Ladataan...

 

Ah, hei taas. Mikä herättää häkkilinnun blogikoomasta? Greenpeacen aktivistien merirosvosyytteet? Kaakaon mahdollinen loppuminen maailmasta? Elefantin talloma eläinhoitaja? Oulun koulupuukotus? Pah, minut herätti 2-vuotiaan palosammuttimen kurjakohtalo, kun tuhma vartijasetä vei ilmapallon. Yhyhyy. 

Olipa kerran isä, joka kuvasi videon siitä, mikä menee Suomessa asiakaspalvelussa pieleen. Vaikka sosiaalisessa mediassa kuinka tapeltaisiin siitä, onko pikku Sulon mielipahaan syyllisenä isä, "infon kamala akkaharppuämmämuijavanhempirouva", pallon antanut asiakaspalvelija tyttönen vaiko "sieluton ja julma kyykyttäjä" vartija, niin siitä ei päästä mihinkään, että Stockmannilla mokattiin. On käytännöllisesti katsoen aivan sama, vaikka nappulan isä olisi riistänyt ilmapallon tyystin omin lupinensa jostain telineestä. Sillä sosiaalinen media ei näe muuta kuin 2-vuotiaan pettyneen lapsen. 

Facebook-raivon seuraaminen oli suorastaan popcornien keittämisen aiheistä viihdettä. 

 

 

Mutta ahmimisen jälkeen iskee aina vähän paha olo. Harmitti kovasti se lynkkausmieliala, joka kohdistui lapsosen isään. "TAHALLAAN ITKETTÄÄ POIKAA!", raivarien määrä oli ihailtava. Osa syytti lapsen isää siitä, että tämä opettaa pojan varastamaan "lainaamalla" tavaroita. Kaiken kaikkiaan on hiton hämmentävää, että todellisen syyllisen etsimiseen käytetään niin paljon nettiaikaa. Kuten jo ylempänä totesin, syyllisellä ei ole väliä, sillä oli se kuka tahansa, Stockmann saa paskaa niskaansa jähmeän palveluoperaation ansiosta. 

Sillä kaksivuotiaalta vietiin ilmapallo.

Kaksivuotiaalta.

Kaksivuotiailta ei viedä palloja, ellei kyseessä sitten ole pissipää, joka on erikoistunut kaksivuotiaiden kiusaamiseen. Kaksivuotiaat ovat ihmisten mielissä nimittäin niitä suloisen viattomuuden temppeleitä, joista elämä ei ole vielä muokannut saamattomia, katkeria ja muodottomia paskiaisia. Stockmannilla on kuitenkin säännöt, jotka koskevat kaikkia ja tilannetaju, joka ei koske ketään. Kun asiakas on saanut myyjältä pallon, ei sitä toinen myyjä voi enää tältä evätä. Vaikka asiakas viilaisi linssiin ja valehtelisi kuinka, on myyjän ja yrityksen kannalta huomattavasti vähemmän vahingollista antaa ilmapallon poistua liikkeestä, kuin ottaa vastaan kymmenien tuhansien potentiaalisten asiakkaiden nettiraivo. Siinä vaiheessa on turha vedota "hullujen päivien käytöntöön" tai "vahtimestarin käytökseen". Joku sen vahtimestarinkin on ohjeistanut. 

 

 

Empatia ei ole ilmaista, mutta sen puuttuminen vasta kalliiksi tuleekin. 

 

Myöskään lauantai-illan tajunnanvirta-en-tiedä-oonko-vihainen-vai-en -blogitekstit voivat olla haitallisia.

 

PS. Kaikille facebookissa raivonneille tiedoksi: vartija sanassa on J-kirjain. Se ei ole vartia, vaan vartija. Kiitos ja kielipoliisilta terveisiä. 

 

Kuva: weheartit:ista, mutta tekijänoikeudet ovat saletisti Disney Pixar korporaatiolla

Share

Ladataan...

Hei. Minä se täällä, se tyyppi joka jaksoi vaahdota blogissaan milloin mistäkin asiasta nuoruuden vauhkoissaan. Idealisti, pessimisti, feministi, pasifisti, progay, pelastakaa ilmasto, yhteiskunta ja saimaannorpat. Sitten tuli stoppi, totaalinen bläkäri, muutama lisäkilo, muutto sinne, torakoita, muutto tänne ja ylisuuri eksistentiaalinen kriisi. Loppujen lopuksi minä olen kuitenkin vain anomyyni nettimörkö, joka vikisee kuin Hommafoorumin porukka konsanaan. Se on pidemmän päälle vähän saman tuntuista kuin se, että vaahtoaisin Iltalehden Foorumilla. Vaikka onhan se toki ihanaa, että saa palautetta järkeviltä ja asiallisesti keskustelevilta ihmisiltä (samaa ei voi sieltä iltalehden "welcome to the dark side"-foorumilta toivoa). Silti en tiedä, jaksanko tästä rypemisestäni piristyä ja palata sorvin ääreen.

Share

Ladataan...

Hei. Tässä on ollut vähän kesäkeliä. Blogaajakin on ehtinyt kivasti maistella banaanilettuja, muuttaa asunnostaan uuden tuholaisongelman vuoksi ja tuijottaa nukkuvaa karhua. Samalla onkin sitten ollut hyvää aikaa kerätä sitä herttaista raivoa, jolla tätä sormenheristelyblogiani pyöritän. Ei kuitenkaan huolta, tänään en kirjoita VR:stä. Päivän aiheena voisi toimia se, että kohta pääsemme katsomaan miten Nelosella ihan Prime Time ajassa raiskataan lasten tekijänoikeuksia.

On samperin hienoa asua maassa, jossa tekijänoikeudet ja työntekijän oikeudet ovat hitaasti palaamassa takaisin kultaiselle 1800-luvulle. Nuorna se vitsa on tunnetusti väännettävä, joten tekijänoikeuksista luopumiseen pakottaminen kannattaa aloittaa kouluikäisistä. Kun oikeudet omiin hengentuotteisiin menevät jo alta rippikouluiän, ei niitä oikeuksia pahemmin jää kaipaamaan sitten aikuisiälläkään. Vanha uutinenhan tämä tietty on (mm. täällä ja täällä), mutta kissimirri on saatava takaisin pöydälle, sillä Nelosen asennevamma lapsityöntekijöitään kohtaan on suorastaan kuvottava.

Lasten kykykilpailuissa ei sinänsä ole mitään ihan hirvittän kamalaa. Siellä saa ihan rauhassa huutolaulaa (muunlaista laulua ei ainakaan trailerin perusteella kisassa ole) ja kokeilla onneaan viihdealalla. Sopimusehdoissa mätää on sen sijaan enemmän kuin keskiverron polvivammaisen ödeemassa. City:n kautta Paula Vesalan lainausta The Voice Kidsin sopimusehtoja lainaten:

Pykälä 9: Osallistujan esiintyminen ohjelmassa ei ole ammattimaista toimintaa eikä oikeuta osallistujaa palkkaan, palkkioon tai muuhun korvaukseen. Osallistuja ei ole työsuhteessa tuottajaan.

Pykälä 12: Osallistuja luovuttaa tuottajalle omistusoikeudella ilman korvausta kaikki luovutettavissa olevat immateriaalioikeudet, kuten tekijänoikeudet sekä muut mahdolliset oikeudet, jotka liittyvät osallistujan panokseen ohjelmaan osallistumiseen. Panoksella tarkoitetaan osallistujan esiintymistä kokonaisuudessaan tai sen osaa sekä osallistujan nimeä, ääntä ja äänen jälkiäänitystä, elämänkerrallisia tietoja, valokuvia ja haastatteluja. Tämä tarkoittaa, että tuottajalle siirtyy kaikki oikeudet hyödyntää ja käyttää niitä missä tahansa mediassa ja missä tahansa maassa sekä luovuttaa oikeudet kolmannelle osapuolelle missä tahansa muodossa (esim. Televisio, radio, filmi, valokuva, videokasetti, äänite, CD/CD-ROM-levy, DVD-levy, internet, kirja, lehti, oheistuote ja markkinointiaineisto). Tuottajan ajallisesti ja alueellisesti rajoittamaton oikeus kattaa täten mm. Esitysoikeudet, muunteluoikeuden, kappaleiden valmistamis- ja levittämisoikeuden, oikeuksien edelleen luovutusoikeuden sekä oikeuden sisällyttää panosta sisältävät tv-ohjelmat minkä tahansa televisiotoiminnan harjoittajan ohjelmistoon.

Vapaasti juridisesta kielestä suomeksi kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että lapsi sitoutuu myymään sielunsa saatanalle ilman erikorvausta tai mahdollisuutta käyttää sieluaan omiin tarkoituksiinsa. Jos nyt myyntituotot eivät mene suoraan saatanalle, niin ainakin Sanoma OYJ:lle, jonka lempiharrastuksena on ennenkin ollut immateriaalioikeuksien riistäminen paskakorvauksilla. Näin muusikon urasta haaveilevaa lapsi sidotaan byrokratiseen sopimushelvettiin ennenkuin koulussa opetetaan sivistyssanan "juridinen" merkitys. Sopimuksessa oli myös kohta, joka velvoittaa lapsitähdet tilittämään 25% tuloistaan tuotantoyhtiölle, mikäli he saavat töitä muualla viihdealan piirissä, esimerkiksi elokuvaroolin muodossa (lähde) Käytännössä kisaan osallistujien esitykset voidaan myydä vaikka Vinku-Intiaan pornoelokuvan taustaääniraidaksi, jos Sanoma-konsernilla huvittuneisuutta moiseen toimintaan sattuu löytymään. Esiintyjien mielipidettä kauppaan ei luonnollisesti tarvitse kysyä, sillä he ovat menettäneet oikeutensa allekirjoitettuaan sopimuksen. 

On aivan eriasia jos minä, parikymppinen juridiset oikeuteni ymmärtävä aivopiereskelijä, heitän immateriaalioikeuteni roskiin blogatessani A-lehtikonsernin ylläpitämälle ilmaisblogipalvelimelle. Tiedän mitä teen ja hyväksyn palvelimen käyttöehdot, koska luotan siihen, että jorinallani ole kaupallinen arvo vähäinen, eikä minusta koskaan tule kuumaa hottis-uu-mama-blogi-staraa. Mutta ne lapset, onko niitä pakko riistää? Onko ihan oikeasti millään tapaa moraalisesti oikein, että joku 9-vuotias Marja-Terttu-Oskari sitoutuu tekemään 1+4 -albumin levytyssopparia, antamaan naamansa kaupalliseksi esineeksi ja antaa oikeudet jokaiseen kisan aikana vahingossa kehittämäänsä sutkautukseen? Ja onko siinä mitään moraalia, että sitä kisaa katsotaan? 

The Voice Kids - koska lasten taloudellinen hyväksikäyttö on viihdettä

 

Share

Pages