliset ajatusleikit, parasta ilmaista hupia.

Ilon pystyy vielä jotenkuten pitämään sisällään, mutta todellinen sinkkuuden sietokyky punnitaan silloin, kun mielen valtaa ahdistus, sinisyys tai tyhjyys. Kenelle sinkku soittaa? Ihan ensin sitä tietysti kertoo huolensa kissalle ja itkeä vollottaa niin, että kissa hytkyy sylissä. Kissa ei sano mitään. Seuraavaksi sitä käy taas ystäviään läpi. Koko ajan joutuu kuitenkin miettimään sitä, ettei nyt vain olisi taakaksi kenellekään. Toki seurustelukumppanilleenkin voi olla taakaksi asti, mutta näkisin, että romanttisella partnerilla on kuitenkin astetta painavampi emotionaalinen merkitys mitä elämän jakamiseen tulee.

Tulen siihen tulokseen, että ystävät ovat tärkeintä, mitä maa päällään kantaa. Ja myös siihen tulokseen, että aion ottaa jokaisen ilo- ja surupuhelun vastaan antaumuksella, mitä vain osakseni saan. Niin kauan, kun voin olla jollekin se, jolle hän soittaa ensimmäisenä, toisena, kolmantena, neljäntenä, viidentenä tai vähän kiusallisesti kuudentena vaihtoehtona kertoakseen jostain hänelle tärkeästä, minulla on merkitystä.

Kuvat: Tiia Nyholm

Pages