Ladataan...

Kun ei osaa päättää, missä juhannuksensa viettää, kannattaa viettää sitä vähän siellä sun täällä. Päätin olla tämän juhannuksen perheen kanssa, tai tarkemmin äidin, siskon ja siskon miehen kanssa. Mietittiin, että missähän sitä sataisi tänä juhannuksena vähiten. Meillä ei yleensä tehdä kovin vedenpitäviä suunnitelmia, vaan mennään aina fiiliksen mukaan enemmän ja vähemmän siinä sivussa riidellen. Suomen sääkartta näytti toivottomalta. Intuition johdattelemana ajateltiin suunnata Kiteen mökille. Intuitio, universumi ja Kitee olivat puolellamme - saimme nimittäin aurinkoisen juhannuksen! Katselin somesta jengin myrskypäivityksiä, mökkien päälle kaatuneita puita ja sadetakkigrillauksia ja koin myötätuntoa.

Sen sijaan, että oltaisiin paahdettu Helsingistä Kiteelle kuusi tuntia autolla yhtäjaksoisesti, ajateltiin ottaa mökille menoon rento roadtrip-meininki. Yksi yön yli pysähdys kotona Mikkelissä, päiväpysähdykset Juvalla ja Savonlinnassa ja illaksi Kiteelle juhannussaunaan. Miksi ajaa satasta ohi, kun voi pysähtyä ottamaan Itä-Suomen helmet talteen?

Heti Mikkeliin päästyä mentiin läheiselle lammelle uimaan. Kylpytakit päälle ja autoon. Ysärihitit soimaan. Ensin toki vähän valkkaria ja iltapalaa. Vesi oli lämmintä kuin linnunmaito ja kotona odotti kuumuutta hohkaava puusauna. Helsingin pölyt jäi lammelle vesikirppujen syötäviksi.

Seuraavana päivänä lähdettiin ajelemaan kohti Kiteetä. Pysähdyttiin Juvalle lounaalle Wehmaan kartanoon. Siellä sijaitsee Suomen ainoa englantilainen teehuone, Teahouse of Wehmais, josta saa tilattua vaikka sun minkälaista teetä. Itse valitsin Studio 54:n, jonka makumaailmassa luvattiin olevan shampanjaa. Teen lomassa tietty suolaista ja makeaa naposteltavaa. Tajuttoman hyvää! Diggailen niin paljon paikoista ja ihmisistä, joilla on joku oma juttu. Massakahviloita on jo ihan liikaa, joten tällaisia paikkoja tukee tosi mielellään.

Reilu tunti ajoa ja saavuttiin Savonlinnaan. Siellä terden kautta Olavinlinnaan. On niin käsittämätöntä, että Suomessa on ollut linnoja, ja että niitä on oikeasti käytetty, ja että siellä pimeillä käytävillä ja epätasaisilla kivirappusilla on juossut sotilaita ja linnanneitoja ja ihmishenki ei ole paljoa maksanut. Joka kerta yhtä ihmeellistä ajatella, että ihminen joitain satoja vuosia sitten on ollut samaa lajia meidän kanssamme ja varmaan tuntenut ja ajatellut jokseenkin samoin. Silti elämämme ja yhteiskuntamme ovat olleet täysin erilaisia.

Savonlinnassa syötiin myös tuoreita ja täydellisesti laitettuja muikkuja. Aloin melkein itkemään, kun oli niin hyvää. Täydellisesti muikkujen kanssa sopiva valkkari, kasvoille paistava aurinko ja rakkaat ympärillä kruunasi kokemuksen. Huumeiden listalle menee Kalastajan kojun muikut.

Vihdoin mökillä! Ensitöiksemme tehtiin mansikkakermakakku, sitten skumppa auki ja saunavastojen ja koivuseppeleiden tekoon. Olin koko perhanan päivän odottanut juhannustansseja ja googletellut ja kysellyt pohjoiskarjalalaisilta tuttaviltani, että minne sitä kannattaa tansseihin mennä. No, me ajettiin sitten eräisiin hyviltä vaikuttaviin tansseihin illankahussa vain kokeaksemme tyhjyyttä ammottava tanssilattia, muutama seinäruusu ja tosissaan tanssiva pariskunta sekä ylihintaiset liput.

En halua uskoa, että lavatanssikulttuuri on kuollut! Eihän se ole? Mummo juuri kertoi, miten vuosikymmeniä sitten lavoja oli joka paikassa ja ne olivat aina ihan täynnä. Siellä sitä miehet tanssitti niin, ettei meinannut perässä pysyä. Minun (mahdollisesti yliromantisoitu) ajatus juhannustansseista hikisine yön yli kestävine polkkineen ja valsseineen, muovilasi-valkoviineineen ja sikaririnkeineen ei saa jäädä fantasian tasolle! Ensi juhannuksena valitsen sijaintini sen mukaan, missä on parhaat lavatanssimeiningit. Ilmiantakaa sellainen paikka kommentteihin! Ilman autenttista lavatanssikokemusta en aio tomuksi muuttua.

Sisko ja hänen miehensä söpöilee laiturin nokassa, meitsi ottaa selfieitä. Tämä työnjako sopii minulle. Olipa ihana ja erilainen juhannusaatto! Mites teidän juhannukset? Jos ihan hirveä sääkateus iski tätä lukiessa, niin sanottakoon, että täällä ripsii vähän jo. ;)

Ladataan...

Tekee taas mieli tehdä tällainen puhelinkuvakollaasi kuluneesta viikosta! Tuntuu, että kaikki painava sana asettautuu vielä tietoisuudessani, joten kirjoitetaanpa nyt ihan vaan elämästä. Näitä katselen sitten talvella. Ah, kesä. Se on NYT.

Viikko alkoi ihanasti, kun pääsin näkemään muita Lilyn bloggaajia afterworkin merkeissä Más Rooftop Barissa. Oli niin kiva nähdä Lilyn porukkaa ja erityisesti tätä säteilevää kuvan naista, Iidaa. Ollaan tutustuttu tänä keväänä ja vitsit että diggailen Iidan meininkiä. Lol, onpa muuten kliseinen "getting a baby & just getting drunk" -kuva. Täysin tahatonta, uskokaa tai älkää!

Leikkautin semispontaanin semipolkan! Olin niiiin kyllästynyt kuivuneihin ja hapsottaviin latvoihini, että päätin pätkästä niistä niin paljon pois, kun tarve vaati. Ja sehän vaati jonkun 15 senttiä. No, nyt ollaan polkkapäänä! Kyllä se siitä taas kasvaa. Oli myös ihana käydä vakikampaajalla ja räntätä miesjutuista kolme tuntia. :D Olen aina ollut sitä mieltä, että kampaajilta saa joka kerta enemmän palvelua, kuin pelkän uuden tukan. Niillä on niin hyvä tatsi elämän spekulointiin!

Anivarhainen Kalasatama. Olen herännyt kuluneella viikolla joskus neljältä ainakin kolmena aamuna. Kesäaamun tunnelmassa on sitä jotain. Frank Ocean korville ja ihastelemaan merta. Haudassa sitten levätään.

Kesän ensimmäinen miniroadtrip tehty! Käytiin Meri Björnin kanssa Helsingin ympäryskuntien kauneimmilla spoteilla ottamassa meitsistä kuvia. Tuli kyllä älytöntä matskua! Kuvat otettiin enimmäkseen vedessä ja vaikka olin lopulta ihan jäässä jokainen vaatekappale märkänä, kaikki oli niin sen arvoista. Roadtrip-tyyliin haettiin tietty huoltsikkakahvit, kuuneltiin musiikkia ikkunat auki, käytiin autokaistalla (!) ja mentiin yöllä vielä lopuksi Kuusijärvelle pulahtamaan. Meri olet hurmaava ja tämä täytyy uusia joskus!

Treenattuakin tuli viikolla jopa neljä kertaa! Pari rankempaa treeniä ja pari palauttavaa liikkuvuus-/tanssi-/temppuilutreeniä. Eräs ystävä juuri kysyi minulta, että miten ihmeessä motivoida itsensä liikkumaan kun on kesä ja skumppaa ja valvomista. Itselläni matalin mahdollinen kynnys lähteä liikkumaan on sellainen, että päätän tehdä vain niitä juttuja, joita tekee mieli tehdä ja joita kehoni pyytää ja vain sen aikaa kun se on kivaa. Joskus olen sitten salilla 30 minuuttia "vain" venyttelemässä, seisomassa käsillä, ehkä teen vähän lihaskuntoa tai vatsalihaksia tai sitten roikun. Parempi kuin ei mitään! Tällaiseseta fiilispohjaisesta treenistä jää usein myös tosi hyvä olo kehoon. Joskus sitä sitten intoutuu riuhtomaan kovempaakin, kun on salille itsensä kerran saanut.

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa moottoripyörän kyytiin! Tämäkin tapahtui sattuneesta syystä keskellä yötä. Kesällä on kiva elää öisin. Seikkailu vei kuvan maisemiin. Ei se aurinko laskenut, vaan hohkasi horisontissa pitkin yötä. Se on keskikesä ihan just!

Tämä rakas pikku riiviö on kyllä käynyt hermoille. Olen tullut siihen tulokseen, ettei minulla ole aikaa antaa hänen tarvitsemaansa ja ansaitsemaansa rakkauta ja huomiota enää, kun olen koko ajan menossa, joten hän muuttanee takaisin vanhempieni luokse. Ainakin nyt kesäksi. Myös jatkuva naukuminen yötäpäivää ja lattialle kakkimiset ovat edesauttaneet tätä päätöstä (tosin, kyllä minäkin huutaisin ja kakkisin, jos äitini olisi ihan paska hoitamaan velvollisuuksiaan). Katsotaan syksyllä sitten taas, kaveri.

Pages