Kun äiti rupsahti

Mulle kävi, kuten kai aika monelle äidiksi tulleelle käy. Unohdin itseni ja oman hyvinvointini. Kävi se, mitä ei saisi käydä, koska henkisesti ja fyysisesti hyvinvoiva, terveellä tavalla itsekäs ja jaksava äiti on paras esikuva ja itsetunnon kasvattaja omalle lapselleen. Erityisesti tyttölapsen äidin on tärkeää osoittaa pienelle naisenalulleen, että mamilla on hyvä olla nahoissaan ja että naisena oleminen on mahtavaa. Oli sitten millainen tahansa, hoikka himotreenaaja tai pyöreä sohvaperuna tai jotakin siltä väliltä. Kyse ei ole siitä, millainen pitäisi olla yleisen kauneusihanteen mukaan, vaan siitä, miten itse viihtyy nahoissaan, voi hyvin ja jaksaa. Ei kauneusihanteista tai ympäristön paineista. Ja mä en tällä hetkellä viihdy. Olen ylipainoinen ja rapakunnossa.

Mä asetin lapsen kaikessa itseni edelle. Tietenkin lapsi on ja hänen kuuluukin olla ykkönen, mutta itseäänkään ei saisi unohtaa. Lapsenkaan vuoksi. Kuten lentokoneessa hätätilanteessa toimitaan, se naamari on laitettava ensin itselle ja sitten vasta lapselle. Ensin on voitava itse hyvin, että voi huolehtia toisen hyvinvoinnista.

Äitiyslomalla lapsi vei kaiken huomion, koska oli suuritarpeinen ja halusi olla lähes koko ajan lähellä ja sylissä. En ehtinyt enää edes lehtiä lukea tai katsoa elokuvia loppuun. En käynyt juuri missään. Roskapussin vieminen oli suuri seikkailu. Jossakin vaiheessa luin iltaisin peiton alla tunnin kaksi taskulampun avulla, kunnes lapsi nukahti. Vauva-aikana kaikkina päivinä en ehtinyt edes suihkuun ja joskus söin toisella kädellä nopeasti, kun lapsi halusi ihokontaktia. Lapsen ehdoilla, ajattelin. Aikansa kuitakin. Tämä on vain vaihe. Kaikki nämä kliseet, kyllä te tiedätte. 

Kävelimme kyllä todella paljon, teimme pitkiä vaunulenkkejä lähes päivittäin vauvan nukkuessa, ja kuntoni nousi roimasti. En kuitenkaan laihtunut, koska täysimetyksen johdosta minulla oli koko ajan sudennnälkä, enkä jaksanut kurnivaa vatsaa muutenkin haastavassa, uudessa elämäntilanteessa. Söin terveellistä ja epäterveellistä sekaisin. Salaattia ja leivoksia, hampurilaisia ja mustikoita. Paljon. Liian paljon. Naiseus katosi muiden velvoitteiden alle.

En juuri enää ostanut uusia vaatteita itselleni, vaan hiihtelin kotona pieruverkkareissa ja imetyshuppareissa. Maitoa ja puklua oli joka paikassa, en muistanut leikata varpaankynsiä, enkä ajella säärikarvoja. Kun kävin kampaajalla, lapsi itki lopputulosta säikähtäneenä ja sekin jäi sitten vähemmälle. Kun kengänpohjaan tuli reikä, paikkasin sen jeesusteipillä. Tarpeetonta kai sanoa, että lapselle toki ostin kaiken, mitä keksin hänen muka tarvitsevan vaatteista leluihin.

Silti olin onnellisempi kuin koskaan. Olinhan Äiti.

Aluksi paluu töihin sai minut hetkeksi ryhdistäytymään. Ostin hieman uusia vaatteita ja laittauduin aamuisin, föönasin ja meikkasin. Siinä vaiheessa elämääni tuli kuitenkin muitakin raskaita juttuja perhepiirissä ja työ, taapero sekä muut ongelmat veivät kaiken ajan ja ajatukset. Sitten tulivat omat terveysongelmani ja olin jatkuvasti väsynyt. Huomasin pian olevani rapakunnossa ja ylipainoa oli kertynyt yli 20 kiloa.

Että ei, en todellakaan ole mikään fitness-mama. Pikemminkin sohvaperuna, jos rehellisiä ollaan. Sellainen, joka rakastaa lukemista, hyviä leffoja, ruoanlaittoa ja viikonloppuisin suklaata sekä paria lasia hyvää punaviiniä. 

Mutta olen luvannut itselleni, kaikki tämä  itseni laiminlyöminen on ollut vain vaihe! Niitä näetkääs riittää paitsi lapsella, myös äidillä.

Olen liikkunut paljon enemmän aiemmin ja ollut suurimman osan elämästäni hoikka tai normaalipainoinen. En viihdy tässä olossa. En tunne olevani kotonani tässä kehossa. Säikähdän usein peilikuvaani ja valokuviani. Useimmiten välttelen katsomasta peiliin ollenkaan paitsi aamulla, kun on lähtiessä pakko.

Jotain siis tarttis tehdä! Olen asettanut tavoitteekseni laihtua 20 kg vuoden aikana. Tämä tapahtuu elämäntaparemontin avulla. Muutaman viikon olen sitä jo aloitellutkin ja testannut. Lisää liikuntaa, kunnon yöunia ja terveellistä ruokaa. Sokeri veks ja hiilarit muutenkin minimiin. Kasvis- ja proteiinipainotteista ruokaa.

Kaikki tämä on tietenkin teoriassa selvää, tunnen terveellisen ruokavalion kaikki periaatteet, mutta käytännössä en aina pysty noudattamaan dieettiä, kun mieli on maassa tai on kyläilyjä sekä matkoja. Vikanani on heittäytyä silloin täysin off-vaihteelle, ja syödä ihan täysin mitä sattuu tyyliin "huomenna aloitan dieetin, syön tämän vielä", mistä koitan nyt opetella eroon. Samoin tunnesyöminen saisi jäädä taakse.

Minulla on suunnitelmana pudottaa nyt alkuun 8-10 kiloa melko nopeasti noin kahden kuukauden aikana motivoidakseni itseäni (ja mahtuakseni viime kesän vaatteisiin). Aloitan oman ihmiskokeeni kahdella täysin erilaisella dieetillä. Tarkoituksenani on ensin karpata kaksi viikkoa ja sitten nutrata kolme viikkoa ja lopuksi vielä siirtyä tarvittaessa fitfarmin superdieetille, kunnes nuo kirotut 8-10 kiloa on saatu pois. Karppaukseni alkaa maanantaina.

Aloitan säännöllisen liikunnan apunani Sport Tracker, ensin kävelyä ja pyöräilyä sekä kotiharjoittelua, myöhemmin salille.

Raportoin tänne edistymistäni ja dieettikokeilujani. Olisi mukava kuulla myös teidän kokemuksistanne. Ovatko muut laiminlyöneet itsensä äitiyden myötä? Muita laihduttavia mammoja huudeilla?

 

Kommentit

Katikki

Tosi hyvä allegoria tuo lentokoneen happimaski. Noinhan se juuri menee.

Mulla oli esikoisen kanssa aluksi samanlainen meininki, ettei suihkuunkaan juuri ehtinyt, ja syötiin mitä sattui. Se veti kunnon ja mielialan tosi huonoksi. Mut sai lopulta liikkeelle ajatus toisesta lapsesta; Omia kiloja piti pudottaa ihan huolella ennen uutta raskautta, jotta raskausmyrkytyksen uusiutumisen mahdollisuus pienenisi mahdollisimman paljon. Kun ruokavalion sääti kohdalleen ja alkoi liikkua säännöllisesti, mieliala ja jaksaminen paranivat ihan hurjasti. Kun rutiini oli hyvä, oli liikunnalliseen elämäntapaan ja terveelliseen ruokavalioon palaaminen kuopuksen syntymän jälkeen helppoa, ja toinen vauvavuosi menikin sitten paljon valoisammin sekä psyykkisestä että fyysisestä näkökulmasta.

Hurjasti tsemppiä projektiin!

Haitulankeinussa

Kiitos Katikki! Kiva kuulla, että onnistumistarinoita löytyy muilta äideiltä. Mulla jäi velttoilu päälle, vaikka lapsi kasvoi, mutta nyt on kova into muuttaa tilannetta. Kesällä on helppo dieetata, kun on kaikki ihanat tuoreet kasvikset, marjat ja muut ja sää houkuttelee ulos liikkumaan. Vielä kiitos tsempeistä ja mukavaa kesää!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.