Ladataan...
Haaveista todeksi

Nyt meni hermot. Pillereihin nimittäin. Söin pillereitä monen monen monta vuotta, kokeilin ehkäisyrenkaan ja monta eri pillerimerkkiä. Kummat vaivat vaivasivat aina, mutta en niihin oikein osannut suhtautua saati sitten yhdistää niitä pillereihin. Kärsin migreeneistä ja kummista alavatsakivuista, kamalista pms oireista ja mielialan heittelyistä. Ainoina taukoina pillereiden syömiseen on olleet kaksi raskausaikaa.

Otin sitten viimeisen synnytyksen jälkeen kuusi vuotta sitten kaikista neuvoista, kehotuksista ja käskyistä huolimatta kuparikierukan ja voi että, elämä muuttui ihan huimasti. Hormonimyrskyt tasaantuivat ja kierto muuttui täysin säännölliseksi kun kuukautiset imetyksen jälkeen alkoivat. Migreenit hukkuivat jonnekin, ja olo tasaantui. Nyt kierukka oli keväällä tullut tiensä päähän ja piti miettiä mitä seuraavaksi. Jostain syystä (?) sain itseni puhuttua ympäri pillereihin. En uskonut että mieliala voisi mennä niin sekasin pikku nappuloista. Päänsäryt palasivat, ja niitä on kestänyt nyt jo monta kuukautta. Kierto on ihan sekaisin, välillä kuukautiset tulevat ja joskus ei. Mieliala vaihtelee ja heittelee..

Sitten päätin että nyt riittää. Soitin eilen neuvolaan ja pääsin jo tänään kierukan laittoon. Kuparikierukka maksoi noin satasen ja ehkäisyteho kestää noin viisivuotta. Eli kohtalaisen edullinen.

Lääkärin tapaaminen olikin sitten melkein yhtä inhottavaa kun itse kierukan asennus. Minua oikein painostamalla painostettiin ottamaan kuitenkin se hormonikierukka, vaikka olin selvästi sanonut haluavani eroon hormoneista, ja kuparisen jo apteekista käynyt hakemassa. Kuulema kierukassa hormoni on paikallista eikä välity elimistöön (?) What? Minne se sitten hukkuu? No, pitkän puhuttelun jälkeen ja haittojen korostamisen päätteeksi sain pääni pidettyä ja kierukka asennettiin. Kuulema tämä nyt sitten voi altistaa kohdun ulkopuolisiin raskauksiin (?) sekä on ehkäisyteholtaan "heikompi" kun hormonikierukka (teho noin 98-99%), lisäksi vuoto kuulema moninkertaistuu (en huomannut moista kun sitä viimeksi viisi vuotta käytin) ja lisäksi vielä totesi että "Taidan ottaa nämä ohjeet tuohon viereen kun näitä NIIN HARVOIN asennetaan".......

Voi elämä sentään. No, nyt se on laitettu ja pääsin eroon hormonihirvityksistä. Katsotaan vuodanko kuiviin. Odotan myös innolla että mielialat tasaantuvat ja palaan taas Omaksi itsekseni <3

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Haaveista todeksi

Koko kesä ja oikeastaan kevätkin menivät mieleltä hyvin. Olin elossa, mutta en liian vauhdikas. Riitti virtaa ja energiaa puuhata ja touhuta. Syksyn tullessa valtava stressi söi kaiken ylimäääräisen jaksamisen, ja tuntui jossain kohtaa että en oikeasti selviä. Mutta selvisin! Ihan järjissäni ja kohtalaisen hyvissä voimin. Olo on ollut aikasta tasainen ja hyvä. Mutta nyt viimeisen viikon ajan on astunut remmiin taas tuttu fiilis että voi tuska tätä elämää. Tunnistan masennuksen merkit melko selvästi. Varmaan pimeydellä ja elämäntilanteella on ollut osuutensa asiaan. Monta juttua mennyt pyllylleen ja alkanut huumori loppua. Jossain määrinhän vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja niitä tulee sietää, mutta tämä on nyt jotain erilaista. Periaatteessa elämäni on nyt melkolailla ok ja jos ei lasketa pieniä taloudellisia huolia, kohtalaisen onnellista. Mutta jaksaminen on hukkunut. Nukuttaa, vaikka nukun 9-10 h yössä. Ilman tuota määrää olen aivan kuollut. En saa päivisin mitään aikaiseksi. Mikään ei innosta eikä kiinnosta. Masennus. En halua sitä.

Nyt päätin buustata aivoni tryptofaanilla. Kävin hakemassa luontaistuotekaupasta purkin ja mielenkiinnolla odotan mikä on vaikutus vai onko sitä. (Huom, ei saa käyttää SSRI lääkkeiden kanssa) Aion nyt tukeutua kaikkeen mahdolliseen että vältän sen synkkyyden minkä tiedän kolkuttelevan ovella. Tälläkertaa en aio antaa periksi ja suostua tuohon alavireeeseen.

Jännä nähdä onko vaikutusta. Eka nappi huiviin ja katsotaan mitä tapahtuu.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Haaveista todeksi

Muuttolaatikoita lojuu ympäriinsä. Jokapaikassa on tavaraa ja rompetta. Papereita, jätesäkkejä, muovikasseja, lisää muuttolaatikoita. Stressaa. Ja ahdistaa, vaikka samalla myös hieman kutkuttelevasti jännittää ja on innoissaan. Ihan vaan omasta puolestani. Toisten fiiliksiin en ota kantaa.

Ensiviikolla olisi tarkoitus muuttaa. Avaimen saan jo nyt perjantaina. Pääsee oikeasti katsomaan paikkaa ja hieman miettimään mitä vielä tarvitsee.

Tunteet ovat olleet melkoista vuoristorataa. Välillä hirvittää hypätä taas tyhjän päälle. Välillä tulee itku ja harmistus. Välillä olen ihan onnessani. Mutta päällimmäiseksi on noussut kiitollisuus. Olen niin uskomattoman kiitollinen kaikesta mitä olen saanut. Minulla on aivan mahtava ystäväpiiri. Oikeasti ystäviä, jotka tukevat ja auttavat. Sanovat että kyllä sä pärjäät. Ja jos et pärjää me autetaan. Ihan mahtavaa. Joku aina kysyy tarvinko jotain? Onko mulla kaikkea? Voisiko auttaa jotenkin? Voi kumpa itse osaisin olla jotenkin yhtähyvä silloin kun minua tarvitaan.

Iso kiitos jokaiselle. Tulen sitten vuorostani jeesimään kun sitä tarvitaan.

Share
Ladataan...

Pages