Ladataan...

Rakastan eri medioissa pyörivää rahakeskustelua. Raha on seksin lisäksi yksi niistä tabuista, joista pitäisi ehdottomasti puhua enemmän. Erityisesti rakastan sitä, kun naiset puhuvat rahasta. Täältä tulee yksi lisää!

Muutama ajatus heti alkuun:

1. Ei tarvitse olla rikas elääkseen luksusarkea/hyvää arkea/haluamaasi elämää. Kaikki on kiinni ajatusmaailmastasi, tottumuksistasi ja priorisoinnista.

2. Ei tarvitse olla korkeakoulutettu, hyvillä geenellä tai bisnesälyllä varusteltu tyyppi rikastuakseen.

3. Vauraus kuuluu kaikille.

Kun tapasin Samuelin, ajatusmaailmani rahan suhteen muuttui radikaalisti. Vaikka olin breaking taboos for a living -muija ja pystyin puhumaan lähes kaikista tabuina pidetyistä asioista täysin luonnollisesti ja kovaan ääneen, olin jotenkin unohtanut suomalaisten yhden pyhimmistä tabuista: rahan. Asian, jota kukaan ei myönnä erityisesti haluavansa, mutta joka kuitenkin aiheuttaa hirveästi kateutta ja riitoja.

En oikeastaan ollut aiemmin ajatellut rahasta sen enempää, kuin että sitä on hyvä olla kohtuullisesti, jotta pystyy elämään hyvää elämää. Onnellisuus tulee kuitenkin lopulta jostain ihan muualta. Tämän minulle oli todistanut mm. se, että olin kokenut elämäni koskettavimmat, syvimmät ja aidosti onnellisimmat hetket 800 euron opintotuella ja -lainalla eläen.

Silti en tiennyt, että minullakin oli rahaan liittyviä voimakkaita ohjelmointeja. Nimittäin molemmat rahallisen vaurauden ääripäät olivat jotenkin vaikeita. Tai sanotaanko tunteita herättäviä. Latautuneita. Niihin piti suhtautua jäykästi, sillä ei oikein tiennyt, miten niihin piti suhtautua. Siis todella rikkaisiin tai todella köyhiin ihmisiin, käytännössä.

Samuel oli tyyppi, joka tykkäsi rahan energiasta. Hän tykkäsi rahasta. Ja sanoi sen avoimesti ja lämpimästi, kuin ilmoittaen lempivärinsä. Hän oli ensimmäinen tapaamani sydämestä elävä tietoinen ihminen, joka halusi tehdä miljoonia. Sisäinen "raha on pilannut kaiken" -vassarini lähetti erroria ja tunsin, miten järjestelmäni rapistui yrittäessäni ymmärtää Samuelin rahadiggailua. Se oli niin kiinnostavaa ja raikasta, että joku sanoi jotain tuollaista ääneen! Halusin murtaa koodin ja ymmärtää miksi juuri kaikista maailman rikkauksista raha.

Okei. Tutustuttiin ja rikastuttiin rakastuttiin ja siinähän minä sitten pääsin luontevasti mestarin oppeihin. Ymmärsin pikkuhiljaa, että minun "miksi" -kysymyksiin vastaus oli aina "miksi ei". Niin, miksi ei? Aloin päästä käsiksi omiin negatiivisiin käsityksiin rahasta, jotka luultavasti kumpusivat jostain sieltä että "no kun kaikki ökyrikkaat miehet maailmassa on paskiaisia". Niin. No entäpä jos maailman rikkaimmat ihmiset olisivatkin vaikkapa inhimillisillä arvoilla varusteltuja naisia? Ongelma ei siis jälleen kerran ollut rahassa, vaan siinä, mitä tämän päivän ns. "rikkaat" edustivat.

Luin Samuelin antamia oppaita ja kuuntelin hänen ideologiaansa. Erityisen suuri oivallus oli se, miten järkyttävän voimakas energia raha on. Lähes yhtä voimakas kuin rakkaus. Kun meillä ei ole pennin pyörylää, olemme ahdistuneita, ajatusmaailmamme on kapea ja elämämme päivästä toiseen on selviytymistä. Häpeämme, saatamme sortua valintoihin, joiden takana emme oikeasti seiso ja olemme muiden ohjailtavissa. Silloin teemme valintamme puutteesta käsin, emme runsaudesta ja valinnanvapaudesta.

Raha on todella voimakasta myös toiseen suuntaan. Kun sitä rahaa sitten on, mahdollisuudet elää elämää kasvavat, asiat helpottuvat ja moni ongelma ratkeaa, ennen kuin ehtii edes muodostua. Meillä vapautuu kapasiteettia oikeasti mielenkiintoisiin asioihin ja ajatusmaailmamme ja prioriteettimme kokee täyden muutoksen. Värähtelytasomme muuttuu. Elämä näyttäytyy sen koko potentiaalissa ja on helppoa rentoutua, tehdä sitä mistä tykkää ja olla antelias. Tai siis mikäli rahan voimakkaan energian kestää. Sekin on taito. Useimpien psyyke ei kestä rahan energiaa, ja siksi he hankkiutuvat siitä mahdollisimman nopeasti eroon heti sitä saatuaan. Mikäli rahan voiman kestää, sen hallussapito ei stressaa ja sitä on mahdollista tehdä aina vain lisää ja lisää.

Hassua kyllä, sen lisäksi että raha on voimakas energia, se on myös täysin neutraali asia. Raha ei itsessään ole positiivista eikä negatiivista, aivan kuten ei mikään muukaan energia. "Köyhyysajattelun" mukaan raha on negatiivinen asia ja "rikkausajattelun" mukaan se on positiivinen asia. Oikeasti se ei ole kumpaakaan. Se vain on. Vähän kuin rakkaus. Kaikenlainen voimakas suhtautuminen rahaan näyttäytyy sen virtaamisnopeudessa. Jos sitä pakottaa, pelkää, vihaa tai janoaa, sen virtaaminen luoksesi on luultavasti säännösteltyä ja niukkaa. Kun sille avautuu melkeinpä hälläväliä-asenteella, se rentoutuu kanssasi.

Samuelin tavoite oli (ja on edelleen) olla miljonääri 25-vuotiaana. Uskon itsekin, että olen miljonääri jossain vaiheessa. En tiedä milloin se tapahtuu, mutta se tapahtuu. Sehän on väistämätöntä! Miksi en tulisi miljonääriksi, kun kerran se on mahdollista? (Tähän väliin sopinee huomauttaa, että kaikki mihin uskot, on mahdollista.) Sitä paitsi miljoona euroa on vielä aika pientä.

Uskon, että tekstini saattaa triggeröidä, suututtaa tai ehkä huvittaakin joitakin, mutta kuten sanoin, raha on neutraali asia. On ok sanoa olevansa miljonääri. Tai persaukinen. Itseasiassa ihmisten pitäisi tehdä sitä enemmän! Olen koittanut muuten rikkoa pa-tabua kertomalla olevani pa aina silloin, kun se on totta. Eihän persaukisuus tietääkseni vaikuta kenenkään ihmisarvoon millään tavalla? Rahassa on ihan turhaan jokin arvolataus, joka luokittelee ihmisiä. Come on, rahahan on vain rahaa.

Mitä ajatuksia raha herättää teissä? Keskustellaan!

Ladataan...

Miten kaksi persaukista ei millään ihmeellisillä tuloilla varusteltua tyyppiä hommasi itselleen saunallisen, kahdella parvekkeella varustellun vuokrakämpän merinäköalalla läheltä keskustaa?

Sitä minäkin välillä mietin. Vastaus on yksinkertainen ja vähintäänkin mielenkiintoa herättävä: affirmoimalla.

Tässä postauksessa kerron, mitä affirmointi minulle on ja miksi sinunkin kannattaisi alkaa tekemään sitä. Tai itsasiassa, sinähän olet tehnyt jo. Koko elämäsi ajan. Harmillisesti vain usein, kun meille tapahtuu jotain hyvää, ajattelemme, että kävipä hyvä tuuri. Tuuriajattelu pitää meidät pimennossa siltä "salaisuudelta", jonka avulla saavutimme haluamamme, ja jäämme odottelemaan hyvää tuuria jatkossakin sen sijaan, että tietäisimme tasan tarkkaan mitä tehdä.

Affirmoinnin voi selittää monella eri tapaa, riippuen täysin siitä, kuinka hippi on. Selitän ensin "järkevämmin" ja sen jälkeen vähän hurummin.

Affirmointi tarkoittaa tavoitteiden/unelmien toteuttamista mielikuvien avulla. Unelmoinnin ja affirmoinnin ero on ehkä siinä, että unelmoidessa emme välttämättä ota unelmiamme kovin todesta, tai pidä niitä realistisina toteutuviksi. Unelmoinnissa on häivähdys epäilyä ja juurikin sitä tuuriajattelua. Affirmointi puolestaan on röyhkeää unelmointia, jossa unelman tiedetään toteutuvan. Unelmointi on "voi kun" ja affirmointi on "sit kun".

Kaikki ajatuksemme on käytännössä affirmointia, sillä kaikki se, miten ajattelemme itsestämme ja tekemisistämme, vaikuttaa siihen, mitä teemme seuraavaksi. Ja se, mitä teemme seuraavaksi, on ainoa asia, jolla on merkitystä tulevaisuutemme kannalta.

Erityisen tehokasta affirmointi on kuitenkin suunnitellusti. Eli ihan istumalla alas, sulkemalla silmät ja alkamalla kuvittelemaan omaa tavoitetta tai unelmaa. Miltä tuntuu, kun olet saavuttanut sen, mitä haluat? Miltä sinussa silloin tuntuu? Tunnustele sitä tunnetta, kieriskele siinä, täyty siitä tunteesta. Mitä ympärillä näkyy? Mitä teet siellä? Miten elät elämääsi? Mitä yksityiskohtia ympärilläsi on? Mitä tapahtuu seuraavaksi?

(Hippivaroitus!) Näitä kysymyksiä kysymällä pääset "integroitumaan" siihen energiaan, jota unelmiesi toteutuminen edustaa, ja jossa se vaikuttaa. Pääset siis samaan värähtelytasoon unelmasi kanssa. Tietty värähtely vetää aina puoleensa sitä samaa värähtelyä, se on vetovoiman peruslaki. Alat siis vetää unelmaasi puoleesi tässä maailmankaikkeudessa, jossa kaikki on energiaa, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mitä yksityiskohtaisemmin näet toteutuneen tavoitteesi ja elämäsi siellä, sitä todemmalta se alkaa sinusta tuntua. Ja kuten tiedämme: mieli on voimakas. Kun jokin tuntuu meistä mielen tasolla todelta, ei mene kovinkaan kauan, että se energia muuntuu fyysiseksi todellisuudeksi. Oikestaanhan ajatuksemme ja fyysinen todellisuus eivät ole kaksi eri asiaa, vaan yhtä ja samaa. Mutta koska suurin osa meistä on niin samaistunut 3D-maailmaamme, uskomme vain sen, mitä näemme ja mitä voimme koskettaa. Harhaudumme ajattelemaan, että vain kaikki aisteilla havaittava olisi totta. Oikeasti ajatuksemme ja energiamme ovat aivan yhtä todellisia, kuin tuolimme ja pöytämme, ja ne vaikuttavat suoraan ympärillämme muovautuvaan fyysiseen todellisuuteen.

Joku fiksu joskus sanoi, että idea on varjo tulevaisuuden fyysisestä todellisuudesta. Eli saamamme ajatus/unelma on jo olemassa konkretian tasolla, ei tosin tässä hetkessä, vaan tulevaisuudessa. Tuppaamme myös ajattelemaan 3D-päissämme, että aika olisi lineaarinen vain, koska olemme keksineet ajanmääreet. Oikeastihan mennyt, tuleva ja nykyhetki ovat kaikki läsnä päällekkäin jokaisessa hetkessä.

Jos energia-asiat tuntuvat vierailta, saman voi ajatella myös "järjellä". Kun säännöllisesti kuvittelemme itseämme tavoitteessamme, totumme siihen, ja saatamme jopa alkaa käyttäytymään kuin se olisi totta. Jos toiveena on olla huippu-urheilija ja alkaa uskoa olevansa huippu-urheilija sekä käyttäytymään kuten huippu-urheilija käyttäytyy, huippu-urheilijuus on todennäköisesti paljon lähempänä, kuin silloin, jos käyttäytyisi kuten vaikkapa taiteilija, opiskelija tai äiti.

Unelmien affirmointi kannattaa ajoittaa meditaation yhteyteen, heti sen jälkeen tehtäväksi. Tällöin affirmointi lähtee valmiiksi aika hyvästä paikasta, sillä olet rauhassa, läsnä ja yhteydessä maailmankaikkeuteen ja itseesi. Jo yksi affirmointikerta saattaa tuoda tuloksia, mutta parhaiten se toimii, kun sitä tekee säännöllisesti. Esimerkiksi kerran päivässä on aika hyvä, sillä sen ylläpitäminen on suhteellisen helppoa.

Lue myös: Meditaation ABC

Hyvä myös muistaa: Suuren laivan käännökset ovat hitaampia kuin vesiskootterin. Mitä suurempi tavoitteesi/unelmasi siis on, sen kauemmin sillä saattaa kestää tulla luoksesi. Ole siis kärsivällinen, kuten minä tätä paistia paistaessani olin:

Palataan alun kysymykseen. Onnistuimme siis affirmoimaan itsellemme kämpän, jossa olemme itseasiassa juuri tänään asuneet kuukauden ajan. (KAISAMBULA 1 KK!!) Kerroin kämpän affirmoimisesta enemmän täällä. Kauanko meidän sitten piti affirmoida tätä? Alle viikko. Eikä kämppä ole ainoa asia, jonka olemme saavuttaneet mielen voimalla.

Mielellä (ja elämällä) on kiva leikkiä, eikä näitäkään juttuja kannata ottaa kauhean vakavasti. Loppujen lopuksi koko elämä on yhtä peliä. Ollaan monesti mietitty, että miksi jotkut pelaa tietokone- tai puhelinpelejä, kun voi pelata elämää! Se on hassua, kun sen oivaltaa.

Mitä te olette onnistuneet saamaan affirmoimalla?

PS. Kuvassa isäni metsästämä hirvi ja elämäni ensimmäinen hirvipaisti, josta riivin itse kalvot ja roippeet pois, marinoin ja paistoin. Muistan, kuinka minua pienenä ällötti, kun isä käsitteli veristä lihaa keittiössämme. Nykyään enemmän ällöttää pakkauskaasuun pakatut kanasuikaleet, kuin vapaana elänyt hirvi. Lihasta tuli tosin vähän kuivaa, eli taisin olla vähän liian kärsivällinen. Ei näin vaikea ruoka voikaan onnistua ekalla kerralla, lohduttelin itseäni, johon Sambu totesi että jep, mun vanhemmat ei vieläkään osaa paistaa joulukinkkua.

Pages