Ladataan...
The Good Morning

Well excuseme pienestä hiljaiselosta! On ollut kädet täynnä muita hommia. Jotenkin sitä vain arvasi, että tänä vuonna ehtii tapahtua vielä vaikka mitä, enkä siksi vielä julkaissut megajättikokoista "vuonna 2017 tapahtui" -julistusta. Nyt se julistas sai vielä yhden ranskalaisen viivan. Nimittäin.

Kirjoitin e-kirjan! Tai no, tarkemmin oppaan. Nimi on vaatimaton: Elämänopas ihmiselle.

Täytyy tosin heti alkuun antaa puolet kunniasta pois. Kirjoittajakolleganani toimi nimittäin kuka muu muka kuin rakkaani Samuel. Opas oli yhteinen idea, joka sai alkunsa erässä hetkessä ja lähti toteutukseen heti seuraavassa hetkessä. Niin parhaat ideat toimii. <3

Ehkä kirjoitin oppaan, jonka olisin itse halunnut lukea nuorempana. Tai ehkä poimin lukemistani kirjoista parhaat palat, yhdistelin ne omiin kokemuksiini ja kirjoitin itselleni muistutuslistan kaikesta minulle tärkeästä. Ehkä kirjoitin oppaan, jonka voisin joskus tulevaisuudessa antaa lapselleni.

Joka tapauksessa, Elämänopas ihmiselle on aidosti se viesti, jonka haluaisimme kaikkien kuulevan. Se on opas menestykseen, hyvinvointiin ja henkisyyteen.

Ja se vastaa muun muassa näihin kysymyksiin:

  • Mistä löydän "oman juttuni"?
  • Miksi masturboiminen on tärkeää?
  • Miten tulen itsevarmemmaksi?
  • Miksi liikkuisin? Miksi söisin terveellisemmin?
  • Miten pääsen minua alaspäin vetävistä tyypeistä eroon?
  • Miten toteutan mahdottomalta tuntuvan haaveeni?

Oppaassa keskitytään hifistelyn sijaan isoihin palikoihin. Se esittelee kahdeksan osa-aluetta, jotka mielestämme kuuluvat hyvinvoivaan, nousujohteiseen ja tasapainoiseen elämään. Opas on hyvin tiivis. Se on alle 50 sivua, jotta tällaiset kaisamerelätkin jaksaisivat sen lukea (yllättävää tai ei, mielenkiintoni ei pysy kovin kauaa yllä lukiessani, vaikka sisältö olisikin mielenkiintoista ja siksi rakastan tiiviitä paketteja!).

Elämänopas ihmiselle lanseerattiin eilen, ja sen suosio yllätti meidät kyllä ihan täysin! Sitä on mennyt ihan älyttömän hyvin ja palaute on ollut sanalla sanoen ihan kreisiä! Suurkiitos kaikille oppaan jo hankkineille, ja loput:

Pääsette oppaaseen käsiksi tästä.

"Kaikki on mahdollista. Ja vaikka ei olisi, on kannattaa elää niin kuin olisi, sillä silloin tekee väkisinkin asioita, joista nauttii." - Kaisa Merelä, Elämänopas ihmiselle.

&

Instagram: kaisaminni
Snapchat: kaisaminni
Facebook: The Good Morning
Youtube: KAISAMBU

Share

Ladataan...
The Good Morning

Tänä vuonna se koitti. Päivä, jonka jälkeen joulukuusi ei enää ollut koskaan entisensä.

Varoitus! Tekstin lukeminen saattaa pilata joulusi.

Istuimme tässä taannoin aamupalapöydässä kahvia juoden, kun aloimme keskustella joulukuusiasiasta. Minä olen halunnut kuusen omaan kotiin niin kauan kuin muistan, ja nyt kerrankin koti on sen kokoinen, että sinne ylipäätään mahtuu kuusi. No, aloimme googletella puhelimillamme, että mistähän sitä saisi joulukuusen hommattua ja paljon sellainen kustantaisi.

Ei mennyt kovin kauaa, kun homma oli lähtenyt lievästi pois raiteiltaan. Samuel oli nimittäin löytänyt jonkin joulukuusiartikkelin ja julisti hämmentyneenä:

"Joulukuusi kärsii janoa ja ikävää, kaipaa tovereitaan ja saa huonekasvit huolestumaan."

Ja tästähän sitten alkoi mittava perinteikkään ja rakkaan joulukuusen uudelleen arvioiminen. En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että me tosiaan katkomme puun ja tuomme sen pariksi viikoksi sisällemme, kunnes se on kuihtunut. Itseasiassa istutamme sen sitä varten, että voisimme katkoa sen. Tulee vähän mieleen eräs toinenkin meidän ihmisten harjoittama tapa, josta on ollut blogissa puhetta aiemmin.

Artikkelissa kerrotaan, kuinka kuusi, joka on sahattu irti juuristaan, tuntee kipua, lähettää avunhuutoja (joita ihminen ei onnekseen kuule), kärsii janosta ja tietää kuolevansa pian. Se on revitty pois vanhempiensa ja isovanhempiensa luonta, eikä saa levättyä, mikäli siinä pitää valoja päällä yöllä. Sen kemialliset avunhuudot kuulee ainoastaan huonekasvit, jotka stressaantuvat tilanteesta(!!).

Kuusiparka! Alettiin jopa miettimään, olisiko lopulta muovikuusikin eettisempi vaihtoehto, kuin oikea. Muovia maailmaan ei kyllä tarvita yhtään enempää. Ja toisaalta, maatuuhan oikea kuusi lopulta ja niin sen energia palautuu takaisin kiertokulkuun. Eh?

Viikon asiaa sulateltuamme päätimme hankkia oikean kuusen. Se tuotiin meille Itä-Suomesta asti. En vieläkään tiedä mitä ajattelen asiasta, muuta kuin että onhan se kaunis ja perinteikäs. Toisaalta, ei se varmaan enää koskaan yhtä kaunis ole kuin ennen artikkelin lukemista.

Koitamme olla kuusellemme hyviä. Sen opin myös, että kun kasveille juttelee ja niitä silittelee, ne voi paremmin. Jonkun mielestä ne tuntevat rakkauden, jonkun mielestä ne vain tykkää, kun niitä päin hönkii hiilidioksidia. Oli miten oli, jutelkaa joulukuusellenne tänä vuonna! Ja lievittäkää joulutähtien ja jukkapalmujenkin stressiä laulelemalla ja silittelemällä niitä.

Otsikko oli raflaava. Ei se joulu välttämättä täysin pilalla ole, mutta mielenkiintoista pohdintaa tästä aiheesta kyllä saa. Joku teistä sanoi snäpissä aika ihanasti: "Minusta tuntuu, että joulukuusi on itseasiassa aika onnellinen siitä, että pääsee viettämään joulua jonkun kotiin. Se koristellaan hienosti ja se on huomion keskipisteenä monta päivää."

Mitäs ajatuksia teissä herää?

Share

Pages